Tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani
1
Teen tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani, rennosti, iloisesti ja kokeilemalla. Olen ollut niin innostunut tästä projektista, että olen halunnut ompelemaan heti kun aamulla avaan silmäni. Tämä projekti on innostanut minua valtavasti ja elättelen toiveita, että innostus jatkuu niin pitkään, että saan läjät pois lattioilta.
Osa töistä on päässyt blogiin ja Instagramiin heti, osa on jäänyt odottamaan parempaa hetkeä. Ja sitten on niitä, jotka ovat valmistuneet, mutta joita en ole ehtinyt edes kunnolla kuvata. Nyt ajattelin kaivaa nämä kesän keskeneräiset esittelyt esiin. Näissä töissä näkyy hyvin se, mistä omassa tekemisessäni on oikeastaan aina ollut kyse: vanhojen tekstiilien katsomisesta uusin silmin.
Tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani
Minulle tekstiiliarkeologia ei tarkoita vain vanhan vaatteen tuunaamista. Se on enemmänkin tapa katsoa tekstiilejä. Mitä niille on tapahtunut ennen kuin ne päätyivät minun käsiini? Mihin niitä voisi vielä käyttää? Voisiko jostakin näennäisesti tarpeettomasta syntyä jotakin aivan muuta?
Tänä kesänä yksi tällainen työ on tämä punainen Disney-paita, jonka ympärille syntyi aivan oma maailmansa. Alkuperäinen t-paita sai seurakseen punavalkoista ruutukangasta, mustaa pitsiä ja runsaan helman. Lopputulos on jotain aivan muuta kuin tavallinen t-paita.
Pidän erityisesti siitä, että paidan alkuperäinen kuva ei kadonnut muutoksen myötä. Päinvastoin. Se sai ympärilleen uuden kehyksen.
*****
Toinen työ on vihreän, mustan ja valkoisen raidallisen kankaan ympärille rakennettu essu ja siihen sopiva hattu. Tässä kokonaisuudessa näkyy taas aivan erilainen puoli tekemisestäni. Voimakas kangas saa olla pääosassa, eikä sitä tarvitse yrittää rauhoittaa. Mekossa ja hatussa sama materiaali jatkaa matkaansa kahdeksi toisiinsa liittyväksi vaatteeksi. Täydellinen asu vaikka mökille.
Koska mitään en koskaan heitä pois tai myy, niin erilaisia materiaaleja jää joka puolelle. Ensin en tiedä mitä niistä tekisi ja yllättäen pino alkaa itse kuiskia minulle, että haluan olla sitä ja tätä.
Tämä asu lähti liikkeelle siitä, että olen huomannut erilaisten essujen tulevan vähitellen katukuvaan. En Suomessa vielä, mutta muualla. Varsinkin nämä tällaiset essumekot ovat olleet nyt jonkin aikaa kerrospukeutumisen yksi osa.
Ja sitten ovat pitsit.
Pitsit ovat materiaaleja, joita on vaikea heittää pois. Niissä on jotakin ajattoman kaunista, vaikka alkuperäinen käyttötarkoitus olisi jo kadonnut. Vaaleanpunaisen ja valkoisen yhdistelmässä syntyneessä mekossa pitsi saa olla todella näkyvässä roolissa. Mukana on myös raidallista kangasta ja pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät vaatteesta enemmän kuin vain yhden kankaan yhdistelmän.
Valkoinen pitsihame puolestaan oli yksi niistä töistä, jotka päätyivät kameraan kesken tekemisen. Se on hyvä muistutus myös siitä, ettei valmis vaate synny tyhjästä. Ensin on materiaaleja, leikkaamista, sovittelua, kerroksia, ompelua ja välillä myös sitä, että pitää katsoa hetki ja miettiä, mihin suuntaan työ seuraavaksi lähtee.
Vaaleansininen ja valkoinen paita on jälleen aivan erilainen esimerkki. Röyhelöt, kaulukset ja kerrokset tekevät siitä romanttisen ja vähän leikittelevän. Myös tässä kiinnostavaa on juuri eri osien yhdistäminen: yksittäiset vaatekappaleet eivät ehkä olisi enää sellaisenaan kiinnostaneet, mutta yhdessä niistä syntyi uusi vaate. Kaikissa näissä töissä on yksi yhteinen asia: materiaalille ei ole annettu vain yhtä mahdollista elämää.
Strawberry Girl Summer ja vanhojen tekstiilien romantiikka
Tämän kesän punaiset ja vaaleanpunaiset ruudut, pitsit, röyhelöt ja romanttiset yksityiskohdat sopivat muuten aika täydellisesti myös Strawberry Girl Summer -henkeen.
En tarkoita, että kaikki pitäisi tehdä jonkin trendin mukaan. Pikemminkin päinvastoin. Minusta kiinnostavinta on huomata, miten omasta kaapista ja omista materiaaleista voi löytyä asioita, jotka tuntuvat juuri nyt ajankohtaisilta ilman että tarvitsee lähteä ostamaan uutta.
