Persoonallinen pukeutuminen
10
En yleensä katsele blogin kävijälistoja tai millä hakusanalla blogiini löytää. Nyt kuitenkin tein sellaisen tutkimusretken ja silmiini osui seuraava hakusana: Persoonallinen pukeutuminen. Oli ihan pakko googlettaa itse ja ottaa hiukan selvää miten asia mielletään, mikä on persoonallista pukeutumista tai miten asia mielletään. Google löysi ison määrän hyvin mielenkiintoisia asuja mutta se mitä olisin halunnut nähdä oli se, että miten pienillä muutoksilla saadaan tavallisesta vaatteesta persoonallinen. Enkä tarkoita nyt tuunaamista tai muutakaan vaan ihan vain yhdistelemällä reippaasti vaikka suorien housujen kanssa muutakin kuin erivärisiä kauluspaitoja ja neulepaitoja.
itselleni persoonallinen pukeutuminen on ensiajatuksella sellaista mitä ei muilla ole. Helpointa pukeutua persoonallisesti on tehdä vaatteensa itse, mutta entä jos henkilö ei osaa tai ole kiinnostunut moisesta. Ei jaksa kierrellä kirppareita ja metsästää niitä asioita mitä muilla ei ole? Voiko sellainen henkilö pukeutua persoonallisesti?
Voi, tietenkin voi!
Riittää, että pukee vaatteen päälleen hiukan toisin miten muut sen pukee. Biker-takki esimerkiksi näyttää ihan erilaiselta kun sen kanssa pukee tyllihameen tai farkut. Se tavallinen takki muuttuu erillaiseksi ja persoonalliseksi riippuen minkä kanssa sen yhdistää. Myös minun rakastamat lappuhaalarit muuttuvat tavallisista lappuhaalareista persoonalliseksi sen mukaan mitä niiden kanssa käyttää. Jos laitan sinivalkoraitaisen paidan ja valkoiset kangaskengät, on asu tavalinnen ja perusasu, mikä sopii lähes minne tahansa mutta jos laitankin lappuhaalareitten kanssa ihanan kesäisen kukallisen sifonkipaidan ja korkeakorkoiset kengät, asu muuttuu aivan kokonaan toiseksi ja persoonalliseksi.
Lyhyesti:
Kaikki on persoonallista pukeutumista, jos puet vaatteet toisin mitä muut.
Mitä mieltä olette tästä? Miten te näette persoonallisen pukeutumisen? Onko kaikki persoonallisia pukeutujia vai eivät? Voiko tavallisista kaupan vaatteista saada persoonallisen asun?
* * * * *
Omasta pukeutumisesta olen sitä mieltä, että pukeudun omaleimaisesti ja persoonallisesti. Välillä ehkä liiankin huomiota herättävästi mutta se kuuluu minun suureen egooni. Egoni on todella sellainen, että emme aina mahdu samaan tilaan toisemme kanssa, minä ja minun egoni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin itserakas tai ilkeä muita kohtaan. Vaikka olen ujo, niin samalla haluan aiheuttaa reaktioita muissa ihmisissä.
On mukava korostaa omaa luonnetta vaatteilla ja pyrin siihen myös työssäni, vaikka työasu pitääkin olla hiukan toisenlainen mitä on muu arkivaatetukseni. Silloin pukeudun mielelläni väreihin ja erilaisiin kuoseihin. Töissä useimmiten joudun jättämään kaikki frillahärpättimet kotiin niin väreillä saa kivasti asua raikkaammaksi. Harvoin, hyvin harvoin minulla on koko mustaa päällä. Tämäkin erikoisuus on täällä kyllä nähty. Joku juttu tai niksi pitää aina olla vaikka olisi miten tavallinen perusvaate päällä.
Mieluisimmat vaatteet ovat tosin noita omituisia, joista kukaan ei oiekin tiedä mitä varten ne on edes tehty. Niissä tunnen oloni kaikkein parhaimmaksi ja egonikin on tyytyväinen silloin, joskus nimittäin kun laitan työvaatteet päälleni olen todella epävarma ja menen kuoreen. Tavallaan ne vaatteet on minulle kuori, joka piilottaa minut itseni maailmalta.
* * * * *
 |
| Takki: Kierrätyskeskus, ilmaisosato Neule: Tikkurilan Patina |
” Mieheni todella repaleiset ja rikkinäiset farkut tuli paikattua monesta kohtaa eri tavoin, lyhensin myös lahkeita reilusti, todella reilusti. Lahkeet olivat täysin rikki. Sain näin hauskat farkut itselleni ”
Mukavaa viikonloppua!
-Melissa-
Mitä minulle kuuluu?
Nyt on hetki istahtaa alas ja kertoa mitä minulle oikein oikeasti kuuluu nyt. Olette pidempään huomanneet miten julkaisutahtini on muuttunut, julkaisen miten sattuu ja koska sattuu. Enää ei tule julkaisuja päivittäin. Tämä kaikki ei johdu kiireestä vaan ihan siitä, että olen väsynyt, hyvin väsynyt. Miksi olen väsynyt? Koska sairauteni on nyt taas kallistunut huonoon suuntaan ja sairauden oireet väsyttävät sen lisäksi, että yritän epätoivoisesti suoriutua päivästä toiseen.
Sairastuin rajuun basedowin-tautiin 2006. Itselleni se oli todella raju ja sain ison määrän erilaisia ongelmia ja sairauksia tämän taudin myötä. Lääkehoito aloitettiin ensimmäisen kerran juurikin 2006, leikkaukseen pääsin vihdoin 2011 loppuvuodesta. Tuon vuoden kesällä olin sen verran hyvässä kunnossa vihdoin, että päästiin mieheni kanssa häämatkalle Krakovaan.
Leikkauksen jälkeen kuntouduin nopeasti ja lääkemääriä ei juuri tarvinnut muutella suuntaan eikä toiseen, pientä hienosäätöä vain. Ja tällä tavoin ollaan menty tähän päivään asti. Kunnes tilani romahti kuukausi sitten, toki väsymystä oli nähtävillä jo kesällä ja oireitakin oli mutta kaikki oli kuitenkin ok. Nyt on menty todella matalalentoa ja eletty päivä kerrallaan. Toivon todella, että tilani paranisi pian uuden lääkeannostuksen myötä. Hiljaa hyvää tulee. Joten toivon malttia aivosumuni ja muiden sekopäisten touhujeni kanssa.
Tämän talven osalta nyt toivon kovasti, että tilani paranisi ja jos silmälasit toisi myös apua näihin pahoihin silmäoireisiin ja varsinkin näkökyvyn heikkenemiseen. Olisi aivan kamalaa, jos en enää näkisi ommella tai neuloa. Tästä on tie ylöspäin. Nyt on siis minulla aika ottaa rennosti ja keskittyä tervehtymiseen.
 |
| Työasuni on koottu kirppislöydöistä sekä itse tehdyistä osista. Valkoinen paita: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Leggarit: Kierrätyskeskus Neuletakki: Itse tehty Kaulaliina: Itse tehty tekstiilijätteestä |
 |
| Olen pitkään ihaillut sisustusblogien ihania sisustustikkaita ja koska itse en ole nyt aikeissa tehdä sellaisia enkä meinaa ostaa niitä, niin hyppäsin trash design puolelle ja pystytin meidän remonttitikkaat olohuoneeseen ja laitoin valot siihen. MEikäläinen onkin vähän erilainen muutenkin… |
Oikein mukavaa päivää kaikille!
-Melissa-