Rätti ja lumppu -projekti
2
Tästä lähtee Rätti ja lumppu -projekti. Se uusi, uuden asunnon luoma projekti. Ylijäämäprojekti kun katosi kuin taivaan tuuliin. Se vilkuttelee minulle välillä sumuverhon takaa, vaikka en haluaisi sitä edes katsoa.
Rätti ja lumppu -projekti
On olemassa kaksi kassia, jotka eivät suostu pysymään hiljaa. Ne supisevat keskenään, vaikka sulkisin kaapin oven, ehkä vielä enemmän juuri silloin. Ne puhuvat kankaista, jotka ovat nähneet maailmaa, muotoutuneet mekoiksi ja housuiksi, olleet mukana juhlapäivissä, arjessa ja ehkä sydänsuruissakin. Ne ovat pullollaan värejä, kuluneita nurkkia, jämäpaloja, hihansuita ja kankaisia tarinoita, jotka eivät ole valmiita loppumaan.
Nämä kaksi kassia ovat nyt saaneet yhteisen nimen. Rätti ja lumppu -projekti.
En tiedä miksi nimi tuntuu niin oikealta. Ehkä siksi, että siinä on jotain pehmeän anarkistista, jotain rehellistä ja silti lempeää. Se ei kaunistele, se hellii. Se ei vähättele, se kertoo totuuden juuri sellaisena kuin se on, mutta pitsireunuksella.
Rätti ja lumppu on uusi ompeluprojektini, jonka säännöt ovat yksinkertaiset, mutta armollisesti rajatut:
- Käytän vain näissä kahdessa kassissa olevia materiaaleja.
- En yhdistä mitään muuta uutta, ei uusia kankaita, ei vastaleikattuja nappeja.
- Vain se, mikä on jo olemassa.
- Vain se, mitä on joskus purettu talteen, säästetty ehkä joskus tätä hetkeä varten.
Uusi projekti ja uudet kujeet
Näissä kasseissa on paitoja, jotka ovat haalistuneet auringossa. Verhokankaita, jotka olivat liian pieniä ikkunaan. Mekko, jonka helma ratkesi eräänä tanssittuna iltana. Villakangaspaloja, joita en raaskinut heittää pois, ja epämääräisiä suikaleita, jotka ovat kuin muistikirjan repaleisia sivuja. Jokaisessa on tarina, joka kutkuttelee jatkoa.
Tämä projekti ei ole nopea. Eikä sen tarvitse olla. Ompelen kun ehdin. Leikkaan, kun huvittaa. Ja annan materiaalien kertoa, mitä niistä haluavat tulla. Ehkä rätti onkin salaa keijujen viitta. Ehkä lumppu piilottaa sisäänsä tarinan, joka löytyy vasta kun kaikki langanpäät ovat solmittu yhteen. On lohdullista katsoa kaikkea tätä sekamelskaa ja tietää, että mitään ei tarvitse ostaa. Että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Että käsissäni on kaksi kassillista mahdollisuuksia, ei ongelmia. Vain mahdollisuuksia.
Rätti ja lumppu ei ole vain projekti, se on lempeä kapina kertakäyttöä vastaan. Se on hidas hymy maailmalle, joka kuluttaa liikaa ja liian nopeasti. Tule seuraamaan matkaa. Tiedä vaikka jostain rätistä kasvaisi taikaviitta, ja lumpusta ompelisin satumetsän mekon. Tai ainakin uuden lempityynyn, joka tietää enemmän tarinoita kuin minä koskaan ehdin kirjoittaa.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Ilmavat kesähousut Indiskan verhoista
Ilmavat kesähousut valmistui Indiskan verhoista. Nuo verhot ovat olleet matkassani jo vuodesta 2007, eikä niille ole enää löytynyt mitään käyttöä kun muutimme tähän uuteen asuntoon. En ole halunnut yhtään verhoa ikkunoihin. Sälekaihtimet on riittäneet, tosin parvekkeelle laitoimme vanhat bambuverhot, jotka ovat myös kulkeneet mukana tuosta ajasta lähtien.
Ilmavat kesähousut Indiskan verhoista
Housut voi valmistaa hyödyntämällä omia housuja, näissä on suorat, hiukan levenevät lahkeet ja kuminauhavyötärö. Ei siis sen kummempaa. Verhot olivat kaksi ekstrapitkää paneeliverhoa, jotka taitoin pitkittäin puoliksi ja näin sain mahtumaan hyvin tekemään housut. Toki ovat lyhyehköt, koska paneeliverhot eivät olleet niin pitkät, että näinkin lyhyelle olisi saanut täyspitkät pöksyt. Mutta hyvin pelittää.
Yhdistin housut iänikuiseen tunikaan, näitähän on kaappi täynnä ja tuntuu, että teen näitä koko ajan lisää vain. Mielestäni tämä asu sopii yhteen mainiosti. Minähän pidän vähän tämän tyyppisistä vaatteista melekin eniten. En niinkään vartalonmallisista. Yleensä puhutaan, että pitää pukea leveän alaosan kanssa jotain istuvampaa yläosaksi tai toisin päin. Nyt halusin ehdottomasti pukea mahdollisimman rennosti ja liehuvasti ja parasta oli se, että kaivoin kaapista vanhan tunikan, joka sopi kuin sopikin näiden pöksyjen kanssa.
Yksi Helsingin viehättävimpiä katuja on Bulevardi, se on ihanan puistomainen katu, jota reunustaa toinen toistaan upeammat talot. Tällä kadulla on monta hyvää kahvilaa, jossa voi istahtaa nauttimaan ja ihmettelemään ihmisvilinää.
Ylijäämäprojekti etenee hitaasti
Ylijäämäprojekti on edennyt todella hitaasti, ei niin kuin olin suunnitellut. Olen voinut aika huonosti pari päivää, silmät ovat oireilleet aika pahasti, enkä ole voinut oikein tehdä mitään. En katsella edes somea. Viime yö meni todella huonosti, näin ihan kauheita unia. Vaikka heräilin paljon ja koitin heittää uneni taka-alalle, niin kuitenkin kun nukahdin, näin jälleen samaa unta. Oli jotenkin härö olo kun hetki sitten heräsin lopulta unestani. Osa unistani on niin todellisia, että joudun aika paljon tarkistamaan herättyäni, että onko uni totta vai ei. Pahinta on se, että muistan uneni aina.
Tällä viikolla on luvattu vesisateita tänne Helsinkiin, joten ne ovat aina parhaita hetkiä ommella. Tarkoituksenani olisi saada ainakin pari juttua tehtyä. Laatikossa on aika paljon kesäisiä materiaaleja, että ne haluaisin nyt ainakin saada sieltä tehtyä. Se vaatii aika ison ponnistuksen ja useamman koko päivän ompelujakson. Ehkä voisin laittaa miesväen seikkailemaan jonnekin ja keskittyä vain ompeluun… Olen suunnitellut myös pitäväni Ig:ssä neuleliven monen vuoden jälkeen. Tuonkin ajankohta on vähän auki vielä.
Mikä olisikaan paras uusiokäyttö nostokurjille, kuin hotelli…
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: