Perjantaina olimme kuuntelemassa mitä merelle kuuluu ja samalla päästiin seikkailemaan Helsingin historiassa. Kohteena oli Jollaksen porvariskuninkaan uimaranta sekä sen vieressä oleva puisto. Kun nousimme autosta ulos, meren pauhuna kuului parkkipaikalle asti. Parkkipaikka ei ole kovin kaukana rannasta mutta sen verran kaukana, että oli aika erikoista kuulla meren mylvintä niin voimakkaana. Meren mahti ja voima tuntui luissa ja ytimissä, meri on kuin minun kuohuava veri. Nautin niin olla lähellä merta.
Kun ranta oli tutkittu ja mitä pauhunan yli kyettiin toisillemme puhumaan, käännyimme lopulta nousemaan porvariskuninkaan puistoon. Puisto on palanen Helsingin historiaa ja puiston paikalla on komeillut upea huvila joskus aikanaan. Nyt paikalla on mielenkiintoiset rauniot. Halusin niin päästä kuvaamaan huvilan pääportaita, jotka johtavat terassille. Eipä portaita tarvinnut kuvata. Harmittaa niin paljon, että rauniot on päästetty rappeutumaan sellaiseksi mitä ne nyt ovat. Portaiden ympärillä oli varoitusnauhaa sekä varoituksia, ei päässyt ollenkaan kuvaamaan kaunista näkymää. Alueen kunnossapidosta on tehty suunnitelmakin mutta mitään ei ole tehty, onkohan rahat loppuneet kesken vai mikä on tullut, että hanke ei ole edennyt. Sama koskee myös rantaa. Porvariskuninkaan kartanosta itsestään löytyy hyvin vähän mitään infoa mistään mutta kyseessä on arkkitehti Paul Olssonin (1890-1973) suunnittelema puutarha ja huvila. Arkkitehdista löytyy kyllä historiikkia kun googlettelee. Itse en nyt keskity häneen. Hirveintä oli nähdä, että puistossa on käynyt varkaita jotka ovat vieneet esimerkiksi omenapuutarhasta puita. En voi ymmärtää moista touhua.

Vaikka tuon puiston tila madalsi meidän fiilistä todella paljon, niin siitä huolimatta nautimme suunnattomasti siitä mitä näimme. Paikka on upea, vielä upeampi olisi, jos kaupunki alueen kunnostaisi. Tosi iso harmistus tämä, että annetaan alueen rapistua ja kadota, emmekä saa nauttia alueen tuomasta historiasta ja toiminnasta.

Kun lähtee viileänä päivänä kuuntelemaan meren kertomuksia, kannattaa laittaa päälleen lämpimästi ja yksi tärkeä elementti on pipo. Koska olemme olleet paljon sisätiloissa sairaan lapsen vuoksi niin olen sitten aika paljon neulonut. Kun kyllästyin neulomaan sukkaani niin oli aloitettava pipon neulominen mutta ei minkä tahansa pipon vaan lumbejack tyyppisen pipon. Tämä innostus ei myöskään jää tähän yhteen pipoon… Lumberjack on metsuri ja näkyvin osa tässä on juurikin tuo ruutukuvio, josta sitten nimikin juontaa juurensa. Tyyliin kuuluu ruutupaita (panainen flanelli), farkut, metsurinhattu ja maiharit tai timberlandin tyyliset kengät.
Minun lumberjack pipoon yhdistetään farkkupaita, leggarit, kelsiturkki ja maiharit. Niin mainio yhdsitelmä. Niin rento ja toimiva ja on lämmin meren sylissä. Eri tyyleillä on hauska leikkiä ja parasta on kun sen voi tehdä ihan itse.

Joskus käy niin, että ilmaisosastolta löytyy turkki, josta visioi vaikka mitä kivaa mutta koskaan ei visioita saa aloitettua. Tällainen ongelma turkki löytyi puolitoista vuotta sitten ja turkki on pyörinyt sen jälkeen asunnossa ilman, että olen saanut mitään aikaiseksi siitä. Ensin suunnittelin liiviä, jossa yhsitettynä mustaa nahkaa ja sitten suunnittelin, että muodistan takin. Mutta ei vaan onnistunut moinen. Nyt oli viime viikolla aikaa ja vähän malttiakin purkaa takki osiin ja ommella käsin siitä sopivan kokoinen ”talja”. Lapset kun innostuivat mieheni kanssa laittamaan kuusta, niin talja sopii täydellisesti kuusenalusmatoksi.

Turkista jäi osia ja olen niistä suunnitellut jo kaikenlaista mitä teen tuossa joulun jälkeen. Toivon todella, että voimani on palautuneet loman aikana hyvin ja voin keskittyä ompeluun loman aikana pitkästä aikaa ihan kunnolla. Joulun jälkeen suunnittelen myös aloittavani toisen läjäprojektin, en niin laajaa kuin tämä viime kertainen oli mutta pienemmässä mittakaavassa. Tuossa kun tuota läjää on taas kertynyt vaikka en ole ommellut mitään. Herätän myös tuon secondhand bloginkin kunnolla eloon. Niin paljon suunnitelmia, toivottavasti ne suunnitelmat toteutuu.

Tämän sairasloman aikana on tullut muutenkin tehtyä kaikkea pientä kivaa. Mitä muutakaan sitä sängyssä tekisi kuin katsoisi leffoja ja sarjoja ja neuloisi pipoja? En itse ainakaan keksi mitään muuta kivaa mitä kipeänä jaksaisi puuhata. Hirveästi kuvia ei pipoista ole mutta muutaman kuvan tajusin ottaa ennen kuin menivät paketteihin. Yksi pipoista on muuten tehty itselle. Sukat, lapaset ja pipot on erittäin kiva tehdä erilaisista langan jämistä, joita pyörii kasseissa ja pusseissa. Täytyy sanoa, että aika hyvin olen saanut tässä muutamana vuonna tuhottua näitä kerä kasoja kun ei ole jäljellä enää kuin yksi pieni paperikassillinen langan jämiä. Aika mahtava fiilis kyllä, vaikka mitään sellista jämäprojetia ei lankojen osalta ole tullut pidettyä niin ihan vahingossa aina tulee valittua kaikkiin töihin juuri jämiä. Vielä pari lahjaa olisi tekemättä, jotka olen luvannut tehdä. Onneksi ne eivät vie paljoa aikaa ja ommella pitää vain muutama sauma. Eli kuorinta-ainetta olisi tulossa vielä ja siihen rinnalle jotakin ommeltua.

Ennen