Vuoden 2017 tyylit
0
Vuoden 2017 tyylit olivat minulla aika sekavat, tai ainakin koen näin. Jälkeen päin kun katselee kuvia, niin tavallaan minulla oli tarkka suora, mutta tavallaan taas ei. Oikeastaan kaikki vaatteeni oli tuunattuja, joko saaduista vaatteista tai sitten ilmaisosaston löydöistä väsättyjä. Ja totuus on se, että kaikki asut, jotka näette tässä postauksessa on edelleen minulla. Osa valitettavasti varastossa, kun eivät enää mene päälle, mutta kuitenkin iso osa on käytössä.
Vuoden 2017 tyylit
Tavallaan kaipaan tuota aikaa, ompelin paljon, neuloin paljon. Aika oli käsityön iloittelua, boheemia runsautta. Tein melkein kaikesta jotakin uutta ja kivaa. Rakastin tuota tyyliäni paljon. Tuohon aikaan tavaramerkkejäni olivat erilaiset haalarit sekä tunikat. Tein myös paljon paita+hame mekkoja. Näitä yhdistelmiä käytän edelleen. Tähän aikaan tuunaus ei ollut enää minulle kokeilua, vaan se kuului isona osana tyyliini. Minua myös kritisoitiin paljon, niin itse tuunaamisesta kuin siitä, että haen materiaalia ilmaisosastoilta. Mutta kaikkinensa tämä aika oli minun kulta-aikaani.
Tuunaus on haastavaa ja sain enemmän irti siitä, kuin, että olisin ommellut kankaista. En ollut hankkinut enää vuosiin yhtäkään metriä kangasta, vaan kaikki tein vanhoista vaatteista, välillä kyllä lakanoista ja verhoista. Mutta vähemmän. Keskityin niin siihen tuunaukseen, oli mahtavaa nähdä mitä kaikkea saan aikaan.
Pienestä isoksi ja isosta pieneksi
Metsästin liian pieniä, liian suuria ja rikkinäisiä vaatteita. Näistä oli helppo rakentaa uusia itselle sopivampia vaatteita. Helpoin ajatus oli leikata paidasta helma pois ja lisätä helmaksi joko hame tai sitten kauluspaita. Näin sain mekkoja ja tunikoita kaappiin. Tällaiset työt olivat nopeita tehdä. Vähitellen kuitenkin halusin vähän enemmän haastetta ja pian mukaan tuli haasteellisemmat työt.
Yksi sellainen työ oli villakangastakki, josta tein itselleni toisenlaisen takin. Takki oli kasari-ysärilukua, aivan liian suuri minulle ja aivan liian väärän mallinen minulle. Mutta siitä valmistui aivan ihana peplum -takki, jota käytin pitkään päivittäin talvisin. Kyseinen takki ei mene enää päälle, mutta on vielä varastoituna olemassa.
Tilkut tuli mukaan kuvioon
Tässä vaiheessa olin aika vähän tehnyt tilkuista juttuja, olin tehnyt, mutta vähän. Koska hain enemmän haastetta, niin pian minulla olikin kokelma tilkuista tehtyjä vaatteita. Tässä olikin haastetta pitkäksi aikaa ja tästä haasteesta olen tykännyt edelleen. Tilkkutöitä olin aikaisemmin tehnyt niin, että olin yhdistänyt eri vaatteita toisiinsa ja muutaman kerran tehnyt ihan oikeista leikkuujätteistä jotakin. Nyt leikkuujätteet tuli osaksi arkea ja aloin tehdä niistä useammin kuin yhdistelemällä eri vaatteita toisiinsa.
Kun aloitin eri projekteja, esimerkiksi Läjäprojekti, laatikkoprojekti ja kasaprojekti tuotti myös sen sivuprojektin, joka keskittyi kaikkiin leikkuusta ylijäämiin paloihin. Tarkoitus oli siis valmistaa jokin läjä tai kasa joksikin tarpeelliseksi asiaksi, kuten vaatteeksi ja siitä ylijäänyt materiaali myös joksikin järkeväksi. Tällaisia projekteja minulla on edelleen. Vaikkakin tällä hetkellä käynnissä oleva projekti lähinnä seisoo.
Mitä voisin sanoa vuoden 2017 tyylistä?
Se oli runsasta ja juuri sellaista minua. Paljon on tuosta ajasta jäänyt edelleen tyyliini, vaikka tyyli onkin muuttunut hitusen rauhallisempaan suuntaan, vähän toisella tavalla runsaaksi, mutta edelleen teen tilkuista, edelleen suurennan liian pieniä ja pienen liian suurta. Edelleen leikittelen ja yhdistelen kaikkea toisiinsa ja luon samalla idealla kuin vuonna 2017. Osa idoista on jäänyt tuohon aikaan, eivät ole enää minun juttu, ainakaan ihan arkikäytössä. Mutta ehkä joskus saatan laittaa taas päälleni tunikan, joka on tehty trikoopaidan ja kauluspaidan yhdistelmästä. Mene ja tiedä. Mutta vuosi oli yhtä iloittelua ja hauskaa tekemistä.
Olitko mukanani jo silloin?
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Röyhelöt Riemuitsivat Syksyssä
Tämä Röyhelöt riemuitsivat syksyssä -postaus aloittaa synttäriviikkoni asusarjan villaa, vintagea, yhdistelyiloa ja hulmuavia helmoja, jotka päättivät käyttäytyä kuin olisivat omassa tanssiesityksessään.
Röyhelöt Riemuitsivat syksyssä
Synttäriviikko starttaa: minä, villapaita ja dramaattinen hame.
Synttäriviikon ensimmäinen asu on aina erityinen, sillä se virittää koko viikon tunnelman. Tällä kertaa valitsin ylleni itse neulomani Drops Design Janelle -villapaidan, pehmeän, lämpimän ja juuri sopivasti oversizen, sellaisen joka syleilee lempeästi, vaikka marraskuun tuuli tekisi parhaansa sotkeakseen hiukset, ajatukset ja koko kuvaussuunnitelman.
Mutta neule ei ole tämän päivän varsinainen tähti. Tähdeksi nimittäin ilmoittautui hame, joka päätti, että minun syntymäpäiväni on sille täydellinen hetki ottaa maailman suurin esiintymislava, eli lähin asvalttiparkki.
Hame, joka elää kuin sillä olisi oma show
Hame löytyi vuosia sitten UFFista, ja sen alkuperän selvittäminen vei tasan yhden googlauksen verran: kyseessä on erittäin todennäköisesti joko Mammu Couture tai Made by Triinu, kaksi suunnittelijaa, jotka tunnetaan dramaattisista, kerroksellisista, pliseeratuista ja elämää suuremmista hameistaan. Niissä on se tietty draamaenergia.
Sen energia on:
- “en tarvitse lavastusta, olen itse lavastus”,
- “olen syntynyt tuuleen”,
- ja “jos en hulmua, en ole onnellinen”.
Kuvat näyttävät välillä siltä, että hame yrittää lähteä yksinään kohti Ruoholahtea. Välillä se peittää jalkani kokonaan, välillä se muljahtaa ylös kuin olisi tekemässä piruettia. Hameella on selkeästi oma agenda, joka ei aina vastaa minun. Mutta hame tekee myös jotain muuta: se tuo esiin iloa. Sitä samaa iloa, jota synttäriviikolla pitääkin olla.
Kun tuuli toimii ilmaisena stylistinä
Koko kuvaustilanne oli enemmän performanssitaidetta kuin muotikuvia. Jokainen askeleeni muuttui tanssiksi, jokainen tuulenpuuska uudeksi asennoksi, jota en todellakaan ollut suunnitellut. Yhdessä kuvassa näytän siltä kuin olisin harjoittelemassa flamencoa. Toisessa siltä kuin yrittäisin pitää hameen maan pinnalla puhtaan hyväntekeväisyyden nimissä. Kolmannessa hame nousee niin korkealle, että näyttäisi aivan siltä, että aurinko on juuri nousemassa sen takaa. Ja juuri se on tämän asun taika.
Vaatekaappipäiväkirja: iloa siitä, mitä jo omistan
Tämä asu ei ole vain synttäriviikon aloituskokonaisuus, se on myös merkintä omaan vaatekaappipäiväkirjaani, jonka perusajatus on nauttia niistä vaatteista, jotka minulla jo on, ja oppia yhdistelemään niitä uusilla tavoilla. Vaatekaappipäiväkirja ei pyri täydellisyyteen, minimalismiin tai siihen, että ostaisin vähemmän, vaikka niin usein käykin. Sen tarkoitus on sanoa: “Katso, mitä kaikkea sinulla jo on. Leiki niillä.”
Tämä asu muistutti taas tärkeistä asioista:
Vanhat vaatteet voivat yllättää
- Hame on asunut kaapissani jo monta vuotta. Silti sen ja Janelle-neuleen liitto tuntuu tuoreelta ja raikkaalta.
Uusi asu syntyy yhdistelmästä, ei kaupasta
- En ostanut mitään uutta tätä kokonaisuutta varten. Ainoa uusi asia oli idea.
Leikkiminen kuuluu tyyliin
- Varsinkin hameen kanssa. Tuuli auttaa, jos oma mielikuvitus loppuu.
Tyyli on jo omassa kaapissa
- Tämä asu ei kerro siitä, mitä haluaisin ostaa, vaan siitä, mitä rakastan jo nyt.
Omat vaatteet ovat tarinoita
- Neule on käsityöni, hame kirppisaarre. Yhdessä ne ovat muistutus siitä, että parhaat tyylivalinnat eivät synny kiireessä, vaan tunteesta.
röyhelöenergiaa koko viikolle
Synttäriviikon ensimmäinen look oli enemmän kuin asu, se oli tarina. Tuulen tanssi, neuleen lämpö, hameen oma wappushow, ja ennen kaikkea merkintä vaatekaappipäiväkirjaan siitä, miten paljon iloa omista vaatteista voi löytää. Jos tämä asu kertoo jotakin tulevalta vuodelta, niin ainakin sen, että aion nauttia vaatteistani rohkeammin, hulmutella helmoja useammin ja antaa itselleni luvan leikkiä.
Eikä huono tapa aloittaa synttäriviikko ollenkaan.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua: