Poroholman lomakeskus ja vanha Rauma
12
Meidän reissun seuraava kohde oli Poroholman lomakeskus. Kuvia unohdin ottaa aika reilusti, sillä oltiin menossa oikeastaan koko ajan. Alun perin tarkoitus oli se, että täällä nautittaisiin rantaelämästä, mutta Suomen ilma päätti toisin ja me sonnustauduimme pitkin housuin sekä tuulitakein.
Poroholman lomakeskus ja vanha Rauma
Meidän reissu alkoi mukavasti kun saavuttiin Poroholman lomakeskukseen etuajassa. Kysyttiin toki jo hyvissä ajoin, että voidaanko tulla kirjautumaan jo sisälle, vaikka ollaan aika ajoissa liikkeellä. Meillä oli kyllä toinen vaihtoehto ajateltuna, jos ei vielä päästä mökkiin. Saatiin mökki ja asetuttiin taloksi. Ihasteltiin aluetta koirien kanssa ja poika mietti, että hyppääkö uimaan vai ei. Koska helle ei meitä hellinnyt ja pienen pettymyksen jälkeen, pakattiin lapsi autoon ja lähdimme kiertelemään Raumaa, oikeastaan Wanha Rauma oli meillä ajatuksena ja sinne me sitten eksyimme. Second Hand liikkeitä, kahviloita, ravintoloita ja museoita. Niitä löytyi kyllä, mutta me vain kiersimme aluetta suu ammollaan ihmetellen miten Suomesta voikaan löytyä näin upea paikka.
Ja kyllä myönnän, että kahdesta second hand -liikkeestä ostin pari matkamuistoa itselleni. Toinen niistä lähtee mukana seuraavalle reissulle ja tajuatte varmasti myöhemmin, että miksi. Koska oli sunnuntai, niin ei ollut kaikki paikat auki, vaikka vintage -liikkeitä oli paljon ja olisin mennyt niihin kaikkiin. Mutta iso osa oli suljettu siihen aikaan kun me päästiin alueelle. Mutta ei haittaa, onpahan toiselle kerralle puuhaa sitten.
Poroholman lomakeskus
Lomakeskuksen alue oli miellyttävä ja positiivista oli se, että meidän läheiset suihkut olivat yksityissuihkut kokonaan. Mökistä löytyi vessa, joka oli myös hyvä juttu. Poroholmassa me ei kuitenkaan kovin paljoa aikaa vietetty, sillä rannalle ei ollut tulo päivänä mitään asiaa, joten lähdimme kiertämään vanhaa Raumaa. Poroholmassa vietimme siis vain yhden yön, mutta seuraavana aamuna onneksi päästiin hetkisen nauttimaan hyvästä ilmasta, mutta Härdelli ei sitten halunnutkaan mennä uimaan.
Poroholma on iso alue ja sen kyljestä löytyy myös maauimala, joka on maksullinen, alueelta löytyy erilaisia ravintoloita niin rannalta kuin sitten leirintäalueelta. Me ei näitä ravintolapalveluita lopulta hyödynnetty ollenkaan, vaan syötiin ainut ulkoruokailu lopulta vanhan Rauman kellarissa. Joten en osaa sanoa millainen ruoka Poroholmassa on. Valitettavasti kovin montaa kuvaa ei tältä reissulta sitten saatu, jotenkin vain unohdin koko asian.
Vanha Rauma
Vanha Rauma on paikka, jossa olen äitini mukaan käynyt lapsena. Olen kuulemma kiukutellut, mikä ei tunnu olevan mikään yllätys. Tuntuu että olen kiukutellut aina joka paikassa lapsena. Isoäitini ja äitini kanssa vietimme siellä aikaa ja kierrettiin tätä uskomattoman upeaa paikkaa ristiin rastiin. Tällä kertaa teimme ihan samaa poikani ja mieheni kanssa, sen lisäksi kävimme syömässä sekä piipahdettiin parissa second hand liikkeessä ja tietenkin käytiin kuuluisassa kaffelassa. Eli pari matkamuistoa lähti mukaan täältä.
Vanha Rauma kuuluu Unescon maailmanperintö kohteisiin ja se on paikka, jossa on vierailtava ainakin kerran elämässä. Upeat koristeelliset puutalot seisovat rinta rinnan ja kuiskivat kaupungin tarinaa vierailijan korviin. Kadut ja pienet kujat vievät turistin toiseen aikaan ja voit kuvitella eläväsi vilkkaan kaupungin vilinässä.
Vanha Rauma on todella ihana ja idyllinen kohde ja nähtävää löytyy, me tosin ei tutkittu aluetta mitenkään etukäteen, joten museot ja historialliset kohteet jäi näkemättä, joten suosittelen tutustumaan alueen ympäristöön jo ennen matkaa. Silloin alueesta saa varmasti enemmän irti mitä me saimme. Kävelimme vain ristiin rastiin ja sukelsimme siitä ja tästä porttikongista sisälle. Vanhan Rauman omat sivut löytyy tästä linkistä. Toki nautimme suunnattomasti alueesta siitä huolimatta, ettemme tienneet minne suuntasimme.
Missä kannattaa syödä?
Kun olimme kävelleet ja kierrelleet, alkoi nälkä kouristella vatsaa ja oli pakko päättää menemmekö syömään Wanhan Rauman kellariin vai lähdemmekö Poroholmaan valmistamaan ruokaa. Koska halusimme vielä käydä jälkkärillä tietyssä kahvilassa, niin olihan sitten pakko kurvata tie kellariin, joka osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi. Päästiin lämmittelemään sekä nauttimaan hyvästä ruuasta.
Pakko vinkata vielä se, että alueella on myös kahvila, josta kuuleman mukaan saa Suomen parhaat pullat ja tietenkin sinne oli mentävä. Pullaa ei sitten kuitenkaan otettu, vaan muuta herkkua ruokailun jälkeen. Wanhan Rauman Kaffebar on kuin suloinen satumaa. Niin ihanan romanttinen paikka. Heiltä löytyy myös takapiha, joka tosin meidän vierailun aikana oli suljettu ilman vuoksi. Mutta tosiaan, täältä saa kyllä niin herkulliset leivonnaiset, että en ole kyllä sellaisia muualla saanut. Suosittelen siis lämpimästi Kaffebaria ihan jokaiselle.
Rentoa tiistaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pikavisiitti Turussa
Pikavisiitti on aina vähän raskas juttu. Toki olin Turussa kaksi yötä, mutta siinä ajassa en ehtinyt muuta kuin moikata tenaviani ja äitiäni, sitten olikin lähdettävä kotiin. Oli oikein mukavaa nähdä vanhimmat lapset ja olla ihan kolmistaan, vuosien jälkeen ihan vain me kolme. Mehän olemme vetäneet yhtä köyttä monta vuotta ennen kuin menin tuosta noin vain naimisiin ja elämä mullistui kokonaan.
Pikavisiitti Turussa
Lähdin Turkuun ihan siitä syystä, että olin virkannut tytölle pyynnöstä topin, joka olikin sen verran iso, että lähdin pienentämään sen. Ennen toppihommia nähtiin Vaakahuoneen Paviljongissa, joka on meidän lemppari ravintola Turussa. Aikanaan kun asuimme alajuoksulla, samoissa kohdin missä Vaakahuonekin, niin siellä tuli istuskeltua kesäisin paljonkin. Paikka oli meidän vieressä ja elävä musiikki kantautui joka ilta meille asti. Se oli mahtavaa.
Ruokailun jälkeen lähdettiin tytölle miettimään miten toppi korjataan ja aloin tehdä sitä hommaa siinä. Oli kiva istua ja jutella ”aikuisten” juttuja ja siemailla viiniä. Alkuillasta siirryin kaupan kautta pojalleni yöksi, jossa vietin molemmat yöt. Tarkoitus oli seuraavana päivänä käydä moikkaamassa äitiäni porukalla ja syödä siellä päivällinen. Oli ihanaa nähdä äiti pitkästä aikaa.
Juon edelleen alkoholittomia juomia, koska pelkään saavani taas kohtauksia. Mansikkainen mocktail oli muuten hyvää.
Kun lapset asuu kaukana ja nähdään harvoin
Ikävä on aina läsnä, kun lapset asuvat kaukana eikä niitä näe samalla tavoin kuin silloin kun asuttiin samassa kaupungissa. Toki en näe myöskään äitiäni samalla tavoin kuin ennen. En kuitenkaan ole muuttamassa paikkakuntaa, sillä minulla on kaikki tarpeellinen täällä Helsingissä ja täällä on myös tilaa hengittää. Sitä ei ole Turussa. Olisi kyllä kiva nähdä näitä kolmea tärkeää ihmistä enemmänkin, mutta se ei vain ole mahdollista.
Oli kuitenkin ihanaa nyt nähdä ja tytön toppikin korjaantui hetkessä ja taitaa nyt olla sopivan toimiva hänelle. Toivottavasti ainakin. Kotona olikin mukava vastaanotto, kun tytöt piiritti meikäläisen, enkä meinannut päästä sisälle ovesta. Ei mennyt kauaa kun Söpö tajusi, että hänen pitäisi kiukutella minulle kun olin niin kauan poissa ja nyt sitten tyttö kiukuttelee. Menee mieheni perässä örähtelee meikäläiselle kun koitan silitellä. Hetki vielä menee ennen kuin pimu heltii, viimeistään silloin kun nappaan sen mun syliin ja piiloudun hänen kanssaan kahden jonnekin.
Tämmöinen kummallinen pikareissu tuli tehtyä ja nyt on kiva olla kotona taas. Mitäpä se ei äiti ei tekisi lastensa eteen?
Kantojuhta auttoi äidin junaan
Oli pakko ostaa uutena lämpimämpi asu, kun Turussa oli hiukkasen viileää tiistaina.
Toi äidiltä kotiin kaikkea kivaa, kuten nämä julisteet.
Kun introvertti matkustaa
En tiedä mitään niin kamalaa kuin täyteen ahdettu juna, jossa ei ole minkäänlaista tilaa liikkua. Ahdistavaa ja voimia vievää. Menomatkalla Turkuun juna oli aivan täynnä, ei sitä asiaa mies huomioinut ollenkaan kun varasi minulle liput, että se voi olla minulle järkytys, tosin ei osannut aavistaa, että juna tosiaan on aivan täynnä. Koko vaunussa ei ollut tyhjää tilaa, jokainen sentti oli varattu. Ihmiset pyöri ja hyöri ja lapsilla oli suuria hankaluuksia pysyä rauhassa. Räpätin miehelleni, että olen valmiiksi sitten aivan poikki kun pääsen Turkuun.
Paluumatkalla mies sitten huomioi sen, että juna voi olla täynnä ja sainkin sitten paremman paikan junan yläkerrasta, sain uppoutua virkkuuhommiini ja katsella sarjaa. Yläkerrassa oli väljää, ei juuri porukkaa. Joten paluu oli paljon helpompaa tällaiselle ihmisvihaajalle mikä olen. Toki takana istui vanhempi mies, joka ryysti pitkin matkaa, mutta onneksi en kuullut sitä kuin loppumatkasta vasta. Pikavisiitti voi olla mukavakin, kun sen tekee mukavaksi ja mahtavaa on se, että junassa on vaihtoehtoja hyteistä yksittäisiin penkkeihin.
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua: