Terveisiä laatikosta
2
Hei, terveisiä laatikosta. Tänään esittelen uimapuvun, jonka kankaan löysin laatikosta ja näin tästä uimapuvusta tuli yksi uusi juttu laatikkoprojektin töistä. Aika haasteellista hommaa tämä, kun ei yhtään tiedä mitä kaikkea laatikosta löytyy. Tai, kyllähän minä nyt tiedän kun sen kävin läpi ennen kuin aloitin hommat. Mutta muutamat työt kaipaavat todellista miettimistä, niistä ei ihan heti saa tehtyä jotakin.
Terveisiä laatikosta
Koska emme nyt päässeet Yyteriin kuvaamaan upeaan maisemaan näitä minun uikkareitani, niin suuntasimme sitten ilosta tanssien Helsingin Aurinkolahteen. Tämä ranta on meidän suosikki, vaikka tällä kertaa jouduimme valitsemaan sen puolen rannasta, joka on kivikkoa, kun toinen puoli oli aivan täynnä ihmisiä. Minä myös satutin itseni aika pahasti ja jouduimme sitten lopulta lähtemään aika aikaisin pois rannalta. Oli toki toinenkin syy aikaiselle lähdölle, nimittäin lämpötila laski aika paljon ja alkoi sataa. Jos on lämmin ja sataa niin ei haittaa, mutta jos tulee kylmä ja tulee kovin, niin haittaa.
Kaava:
- Suuri käsityölehti 5-6/2012
Uikkareiden teko kesti ja kesti, sillä meikäläisen oli todella vaikea valita millaiset uikkarit tekisin tuosta kankaasta. Vielä saisin myös bikinit, sillä kangasta jäi hyvin. Mutta se on sitten toinen homma. En ihan mielelläni tee näistä uikkarikankaista mitään, sillä se on minulle aika hankala materiaali. Mutta lopulta valitsin Suuri käsityölehden kaavan ja lopputulos on oikein hyvä. Tosin edelleen tämäkin vaate on pitkäselkäiselle tarkoitettu ja meikäläisellä se tekee selkään kauniit rypytykset.
Vaaralliset vesileikit
Meillä on kaikenlaisia vesileluja aina mukana kun lähdetään rannalle. On uimapatjaa, vesipyssyä, snorkkelia, hiekkaleluja. Kyllä, vieläkin vaikka mukana ei ole pieniä lapsia, sillä minä tykkään peuhata ja touhuta kaikenlaista siellä rannalla, muutakin kuin istua auringolta suojassa hiekkaisessa rantateltassa. Vaikka tälläkin kertaa koko arsenaali oli mukana, niin puhalsimme vain yksisarvisen täyteen ilmaa, sillä tuuli oli todella kova. Rantatelttakin oli hankala saada pystyyn ja vielä hankalampi saada kasaan tuulen voimasta.
Minä sitten topakkana tyttönä nappasin yksisarvisen kainaloon ja sukelsin veteen. Kivikko oli super liukas ja terävät kivet tekee myös oman fiiliksen hommaan. Istahdin huonosti yksisarvisen päälle ja vetaisinkin sitten ympäri iskin ensin pääni kivikkoon ja sen jälkeen tulin polvilleni alas ja näin sain söpöt kolhut polviin sekä päähän. Hauskaltahan se näytti ja jos olisin ollut syvällä, niin en olisi satuttanut itseäni ollenkaan. Mutta en ollut. Vaan matalassa. Mutta tuon kohelluksen jälkeen jaksoin vielä puuhastella ja remuta vedessä. Mitään kunnon nautintoa se ei minulle antanut, koska kivikko oli tosi liukas ja liikkuminen kivikossa oli vaikeaa.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
No niin, mä oon taas täällä
No niin, ei minulla vieläkään ole mitään asiaa mutta halusin tulla kertomaan, että kotiuduimme juuri road tripiltä, sellaiselta lyhyeltä. Yksi isompi pettymys koettiin, opittiin paljon uutta, ja huomattiin se, että Söpöstä ei välttämättä reissukaveria meille tule. Sen verran otti reissun rankasti. Nyt molemmat tytöt on päässeet pesulle ja nukkua tuhisevat puhtaina omassa pesässä.
No niin, mä oon taas täällä
Meillä ei tämä kesä mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä mieheni olkapää leikattiin nyt kesällä ja toipumiseen menee tietenkin oma aikansa. Mutta koska minua harmitti niin kovasti, niin päätettiin sitten muutamassa päivässä järjestää pieni rantalomaviikko meille. Tai oikeastaan sellainen vetinen road trip, tosiaan saatiin sitä vettä sitten niskaan, mutta ei ihan sillä tavoin miten ajateltiin. Täytettiin meidän pikkuruinen menopelimme ja lähdimme köröttelemään pitkin ykköstietä kohti Turkua. Kohteena oli JukuPark, jonne ei sitten tosiaan ollut asiaa, koska lämpötila heilui +14 ja vettä saatiin niskaan. Mutta koska olimme purkaneet auton ensimmäiseen yöpaikkaan, niin päätimme lähteä katsomaan mitä Nauvo on syönyt.
Poika ei ole ennen lautoilla ollut, joten se oli jännittävää, vaikka harmi oli suuri ettei JukuParkkiin päässyt. Otettiin homma kuitenkin seikkailuna ja opetteluna tulevaan, sillä seuraava suunnitelma onkin mennä saaristoa enemmänkin. On meinaan niin paljon nähtävää ja koettavaa sielläkin. Tällä kertaa mentiin vain Nauvoon asti ja palattiin samaa tietä kuin tultiinkin takaisin Turkuun, pistäydyttiin vain syömässä pojan tekemää pitsaa.
Taukopaikka Lahnajärvi
Nauvo
Vanha Rauma
Poroholman lomakeskus
Lyhyt mutta antoisa reissu
Turun jälkeen köröteltiin Raumalle, söpö mökki oltiin varattu yhdeksi yöksi Poroholman lomakeskuksesta. Samalla reissulla käytiin myös kiertämässä Rauman vanhaa kaupunkia. Lapsuuden muistoja minulle. Äitini kertoikin, että olen hänen ja isoäitini kanssa käyneet siellä ja kuulemma kiukuttelin matkan. Jotenkin tuntuu sille, että kiukuttelin pienempänä aina jossain reissulla. Tälläkin reissulla ilma ei ollut meidän puolella, eikä uimaan ollut asiaa, liian kylmä ja liian tuulista meidän makuun. Olikin vähän jo lannistunut fiilis, että tässäkö tää meidän rantaloma nyt sitten on.
Raumalta singahdettiin Porin Yyteriin ja tällä kertaa majottauduimme bungalowiin aika lähelle rantaa. Yyterin resort & Camping piti meistä oikein hyvää huolta kolme yötä. Yyterissä sitten ilma alkoikin olla meidän puolella ja saatiinkin nauttia rantaelämästä oikein kunnolla. Mitään rantahurjimuksia emme ole, joten onkin ihme, että oltiin niinkin paljon rannalla, mitä oltiin. Tällä reissulla käytiin myös Porissa piipahtamassa, sekä Reposaarella, joka on myöskin minun lapsuuden maisemaa. Reposaari ei ole kyllä mihinkään muuttunut, täytyy myöntää. Myös tytöt pääsivät nauttimaan dyyneistä, Yyterissä on upea koirine uimaranta myöskin.
Yyteri
Reposaaren kirkko
Yyteri Resort & Camping
Haikeana jätimme lopulta hyvästit Yyterille (tänne tullaan vielä uudelleen ja pidemmäksi aikaa) ja nokan suuntana oli Tampere. Tosin vain läpiajo reissuna. Poika halusin piipahtaa UFFissa ja tekikin itselleen pari mahtavaa löytöä (tasarahapäivät kun on) ja hiukan käveltiin tyttöjen kanssa ennen kuin suuntasimme tiemme kohti Hämeenlinnaa. Suunnitelmissa oli kierrellä sielläkin, mutta kun pääsimme todella väsyneiden koirien kanssa vihdoin lähes +30 asteen lämpötilassa vihdoin maja paikkaamme Myllytaloon, jäimmekin sinne pihalle makoilemaan ja nauttimaan mansikoista.
Hämeenlinnasta sitten suoraan kotiin ilman pysähdyksiä ja koirat pesulle ja pesukone päälle. Jes, matka suoritettu. Kerron reissusta enemmän myöhemmin, kuvia on paljon ja kerrottavaakin on paljon, mutta nyt haluaa vain levätä. Ihana olla täällä taas!
Myllytalo, Hämeenlinna
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: