Vaikka olen kovin ulospäin suuntautunut ihminen, niin siitä huolimatta nautin eniten olla yksin omassa rauhassani, omassa pienessä linnassani, omissa ajatuksissani. Nyt onkin ollut sellainen määrä sosiaalista elämää, että aamulla tuntui kuin olisi kiviä päällä kun heräsi. Vasta huomenna saan viettää yhden päivän ilman muuta maailmaa ihan rauhassa. Tosin, minä olin jo ihan täysillä huomisessa kun heräsin. Sitten tajusin, että eih, nyt onkin vielä lauantai ja työpäivä. Älkää käsittäkö väärin, minusta on ihana tehdä töitä ja olla töissä, se sosiaalisuus vain vie minulta akut niin tyhjäksi, että olen todella väsynyt.

Muistatteko ne 90-luvun lantiohuivit? Nyt minun pitsiunelma roikkuu verhona. Hyödynsin rikki mennyttä lakanaa. Tämä on vain yksi osa tätä verhoa. Tarkoitus on lisätä erilaisia osia tuohon vielä.

Näin minulle käy, jos ei kahvit lentele niin sitten jotain muuta.

Nutella croisantit

Housut: Kierrätyskeskus, 3€ Paita: Itse tehty

Pojan Ralph Laurenin paita on ilmaisosastolta

Viime postauksessa kerroin, että päästiin miehen kanssa hetkeksi ulkoilemaan sunnuntaina. Mitään kovin pitkää reissua ei voitu kun pojat olivat vielä toipilaina mutta sen verran, että virkistyttiin hiukan ja saatiin lisää energiaa. Koska minua on myös harmittanut kovasti tuo ompelukoneettomuus, niin oli hienoa päästellä hiukan höyryjä ulos. Mulla kun parhaiten höyryt lähtee kun ompelee mutta ulkoilu on mahtava vaihtoehto.
Koska olen ollut todella nuutunut ja tarvitsin kunnon piristysruiskeen, värjäsin pitkästä aikaa hiukseni hennalla. Siitä onkin jo taas ikuisuus aikaa. Itselläni on luonnostaan punainen tukka mutta vitiligo on alkanut aika hyvin viedä myös hiuksista pigmenttiä pois, joten tämä piristi todella hyvin. Hennaan laitoin vähän enemmän kuin pari tippaa sitruunan mehua (jota jäi yli sitruunatortusta) ja lopputulos on aika voimakas. Vitilogon vuoksi minulla ei nuo muut kemikaalivärit pysy yhtä pesua kauempaa, vaikka olisi värjätty kampaamossa vaan ne valuu pois. Henna pysyy pidempään ja siitä olen tyytyväinen. Tosin kesällä olen suunnitellut, että värjään keittiön tuotteilla hiukseni ja siitä tulee varmasti tänne myös ohje.

Vaikka meidän ulkoilu ei ollut tuntia pidempää niin halusin muutenkin saada sitä kipeän ihmisen oloa pois pukemalla jotakin kivaa päälleni. Asu koostui kirppis vaatteista, omista 2006 ostetuista talvisaapikkaista ja tietenkin kun merenrannalla tuulee kovasti, niin tuunattu kelsiturkkini oli mukana myös. Tyylin ei tarvitse maksaa paljoa vaan voi valita myös halvemmat vaihtoehdot. Toki jos haluaa ilmaisosastolta löytää jotain, niin siihen tarvitaan aina onnea ja kunnon metsästysvainua. Nykyään en juurikaan käy kirppiksillä ja vielä vähemmän ilmaisosastolla mutta noin kerran kuussa tulee jotakin kivaa löydettyä. Lähinnä kuvausrekvisiittaa etsin nykyään.
Tämä sunnuntain talvinen tyyli on helppo rakentaa yksinkertaisista vaatteista ja asu muuttuu sen mukaan mitä mekon päälle laittaa. Ponchon kanssa asu on chic ja takin kanssa taas tulee fiilis menneistä ajoista. Mekko sekä turkis onkin olleet täällä blogissa esillä ennenkin. Tai takin esittelin paremmin tässä postauksessa.

Lähdettiin siis ulkoilemaan vanhaan kaupunkiin. Siellä on aika kivaa nähtävää. Viima oli tosin kova kun siellä pyörittiin ja olikin hyvä, että otin kelsitakin mukaani, en olisi pärjännyt ilman sitä. Vesi on minulle todella tärkeä elementti ja vähintään joki tarvitaan rauhoittamaan mekäläistä. Meri antaakin sitten suuren tujauksen voimaa mutta tietenkin meri oli aika jäässä, joten virtaava joki osottautui tällä kertaa tärkeäksi minulle. Koskenrannan terassilla oli ihmisiä nauttimassa auringosta ja muutenkin vanhakaupunki oli hyvin elävä sunnuntaina. Monet olivat lähteneet moikkaamaan ihanaa aurinkoa. Reissussa voimaantui hyvin ja jaksoi vielä maanantain hoitaa sairaita kuntoon.