Olen ollut puolitoista viikkoa sairaslomalla nyt kun flunssani oli odotettua tujumpi. Tai saan nämä tavalliset taudit nyt helposti ja voimakkaina kun perustautini on nostanut päätään. Kuun vaihteessa viikonloppuna huomasin, että nyt alkaa flunssa kolkutella ovelle mutta mies oli varannut meille jo aikaa sitten liput Paddington 2- elokuvaan. Olen koko ajan vongannut elokuviin ja juuri kyseistä leffaa halusin mennä katsomaan. Oli siis ihan pakko nousta sängystä ja niellä yskä ja mennä Härdellin ja miehen seurana Flamingon elokuvateatteriin nauttimaan ihanasta leffasta. Suosittelen leffaa todella, aivan ihana ja onnistunut vaikka onkin kakkonen.
Leffan jälkeen, kuten meillä on tapana, kävelimme Jumboon ja siitä syömään American Dineriin ja taas herkuteltiin hyviä hamppareita ja jälkkäreitä. Oli maha kyllä niin täynnä ettei ihan hetkeen tehnyt hamppareita mieli. Perheen yhteiset hetket ovat niin tärkeitä, että pakko oli laittaa sairaudet unohduksiin ja mennä porukan mukana.

Olen jostain syystä tällä hetkellä innostunut kovasti erilaisista ja eri tavoin toteutetuista ranteenlämmittimistä ja niitä on nyt tullut tehtyä vähän monen näköisiä. Tykkään todella paljon niistä, sopii minun kerrospukeutumiseen ja muutenkin tyylillisesti on enemmän mun juttu kuin paljaat lapaset. Ranteenlämmittimet on myös todella helppo ja nopea tehdä ja kuvien ihanuudet on neulottu jämälangasta, jotka yritän nyt epätoivoisesti saada pois nurkista pyörimästä. Ranteenlämmittimien ohjeet löytyy Novita 3/2016 lehdestä. 
Kuvien iso kolmiohuivi on itse tehty myös, ei minun tekemäni sillä löysin sen Kierrätyskeskuksesta, myös takkini on Kierrätyskeskuksesta. Takki on niin täydellinen ja istuu tyyliini täydellisesti. Pipo on omaa käsialaa, neuleleggarit sitä vastoin on ostettu myös Kierrätyskeskuksesta sekä saapikkaani. Takin alla oleva suloinen neulepaita on myös Kiertiksestä hankittu ja olenkin niin tyytyväinen asuuni monin tavoin. Kaikki on joko itse tehtyä tai kierrätettyä ja pisteenä iin päällä on ilmaisosastolta löytyneistä materiaaleista tehty laukku. Kyllä kelpaa…Tämä on Lumppumaakarin miniekstaasi!

Huomenna paluu töihin ja toivottavasti en saa mitään flunssia enää itselleni. Tämmöinen sisällä oleminen ei ole mun juttu ollenkaan. Menee pääkoppa ihan soosiksi. Onneksi olen jaksanut neuloa yskäkohtausten välissä sen verran, että puikoilta on tippunut pipoja, sukkia ja lapasia aika hyvää tahtia ja myös hienosti jämälangat vähentyneet. Ehkä pian pääsen neulomaan taas isompia töitä myös.