Punavalkoinen ruutu, pitsi, röyhelöt ja vähän leikkisämpi pukeutuminen eivät oikeastaan tarvitse mitään tiettyä trendinimeä. Ne voivat olla yhtä aikaa nostalgisia ja moderneja. Ja ehkä juuri siksi vanhojen tekstiilien kanssa työskentely on niin kiinnostavaa.
Kun vaatteen historiaa ei pyyhi kokonaan pois, siihen jää jotakin persoonallista. Vanha t-paita voi muuttua näyttäväksi yläosaksi. Pitsikangas voi saada uuden tehtävän. Kahdesta erilaisesta vaatteesta voi syntyä kolmas. Kangaspala, joka on ollut liian pieni yhteen tarkoitukseen, voi olla täydellinen yksityiskohta johonkin aivan muuhun.
Tässä kohtaa tekstiiliarkeologia alkaa tuntua enemmän tarinoiden kaivamiselta kuin pelkältä ompelulta. Ja nämä eivät edes ole kaikki tämän kesän työt. Kaksi valmistunutta tekstiiliarkeologista projektia odottaa vielä kuvaamista. Ehkä ne saavat oman hetkensä myöhemmin. Sillä vanhoilla tekstiileillä on tapana odottaa.
Kaikki vaatteet tullaan varmasti näkemään päälläni ja täällä blogissa jossakin vaiheessa. Osa näistä on kuitenkin niin kesäisiä, että niiden kyvaaminen jää varmaan ensi kesään. Nyt niillä on oma paikkansa vaatekaapissa ja jäävät odottamaan parempia kelejä.
Teen Tekstiiliarkeologiaa omalla tavallani.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää Tekstiiliarkeologiaa:
Pitsiverhosta tehty mekko
Pitsiverhosta tehty mekko on ollut mun tämän vuoden juhannusmekko. Minulla on ollut perinteenä pukeutua mekkoon aina juhannuksena, paitsi viime vuonna kun olin juhannuksen kipeänä. Mutta tänä vuonna taas pukeuduin mekkoon ja en siis mihin tahansa, vaan itse tehtyyn kierrätysmateriaalista valmistettuun mekkoon. Se kuuluu tähän minun perinteeseen.
Pitsiverhosta tehty mekko
Pitsiverho on meidän paviljongin verhoja, jotka säästin muutossa ja olen niistä nyt tehnyt erilaisia juttuja. Materiaalia on vielä hiukan jäljellä, joten jotakin on vielä tulossa jämistä. Tein näistä verhoista siis mekon sekä hameen. Molemmat vaatteet on esitelty täällä ja olen kysynyt myös somessa, että miten yhdistelisin molemmat vaatteet. Eli olen ensimmäisen yhdistelmän esitellyt hameesta ja nyt tulee ensimmäinen mekon kanssa.
Mekon kaava: Mekkotehdas Helmat -kirjan Saana
Alusmekko: Burda 5/13
Alusmekon jouduin tekemään ostetusta kankaasta, sillä en löytänyt mitään sopivaa kierrätettynä. Itselläni on todella harvassa yksiväriset kankaat ja kirppareilta en löytänyt sitten mitään niin kirkasta kuin olisin halunnut. Oli siis ihan pakko suunnata Eurokankaaseen ostamaan pala kangasta. Tämän asun idea on lähtenyt mieheltäni ja minusta kirkas mekko pitsimekon alla toimii oikein hyvin.
Ylijäämälaatikosta mekoksi
Paviljongin materiaalit siis joutui heti tuohon ylijäämälaatikkoon, josta ne ovat vähitellen päätyneet vaatteeksi tai joksikin muuksi. Uskon, että pääsette näkemään muunlaisia yhdistelmiä näiden pitsiluomusten kanssa vielä tämän kesän aikana. Olen siis julkaissut kuvan mekosta somessa ja kysynyt miten sen voisi pukea päälleen ja ehdotuksia on tullut valtavat määrät. Ja niistä olen pari ideaa päättänyt testata, sillä ovat aika pitkälti minun tyylisiä juttuja.
Muutama ehdotus:
- pastellin värinen alusmekko
- valkoinen alusmekko
- farkut ja toppi
- pyöräilyshortsit ja toppi
- trikoinen haalari
Ehdotuksia saa siis laittaa lisääkin. Otan kaikki riemulla vastaan ja nappaan sieltä minulle sopivat jutut. Näitä ehdotuksia en siis vielä ole kokeillut ollenkaan vaan vain tuon mieheni ehdotuksen kirkkaasta alusmekosta. Tästä yhdistelmästä tykkään siis todella paljon ja voisi mekein sanoa, että kyseessä on voimavaate jopa. Sen verran fiiliksen nousi kun laitoin mekon päälleni.
Mitä olette mieltä tästä yhdistelmästä?
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Juhannuksen mekot