Millainen on Kassi-Alma look?
18Jälleen on ollut keskustelua siitä, mikä on soveliasta +40 vuotiaan pukeutumista sekä se miten vintage vaatetus tuo ikää lisää naiselle. Tuota kaikkea on ollut hiukan kurja lukea, sillä itse olen sitä mieltä, että +40 vuotias voi pukea mitä tahansa päälleen, mitkään pukeutumissäännöt ei enää kuulu tämän ikäiselle naiselle, enkä näe sitäkään, että joillain vaatteilla olisi ikäraja. Kuten nyt vaikka minihame tai ylipolven saapikkaat. Minusta on tärkeää korostaa itsessään juuri niitä puolia joista pitää, kuten minä pidän jaloistani ja niitä tosiaan tykkään esitellä.
Valtavasti asetetaan naisille ulkonäköpaineita, ei saa olla sitä eikä tätä. Oli kamalaa lukea keskustelua, jossa kysyttiin onko tyytyväinen kroppaansa. Suurin osa ei ollut, se teki minut hyvin surulliseksi, sillä jokainen kommentin jättänyt nainen oli kaunis ja upea. Jokainen omalla tavallaan. Miksi me naiset inhoamme itseämme niin kovasti? Sanoinkin keskustelussa, että kun olen nähnyt ja kokenut miltä näytän 38kg painossa niin tämä uhkea muotoni on paljon kivempi kuin tuo pikku paino. Olen iso, olen yli kaikkien niiden suositusten mitä on asetettu. Mutta nyt minun on hyvä olla (jos ei nyt puhuta sairaudestani). Tarkoitan, että minun on hyvä olla henkisesti, kestän tämän hetken sairauden paremmin kuin silloin kun tämä alkoi, koska peilistä minua katsoo nainen, jota rakastan.
Tuon voi kuka tahansa ottaa miten tahtoo…
Kun on tällaisessa työssä kuin minä, niin on pakko kuitenkin hiukan miettiä mitä päälleen laittaa. Ei voi kulkea paidoissa, missä tissit vilkkuu, vaan kannattaa laittaa alle toppia ja huivia päälle tai minihame ei luonnistu, vaan laittaa mieluummin leggarit ja tunikan. Sitten se mikä sopii kenellekkin onkin sitten jokaisen oma asia. Itse tykkään monien eri aikakausien vaatteista ja pukeudun niihin aina halutessani. Minulla ei juuri ole näitä moderneja tämän hetken vaatteita vaan kaikki ovat vanhempaa perua, parasta on kun voin sekoittaa kaikkea yhteen, suloiseksi sekametelisopaksi. Tekeekö asuni minusta ikäistäni vanhemman näköisen, on sitten jokaisen omassa päässä, eikä minua oikeastaan edes kyseinen asia kiinnosta näytänkö nuorelta vai en. Tärkeintä on, että minulla on töissä rento, hyvä fiilis ja pukeutumisessa näkyy jollakin tavoin myös oma tyylini. Itse tehtyä, tuunattua, kierrätettyä. Jotain noista pitää olla päällä, että oloni on hyvä.
Kaupan määräämät ”muotivaatteet” ovat kuin tiukka makkarankuori, jotka päällä en kykene olemaan ollenkaan. On totta, että ne voidaan yhdistellä eri tavoin ja hyvinkin persoonallisesti mutta minulle tulee aina se fiilis, että joku muu on pakottanut minut pukeutumaan jollakin tietyllä tavalla.
Toistan itseäni kun sanon, että pukeutumisen ei pitäisi olla niin vakavaa, vaan sen pitäisi olla leikkiä, hauskaa leikkiä, jolla korostetaan omaa persoonaa, leikitellään ja hassutellaan. Valtavasti tehdään sääntöjä ja aiheutetaan monille stressiä siitä miltä pitäisi näyttää, kuulostaa ja maistua ja haista. Kun kaikki tuo on tehty, niin henkilö ei ole enää tyytyväinen itseensä…Ei kuulosta hyvälle. Kaikki pitäisi lähteä itsestä: Miltä minusta tuntuu, mistä minä pidän ja tämä ei siltikään kerro siitä oletko itserakas ja itsekäs, pinnallinen vaan se tarkoittaa sitä, että haluat voida hyvin ja kun voit hyvin niin se näkyy, eikä ole enää väliä mitä puet päällesi.
 |
| Tunika: Tuunattu kahdesta paidasta Neuletakki: Ilmaisosastolta Bootsit: Tuunatut (ilmaisosastolta) Huivi: Tyttären vanha |
 |
| Takki: UFF, ostettu joskus kauan sitten vanhemmalle pojalle Huivi: Tyttären vanha Neule: Jokin kirppis Saapikkaat: Kierrätyskeskus |
 |
| Tässä asussa kaikki muut on vanhaa (paita on ostettu vuonna 2011) paitsi saapikkaat sain mieheltäni lahjaksi kun olin sairaslomalla hetki sitten. Halusi piristää oloani. Pipon olen neulonut lankojen jämistä. |
 |
| Olen saanut silmälasit, jotka ovat pitkälti lääkehoitoa aroille silmilleni. Basedowintaudin kuvaan kuuluu hankalat silmäoireet. Jokaisella on omat oireensa ja minun on erittäin kuivat ja kipuherkät. Olen myös lumisokea, siksi laseissani on keltainen väri, että voin olla pimeässä, jossa on valo päällä tai olla auringossa ilman kipuja. Uusi haaste pukeutumiseen. |
 |
| Nämä kengät löytyi muutama kuukausi sitten ilmaisosastolta ja ovat muuten aivan ihanat jalassa. |
 |
| Tämä asu on myös täysin sellainen oma lemppari. Tässä on paljon sellaista mitä haluan asussani olevan. Vain tuunattu osa puuttuu. Takki, huivi ja kengät: Ilmaisosasto Paita ja leggarit: Itse tehdyt |
Ihanaa päivää!
-Melissa-
Elämäntapahihhuli
Sain tässä muutamia kuukausia sitten uuden nimen itselleni: Elämäntapahihhuli. Se kuvastaa minua ihan yhtä hyvin kuin Lumppumaakari tai Kassi-Alma. Elämäntapahihhuli vain pitää sisällään niin paljon muutakin kuin vain tuon Lumppiksen ja K-A:n, se on koko tämä minun elämä ja pääkoppani. On myös erittäin nautittavaa olla Elämäntapahihhuli, maailma näyttää niin erilaiselle kun vähän hihhuloi.
Sain aimo annoksen hyvää mieltä tuossa eilen kun tulin töistä kotiin ja eteisen lattialla komeili Kierrätyskeskuksen lahjakortti. Halusin ehdottomasti päästä heti tänään käymään Nihtisillassa tuhlaamassa lahjakorttia. Eli pääsin kuin pääsinkin ostamaan itselleni joululahjaa. Lahjakortista jäi kivasti vielä joulun jälkeenkin käyttöön kun Kierrätyskeskus oli aika täynnä ihmisiä ja minä sen verran vielä kipeänä, että en halunnut pitkään viettää aikaani siellä. Mutta löysin muutaman ihanuuden, joista varmasti saatte lisäkuvia kunhan loma tuosta tepsuttelee luoksemme.
Elämäntapahihhuli siis nauttii valtavasti näin pikkuisista jutuista kuin, että pääsee Kierrätyskeskukseen juuri silloin kun tuntee olonsa erittäin näivettyneeksi ja parasta on se, kun kaapin siivouksen yhteydessä löytää villamekon, jonka on tehnyt itselleen kauan aikaa sitten. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin se, kun löytää jotain minkä on vähän jo unohtanut. Mekot tuottaa minulle aina ilon kiljahduksia.
Eilen sain toisenkin yllätyksen, nimittäin sekin oli joululahja jonka sain itselleni hankittua erään käsityöryhmän kautta. Kolme 60-70-lukujen neulelehtiä ohjeineen. Voiko ihminen oikeasti olla näin onnellinen näihin lahjoihinsa? Kyllä vain, täydelliset lahjat ja lehdistäkin löytyi todella monta ohjetta, jotka meinaan toteuttaa. Mekkoihmisenä tietenkin mekkoja katselin lehdistä.
Voin ihan suoraan sanoa, että olen materialisti mutta parasta tapaa toteuttaa tätä on löytää kaikkea ihanaa kierrättämällä. Vaikka tämä hulluus on vain pieni osa Elämäntapahihhulin elämää niin se on yksi parhaimpia hulluuksia… Jos ette usko, kokeilkaa itse.
Mitä sieltä Kierrätyskeskuksesta sitten löytyi?
* * * * *
– Tarjoiluastia
– 1,50m leveää pitsiä
– Pitsinen oversize toppi
* Koska tykkään kerrostaa asuni niin toppi toimii erittäin hyvin siinä hommassa ja kun toppi on myös pitkä voi sita käyttää vaikka leggareitten kanssa. Roikkuvia koruja, karvaa, pitsiä…sitä kaikkea voi laittaa tuon topin kanssa. Hiukan hullutella ja leikitellä.
* Pitsiä taas tarvitsen aina ja kaikessa, pitsivarastoni onkin hyvennut niin pieneksi, että on aika taas etsiä ihania pitsinpätkiä. Pitsejä voi kiinnittää mihin tahansa vaatteeseen riipuen niin pitsin kuin materiaalinkin paksuudesta mutta kaikkea voi laittaa. Olen myös innostunut kokeilemaan pitsisistä pöytäliinoista kaikenlaista…Katsotaan mitä saan aikaan kun keräilyni on valmis.
* Tarjoiluastia taas on meille tärekä, monella tapaa. Varsinkin tällainen vanha ja kulunut näyttää upealle kattauksessa. Sinivalkoinen kuviointi saa raikkaan fiiliksen aikaan. Tosin, edelleen etsin punaisia vaihtoehtoja kattauksiini.
* * * * *
Parasta on se, että lahjoja voi ja kannattaa hankkia kirpputoreilta. Niin paljon ihania vaatteita, kenkiä, astioita, leluja, kirjoja…Vaikka mitä myynnissä. Ei kannata tosiaan ostaa mitään uutena kun ihanuuksia löytyy näin helposti kierrätyksistä.
Ihanaa viikonloppua!
-Melissa-