Miksi palaamme aina Krakovaan?
16
Miksi palaamme aina Krakovaan? Se on kysymys, jonka kuulen yhä uudelleen. Maailma on täynnä upeita matkakohteita, mutta silti palaamme aina tähän Puolan entiseen kuninkaalliseen pääkaupunkiin. Syynä eivät ole pelkästään Wawelin linna, vanhakaupunki tai suositut nähtävyydet. Ne ovat toki vaikuttavia, mutta eivät ole se syy, miksi haluamme palata.
Miksi palaamme aina Krakovaan?
Krakova tuntuu kaupungilta, joka elää jatkuvasti. Jokaisella matkalla löytyy uusi ravintola, uusi second hand -liike, uusi kävelyreitti tai pieni yksityiskohta, jota ei aiemmin ollut huomannut. Vaikka kulkisimme samoilla kaduilla, kaupunki näyttää aina hieman erilaiselta. Ehkä juuri siksi Krakova ei tunnu koskaan valmiilta.
Kazimierz – kaupunginosa, jossa viihdymme
Tälläkin matkalla majoituimme Kazimierziin. Se on kaupunginosa, johon palaamme mielellämme. Vanhat kivitalot, sisäpihat, pienet putiikit, ravintolat ja kahvilat luovat tunnelman, jossa viihtyy aamusta iltaan. Hotelli Estera on juuri vilkkaan Plac Nowyn kulmassa. Tämä on se kohta, jossa kaupunki ei koskaan nuku. Aamulla aikaisin torikauppiaat saapuvat paikalle ja illalla ravintolat ovat avoinna yömyöhään.
Ensimmäisenä iltana söimme Hamsassa, kävimme hetken hotellilla levähtämässä ja lähdimme sen jälkeen pitkälle iltakävelylle. Suuntasimme Galeria Kazimierzin ohi Veikselin rantaa seurailevalle Bulwary Wiślanelle. Useimmat kävelevät Wawelin suuntaan, mutta me päätimme jatkaa tällä kertaa itään. Rantareitti tuntui jatkuvan lähes loputtomiin. Ohitimme lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä, iltaa viettäviä paikallisia ja lopulta saavuimme Banana Beachille asti.
Paluumatkalla poikkesimme tutkimaan uusia asuinalueita. Modernit rakennukset lasiparvekkeineen olivat aivan erilaisia kuin Kazimierzin historialliset kadut. Juuri tällaiset yllätykset tekevät Krakovasta niin kiinnostavan.
Podgórze herättää ristiriitaisia tunteita
Seuraavana päivänä ylitimme joen ja suuntasimme Podgórzen puolelle. Täytyy myöntää, että tämä kaupunginosa herättää minussa aina hieman ristiriitaisia tunteita. En oikein osaa selittää miksi, mutta tunnelma tuntuu siellä erilaiselta. Ilmassa on jotain raskasta ja painostavaa.
Ehkä tunne liittyy alueen historiaan. Podgórze oli toisen maailmansodan aikana Krakovan juutalaisgheton sijaintipaikka, ja lähistöllä sijaitsevat myös Schindlerin tehdas sekä entisen Plaszówin leirin alue. Historia on täällä vahvasti läsnä, vaikka kaupunginosa elää nykyään aivan omaa elämäänsä. Silti päätin tällä matkalla ottaa härkää sarvista. Podgórzessa on paljon nähtävää, ja erityisesti second hand -liikkeitä löytyy runsaasti.
Yksi tämän matkan suosikeistani oli Thrifty. Siisti, hyvin järjestetty liike, jossa oli ilo kierrellä. Harmillisesti osa suunnittelemistamme second hand -liikkeistä oli maanantaina suljettuina, joten kaikkea emme ehtineet nähdä. Se jäi hyväksi syyksi palata vielä joskus takaisin.
Kesken ostoskierroksen taivas kuitenkin repesi. Rankkasade ja ukkonen saapuivat hetkessä. Kadut täyttyivät vedestä, ihmiset juoksivat suojaan ja hetken aikaa näytti siltä, että sade jatkuisi pitkään. Noin kymmenen minuutin kuluttua aurinko kuitenkin pilkisti jälleen esiin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Zakrzówek yllättää joka kerta
Yksi matkan kohokohdista oli Zakrzówekin louhos. Turkoosi vesi näyttää lähes epätodelliselta, vaikka paikka sijaitsee aivan kaupungin tuntumassa. Vietimme päivän ensin altailla ja myöhemmin rannalla. Samalla tuli heitettyä myös tämän kesän talviturkki. Päivän jälkeen oli mukava palata hotellille, vaihtaa vaatteet ja suunnata illalliselle. Juuri tällainen yhdistelmä tekee Krakovasta meille niin mieluisan, aamupäivä luonnossa, ilta kaupungin sykkeessä.
Zakrzówek ei ole luonnonjärvi, vaan entinen kalkkikivilouhos. Louhinta päättyi, kun alueelle alkoi virrata pohjavettä, ja vuosien saatossa louhos täyttyi kirkkaasta vedestä. Turkoosin värinen vesi ja jyrkät kalkkikiviseinämät ovat tehneet Zakrzówekista yhden Krakovan näyttävimmistä luontokohteista. Alue on viime vuosina kunnostettu virkistyskäyttöön, ja nykyään siellä voi uida valvotuilla altailla, rentoutua ranta-alueella sekä kulkea kävelyreiteillä ihailemassa ainutlaatuista maisemaa.
Tämä on mielestäni yksi niistä paikoista, joka yllättää ensikertalaisen, harva odottaa löytävänsä näin kirkasvetisen uimapaikan aivan suuren kaupungin kupeesta.
Matkatyyli syntyy omasta vaatekaapista
Yksi asia, josta saan usein kysymyksiä, ovat matka-asuni. Tälle matkalle en pakannut mukaan uusia vaatteita. Laukussa oli itse ompelemiani vaatteita, kirpputorilöytöjä ja vanhoja suosikkeja, joita olen käyttänyt vuosien ajan. Minusta matkailun ei tarvitse tarkoittaa uuden vaatekaapin ostamista.
Rakastan sitä, että sama vaate näyttää täysin erilaiselta eri ympäristössä. Vihreä mekko sopi täydellisesti vanhojen kivitalojen keskelle, pellavahousut toimivat kirppiskierroksella ja iltaisin oli ihana pukeutua hieman juhlavampaan mekkoon hyvän ruoan äärelle.
Miksi juuri Krakova?
Minulle Krakova ei ole kaupunki, jonka voisi nähdä valmiiksi. Se on paikka, jossa pienet asiat tekevät vaikutuksen. Vanha katutaideteos on saattanut kadota ja sen tilalle on tullut jotain uutta. Ravintola on vaihtunut, pieni putiikki on avannut ovensa tai tuttu katu näyttää aivan erilaiselta kuin edellisellä kerralla.
Kaupunki muuttuu, mutta tunnelma säilyy. Ehkä juuri siksi palaamme tänne yhä uudelleen.
Seuraavassa osassa vien sinut mukaan Krakovan second hand -liikkeisiin, persoonallisiin putiikkeihin sekä omille ostosreiteilleni. Kerron myös, miksi Deccoria, Inspiro ja Mavera Spot Josefa kuuluvat aina matkasuunnitelmaamme.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää juttuja Krakovasta:
Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
Vuosi 2025 jää mieleeni vuotena, jossa elämä liikkui jatkuvasti eteenpäin, joskus vauhdilla, joskus raskain askelin. Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, sisälsi Erasmus+-projektin, muuton Jätkäsaaren sisällä, ikimuistoisen matkan Zakopaneen sekä syksyn, jolloin jouduimme hyvästelemään rakkaan perheenjäsenen. Tämä vuosikooste on kurkistus arkeen ja matkoihin, iloon ja suruun, elämään sellaisena kuin se meille vuonna 2025 näyttäytyi.
Vuosi alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen
1. Erasmus+ toi maailman Suomeen ja meidät Tanskaan
Vuosi 2025 käynnistyi vauhdikkaasti Erasmus+-projektin myötä. Tanskalaiset vieraat saapuivat Suomeen nopealla aikataululla keskelle talvea, ja arki sai aivan uudenlaisen rytmin. Talvipäivät täyttyivät yhdessäolosta, projekteista ja suomalaisista kokemuksista: lasketeltiin, saunottiin, käytiin avannossa ja kierrettiin Helsinkiä niin kuin vain paikalliset osaavat.
Erasmus+ ei ollut pelkkää ohjelmaa, vaan aitoa kohtaamista. Nuoret tekivät erilaisia projekteja, opettelivat toimimaan yhdessä ja tutustuivat kulttuureihin käytännön kautta. Helsingin talvi näytti parhaat ja haastavimmat puolensa, mutta tunnelma pysyi lämpimänä.
Kesällä koitti vastavierailu Tanskaan. Århus avautui meille merellisenä, elävänä ja nuorekkaana kaupunkina. Uimme, kanoottiretkellä nautimme luonnosta, osallistuimme nuorten tapahtumaan ja koimme Kööpenhaminan Tivolin huvipuistotunnelman. Lakko toi matkalle oman lisämausteensa, ja jäimme pariksi päiväksi jumiin Kööpenhaminaan, mutta siitäkin selvittiin, kuten matkalla usein käy. Erasmus+-projekti muistutti, kuinka arvokkaita kohtaamiset ja jaetut kokemukset ovat.
2. Koti, muutos ja elämä Jätkäsaaressa
Matkojen ja projektien rinnalla tapahtui yksi vuoden suurimmista arjen muutoksista: muutto Jätkäsaaren sisällä. Muutimme alueelle, jonne olimme alun perin halunneetkin. Vaikka matkaa oli vain korttelien verran, muutto tuntui fyysisesti ja henkisesti raskaalta.
Laatikot, järjestely ja luopuminen vanhasta veivät voimia, mutta lopputulos oli kaiken arvoinen. Nyt tuntuu siltä, että asumme oikeasti kotona. Uusi ympäristö on asettunut osaksi arkea, ja pienetkin asiat – valo, näkymät ja tuttuus – tekevät kodista paikan, jossa on hyvä olla.
Vuosi 2025 opetti, että muutos ei aina tarkoita kauas lähtemistä. Joskus suurin muutos tapahtuu lähellä, tutussa ympäristössä, ja silti se muuttaa koko arjen suunnan.
Vuoden kohokohta Zakopane ja Krakovan helle
Linja-autolla Tallinnasta Zakopaneen ja vuorille asti
Yksi vuoden mieleenpainuvimmista kokemuksista oli matka Tallinnasta Zakopaneen. Linja-automatka osoittautui minulle fyysisesti liian raskaaksi, ja vietin lähes koko matkan vessassa. Se oli matkan varjoisa puoli, mutta perille päästyämme kaikki muuttui
Zakopane hurmasi heti. Asuimme pienessä huoneessa Willa Lelujassa, ja tunnelma oli lämmin ja kodikas. Kävimme Gubałówkalla ihailemassa maisemia, tutustuimme Zakopanen historiaan ja kuuluisaan juustokulttuuriin sekä vierailimme kulttuurikeskuksessa, jossa avautui alueen käsityö- ja taideperinne.
Vaellus Morskie Okolle oli yksi matkan kohokohdista, ja Kasprowy Wierchiltä avautuvat maisemat pysäyttivät. Viimeinen päivä kului rentoutuen Chochołowskien kylpylässä, täydellinen vastapaino vuoristopäiville. Junamatka Krakovaan toi meidät keskelle kuumuutta ja kaupunkielämää, jossa vietimme vielä pari rauhallista yötä ennen kotimatkaa. Matka oli kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta juuri siksi se jäi mieleen.
Luopuminen ja elämä sen jälkeen
Vuoden raskain hetki koitti syyskuussa. Jouduimme päästämään rakkaan 18-vuotiaan tiibetinspanielimme Nupun ikiuneen. Suru oli ja on edelleen syvä. Nuppu oli osa perhettä, arkea ja elämää tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi.
Nupun dementia oli verottanut myös Söpön, 14-vuotiaan tiibetinspanielimme, elämää. Hänen luonteensa oli muuttunut ja huoli oli jatkuvasti läsnä. Nupun poismenon jälkeen Söpö on kuitenkin saanut tilaa omalle surulleen ja palannut vähitellen omaksi itsekseen. Nyt hän nauttii pitkistä lenkeistä, huomiosta ja rauhallisemmasta arjesta.
Vuosi 2025 opetti, että luopuminen ei poista rakkautta. Se muuttaa sen muotoa. Surun rinnalle mahtuu myös kiitollisuus kaikista yhteisistä vuosista.
*****
Vuosi 2025 oli täynnä liikettä, muutosta ja tunnetta. Erasmus+, uusi koti, matkat ja menetys punoutuivat yhdeksi kokonaisuudeksi, joka jätti jäljen. Vuosi, joka alkoi seikkailulla ja päättyi luopumiseen, muistuttaa siitä, että elämä ei ole koskaan vain yhtä sävyä, vaan kaikkea siltä väliltä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Zakopanesta Krakovan helteeseen: