Viikolla on ollut niin hektistä, uusia ihmisiä olen tavannut paljon ja sitä omaa tilaa ei ole oikein tällä viikolla ollut. Siksi odotankin huomiselta paljon, omaa rauhaa ja omaa tilaa. Varsinkin kun maanantaina alkaa taas ihan uusi vaihe elämässä ja uudet työkuviot. Vaikka olen tavannut viikolla mahtavia ihmisiä ja kokenut taas monta uutta asiaa, joita muistella ja on ollut ihanaa löytää itsestään uusia puolia, nähdä Helsingistäkin uutta, niin kaipuu yksinkertaiseen ja omien seinien turvaan on kova. 

Miten ihmeessä olenkin valinnut tällaisen alan, näin laajan työympäristön, jossa koko ajan voi joutua uuteen tilanteeseen, uusien ihmisten ympäröimäksi? Se on käsittämätöntä, vielä omituisempaa on se, että todella nautin tästä hommasta. Nyt vielä kun blogikaan ei ole enää ns. tuntematon, vaan minua on haastateltu niin käsitölehtiin kuin Helsingin Sanomiin sekä nyt myös kahta kirjaa varten. Toinen kirja käsitteli kirpputorielämää ja tämä toinen vaatteita. Minullahan näitä vaatteita on ja vielä avoimesti kerron suhteestani näihin vaatteisiini, tunteisiin ja matkoihin yms. liittyvää. Miksi joku vaate on minulle niin rakas, että en koskaan sitä tuunaisi vaan mieluiten tekisin siitä vaikka taulun. 

Koitan siis kovasti tässä sanoa sitä, että eilen ennen työpäivää toimittaja tuli haastattelemaan minua kirjaansa varten. Tuntematon ihminen on minulle aina kauhistus ja tämän jälkeen suuntasin nokkani aivan uuteen työpaikkaan, jossa en ole kertaakaan ollut ja se oli sitten oikeastaan se viimeinen niitti ja kun pääsin kotiin, olin kuin halolla päähän lyöty. Näin voimakas on tunnetilani kun tapaan ihan uusia ihmisiä ja kun minun pitää olla sosiaalinen. 

Toki introvertti ihminen on myös paljon muutakin kuin vain tämä mutta tällä hetkellä tämä asia on minulla päällinmäisenä, väsymys sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Minun tosin piti kertoa jotakin ihan muuta tässä postauksessa, kuten haastattelusta, mutta näin ne postausaiheet muuttuu kun herää.

Oli mahtavaa jutella tästä omasta kirpputori touhusta ja vaatteiden keräilystä, sitähän tämä varsinaisesti on, keräilyä. Oli kiva myös kertoa omista löydöistään ja miten lapset ovat ottaneet tämän villityksen omakseen. Mutta ennen kuin toimittaja tuli meille, niin keräsin akkuja ompelemalla vanhasta lantiohuivista ikuisuusprojektin ikkunaan. Huomenna olisi tarkoitus alkaa etsiä lisää materiaalia lumppulaatikosta ja saada verhoon hiukan lisää asioita. Mutta siitä huolimatta kohellan aina ennen kuin joku meille tulee ja niin tein tälläkin kertaa, eli kaasin kaikki murot pitkin lattioita ja koirien ruoka-astioita. Ei hyvä juttu ollenkaan. Tästä tuli iso harmi. Näin virittäytynyt ja ahdistunut olen aina, jooka kerta kun pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Haastattelu meni kuitenkin hyvin ja hommasta jäi hyvä mieli, istuin hiljaa parvekkeella ja söin rauhassa maalaiskanaa. Poikakin ilmestyi kotiin hetki ennen kuin lähdin töihin. Eli pieni akkujen lataaminen ehti tapahtua tuossa välissä.

Jämälangat on ihania, vaikka pikkuisia keriä pyörii siellä sun täällä ja välillä menee hermot kun niitä on hankala säilyttää, niin ne on ihania. Koska niistä saa tehtyä vaikka mitä kivoja juttuja, varsinkin erilaisia kirjoneuleita. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut kirjoneuletta vaan perus lapaset, Mutta jotenkin super söpöt tumput. Lapaset on tehty Novitan peruslapasten ohjeella. 

Neulon harvoin lapasia, jostain syystä katson niiden tekemisen äärimmäisen hankalaksi, ehkä peukalon vuoksi. Vaikka lapasia on helppo tehdä ja ne valmistuu yhdessä illassa niin en pidä niiden neulomisesta ollenkaan. Mutta nyt on luvattu kamalia pakkasia, hirveitä tuulia ja tappo keliä. On pakko vastata siihen ja koittaa epätoivoisesti pitää itsensä todella lämpimänä. 

Pipojen neulominen on kaikkein mukavinta, se on todella helppoa ja nopeaa vielä kaiken muun lisäksi. Ei tarvitse miettiä kantapäitä, ei peukaloita, sen kuin pistää vaan menemään kunnon tuhinalla. Olen aivan varma, että näistä samoista langoista tulen tekemään vielä pipon sekä sukat, sen verran pölö kyllä olen ja nään aina sen tarpeen, vaikkei se ihan tosi asia olisikaan. Mielestäni pipoja, hanskoja ja sukkia ei ole koskaan liikaa.

Joskus tulee rakennettua koko asu pelkästään lapasten ympärille. Näin tapahtui näille hupsuille pikku lapasille. Kaapista löytyi vaikka mitä söpöä mitä yhdistää juuri näiden lapasten kanssa. Useasti voi käydä niin, että minulla on ihanat hanskat ja ne pitää saada päälle, joten ei muuta kuin sopivaa kaapista. Näin tapahtuu myös muilla osilla kuten kengillä. Ihanat kengät ja siihen katson sopivaa. Minusta on aivan ihanaa välillä pysähtyä vaatekaapille ja miettiä tarkkaan seuraavaa asua. Ei aina, useimmiten otan mikä ensimmäisenä vastaan tulee.

” Neule ilmaisosatolta, Pipo ja turkistupsu itse tehtynä ja farkut Kierrätyskeskuskuksesta ” 

Näin helposti ja kivasti saa koottua ihanan asun päälleen. Tätä kehtaa käyttää hyvin töissä nuorten kanssa. Luulisin, että olen aika hyvin varautunut tappokeliin nyt. Puuttuu vain hengitysilman lämmitin, joka sekin kyllä haetaan, jos alkaa siltä tuntumaan.