Vessakriisi, juna ja Zakopanen jäätelö, kuulostaako seikkailulta? Niin se olikin, mutta ei aivan sillä tavalla kuin olin kuvitellut. Matkan oli määrä olla rauhallinen linja-automatka Tallinnasta Zakopaneen, läpi Baltian ja Puolan, mutta todellisuus oli kaikkea muuta: kastumista, pahoinvointia, täyteen ahdetun ykkösluokan junavaunun tuskaa, ja lopulta riemua yhdessä jäätelöpallossa. Tämä on tarina, joka on kirjoitettu märissä sukissa ja kuivalla huumorilla. Tervetuloa mukaan!

Vessakriisi, juna ja Zakopanen jäätelö

Yhden naisen näytelmä siitä, kuinka ei-niin-suunniteltu matka Tallinna–Zakopane voi yllättää… vatsaa myöten.

MATKA KOHTI JÄÄTELÖÄ

– yhden naisen näytelmä neljässä näytöksessä ja yhdessä rankkasateessa –

Kirjoittanut: Villananna

Näytös 0,5 : Märkiä matkalaukkuja ja valuvia sukkia (Tallinnan satama, tihkusade muuttuu hiljalleen vaakasuoraksi kaatosateeksi)

• MINÄ: Itsepäisesti: ”Se on vain puolitoista kilometriä. Eihän me nyt taksia oteta!”
• MIES: Vielä toiveikkaana: ”Kävely tekee hyvää ennen istumista. Raitis ilma ja kaikkea.”

(10 minuuttia myöhemmin olemme läpimärkiä. Sukkani lätisevät kengissä. Takki ei pidä vettä. Lämpimät vaatteet vettyvät kuin matkalaukkuun unohtunut villasukka. Tallinnan kadut näyttävät entistä harmaammilta. Kun näemme linja-autoaseman, se hohtaa kuin keidas.)

Näytös I: Suuri Seikkailu Alkaa (Tallinnan linja-autoasema, odotushuoneessa tuoksuu märkä villapaita ja ylikypsä kahvi)

• MINÄ:  Huokaisee: ”Jos tää mun huivi haisee enää pahemmalta, se kävelee ulos itse.”
• MIES: Tarkistaa aikataulun: ”Kohta mennään. Tunnin päästä olemme jo Latvian puolella.”

KAIUTIN

Kylmällä koneäänellä: ”Lähtö portilta kolme. Matka Tallinna–Zakopane alkaa nyt.”

(Nousu bussiin. Penkit ovat siedettävät. Viltti, korvatulpat, hengähdys. Matka voi alkaa… hetkeksi.)

Näytös II: Liettuan rajalla kadotettu ihmisarvo (Keskiyö, jossain Liettuan rajalla, linja-auto keinuu kuin pahoinvoiva laiva)

• MINÄ: Vatsaa pidellen: ”Se laivalla syöty leipä… se on nyt vihollinen.”
• VESSANPÖNTTÖ: Metallisen julmana: ”Me tapaamme taas. Ota aikaa.”
• MINÄ: Nyyhkien: ”En enää halua tätä elämää. Enkä tätä linja-autoa. En ainakaan sen vessaa.”
• MIES: Lempeästi: ”Jaksatko Varsovaan asti?”
• MINÄ:  Päättäväisesti: ”En astu enää yhteenkään bussiin. Haluan junaan. Junassa voi seisoa, halata käytävää ja hengittää uutta ilmaa.”

Näytös III: Ensiluokkainen kaaos (Varsovan juna-asema, aamu sarastaa, silmät ovat punaiset ja sielu kireä kuin vetoketju väärässä kolossa)

• MIES: Toiveikkaasti: ”Meillä on istumapaikat. Ensimmäisessä luokassa.”
• MINÄ: Toivo herää: ”Ykkösluokka? Oi kyllä. Hiljaisuus, teen tarjoilu, ehkä jopa pieni liina pöydällä.”

(Totuus lyö kasvoille ovella. Ensimmäinen luokka on tukossa. Ihmiset seisovat, reppuja joka paikassa, joku istuu meidän paikoillamme. Syntyy epäuskon hiljaisuus.)

• MINÄ: Järkyttyneenä: ”Tämä ei ole posliinikuppien paratiisi. Tämä on… käytävälabyrintti.”
• MIES: Yrittää puhua istujan kanssa. Turhaan.

ISTUJIEN MAMMA

• Jämäkästi, puolaksi: ”Täällä on vauva. Me ei siirrytä.”

(Lopulta saamme paikat. Puolikkaat. Polvi toisen kyljessä, kyynärpää poskessa. Junassa on lämmin, tukala ja äänekäs. Mutta meillä on istumapaikat. Ja paljon tahtoa selvitä.)

• MINÄ: Virnistää jo kuivasti: ”Tämä on ensiluokkaista… traumaattisesti.”

Näytös IV: Jäätelön Voima

(Zakopane, aurinko paistaa vuorten yllä, ilma on raikas ja kirkas)

• MINÄ: Katselee tötteröä varoen: ”Entä jos tämäkin kostautuu?”
• MIES: Kannustavasti: ”Yksi pallo. Pienin mahdollinen.”

(Hiljaisuus. Suullinen. Ei mitään tapahdu. Ei närästystä, ei mahalaukun protestia. Vain… maku.)

• MINÄ: Hymyillen, silmät kirkastuen: ”Se oli vain… jäätelö.”

(Toinen suullinen. Haitarimusiikki kantautuu torilta. Elämä on jälleen makeaa, ja sulamatonta.)

Loppusanat

Matka ei ollut sitä, mitä tilasin, mutta ehkä juuri siksi siitä tuli unohtumaton. Sade, vatsavaivat, ykkösluokan kaaos… ja silti: me pääsimme perille. Zakopanessa sain jäätelöni ja hetkeksi rauhan. Vinkki sinulle, joka harkitset bussimatkaa: ota mukaasi huumorintajua, varasukat ja junalippu, ykkösluokkaan, jos uskallat.

Rentoa lauantaita kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

LUE MYÖS:

Krakovan rento keveys

Kuusi päivää, neljä museota

Never again kuuluu tuulessa, kun poikani kanssa kävelimme Auschwitzin teillä ja nousimme parakkien rappuja pitkin sisälle parakkeihin. Never again kuului kuiskaus parakista numero 11, joka oli vankila vankilan sisällä, jossa tehtiin ensimmäiset kaasutuskokeilut, järkyttävin lopputuloksin.

Eilen tuli kuluneeksi 75 vuotta Auschwitzin vapautumisesta. Eilen myös näimme miten Turun synagoga vandalisoitiin. Tämä on hyvä esimerkki siitä miten antisemitismi on arkipäivää myös täällä Suomessa. Helsingin juutalainen seurakunta kohtaa päivittäin hyökkäyksiä kouluun, synagogaan sekä kauppaan. Tällä hetkellä hyökkäykset eivät ole kuitenkaan samaa luokkaa, mitä ne ovat Yhdysvalloissa tai Saksassa tai Ranskassa. Mistä tämä antisemitismin nousu sitten kertoo? Miksi juutalaiset ovat joutuneet vuosisatojen aikana vainon kohteiksi, ympäri maailmaa tapahtuneita pogromeja ja lopulta holocaust. Miksi maailma ei koskaan opi, vaan toistaa samoja virheitä jatkuvasti? Näitä ajatuksia poika mietti mielessään kun kävelimme Auschwitz -Birkenaussa ja katselimme äärettöömyyteen ulottuvia parakkijonoja.

Never again

Paljon kysymyksiä mutta onko niihin mihinkään oikeaa vastausta? Voiko olla niin, että maailma voi jälleen niin huonosti, että syyttävä sormi on helppoa laittaa osoittamaan yhteen pieneen määrään ihmisiä kuin juutalaiset? Käyttää samoja saarnoja kuin on käytetty vuosisatoja. Mitä antisemitismi sitten on?

Lyhyesti:

• Se on tietyllaista suhtautumista juutalaisiin, kuten vihaa.
• Juutalaisiin, synagogiin tai hautausmaihin liittyviä sanallista tai fyysistä häirintää.
• Israelin valtio.
• Juutalaisia syytetään juonnittelusta ihmiskuntaa vastaan.
• Kristillinen antisemitismi.

Muutama viikko ennen muistopäivää alkaa aina #WeRemember -kampanja. Sen tarkoituksena on ottaa kuva itsestä kädessä on paperi, jossa on kyseinen tagi. Tämä kuva julkaistaan somessa ja käytetään kyseistä tagia. Nämä kuvat pyörii Auschwitzissa isossa monitorissa koko kampanjan ajan ja koko muistopäivän ajan.

Miksi halusin ottaa tämän aiheen esiin nyt? Ihan siitä syystä, että minä en unohda ja haluan, että maailma oppisi tuosta synkästä ajasta, vaikka tuntuu sille, ettei ihmiset olekkaan niin kovin älykkäitä, että oppisivat kunnioittamaan toisiaan. Kaikki lähtee meistä itsestämme ja tärkeää olisi se, ettei enää anneta tällaiselle mahdollisuuksia. Siksi emme saa koskaan unohtaa mitä historiassa on tapahtunut.

Mukavaa päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Lue myös:

Auschwitz

Kazimierzin kadut