Minun päiväni

Yleinen | 14.5.2018

En vielä aamulla herätessäni osannut ajatella, että äitienpäiväni tulisi olemaan niin erilainen mitä aikasemmat päiväni ovat olleet. Tiedän, että kaikki lukijani eivät tykkää kuvaoksennuksesta mutta sitä on nyt luvassa. Nimittäin, yleensä äitienpäivänä toivon vain omaa rauhaa ja ompeluaikaa mutta toisin kävi kun aurinko kiipesi taivaalle ja lämpötila alkoi kohota kohti taivaita. Mieheni myös tietää miten kovasti kaipaan menoa ja meininkiä, seikkailuja ja matkustelua. Tämä kesä kun tulee olemaan todella erilainen, koska muutamme uuteen kotiin. Ei juuri ehditä matkustella tai seikkailla kun asunto on ensimmäinen asia, mikä pitää saada laitettua, varsinkin piha, koska me haluamme viettää siellä kuitenkin niin paljon aikaa kuin mahdollista.

Rakkaimpani siis päättivät viedä minut minilomalle Rivieralle ja sen jälkeen vanhan kaupungin idylliin syömään. Sen jälkeen olinkin jo niin väsy, etten kyennyt oikein edes miettiä mitä pitäisi ommella seuraavaksi. Helsingin oma upea Riviera on mahtava matkailukohde niin Helsingissä asuville kuin myös muualta tuleville. Olen todella tykästynyt alueeseen ja voisin hyvin asua siellä myöskin. Upea paikka monin tavoin. Olimme viime kesänä ensimmäistä kertaa aurinkolaaksossa ja siitä kirjoitin täällä. Jos kaipaa minilomaa niin tämä on se kohde, on kuin olisi ulkomailla kun tulee tänne ja täällä kävely todella paransi fiilistä paljon. Toki se ei poista matkaintoa mutta hellii silti sydäntä ja tulee parempi mieli.

Patikkareissun jälkeen olikin kiva mennä Koskenrantaan virvokkeille, tosin pojat ilmoittivat olevansa nälkäisiä, eikä auttanut muu kuin tilata myös syömiset pöytään. Koskenranta oli aivan täynnä ja olikin ihme, että saimme varjoisan pöydän kun juuri yksi perhe lähti kun huomasivat meidän tulevan ja etsivän pöytää. Tällaisen reissun voi tehdä ilman rahaa mutta me ei oltu varauduttu lähtemään mihinkään vaan kotona odotti ruokatarpeet. Ihan kivaa vaihtelua.

Mitä kaikkea ihanaa minulle onkaan tehty? On korua, liinaa ja kestokassia. Kyllä minun nyt kelpaa!

* * * * *

Yksi helpoimpia tuunauksia on leikata housuista lahkeet pois ja tehdä shortsit. Näin tapahtui myös minun vanhoille pöksyille. Tosin kavensin niitä myös hieman, kun ovat olleet hivenen liian löysät. Shortsien lahkeet voi kääntää tai jättää huolittelematta kokonaan, ei si siis haittaa vaikka lahkeet rispaantuu. Itse ompelin päärmeen, jotta housut pysyisivät siistinä. Tämä on erittäin helppo ja nopea tuunaus. Alkuperäisistä housuista voi käydä katsomassa kuvia ja nappaamassa kaavatiedotkin täältä. Kaava on aika iso myös minulle muodokkaalle likalle.

* * * * *

Introvertti nainen

Yleinen | 21.4.2018

Like this

Vaikka olen kovin ulospäin suuntautunut ihminen, niin siitä huolimatta nautin eniten olla yksin omassa rauhassani, omassa pienessä linnassani, omissa ajatuksissani. Nyt onkin ollut sellainen määrä sosiaalista elämää, että aamulla tuntui kuin olisi kiviä päällä kun heräsi. Vasta huomenna saan viettää yhden päivän ilman muuta maailmaa ihan rauhassa. Tosin, minä olin jo ihan täysillä huomisessa kun heräsin. Sitten tajusin, että eih, nyt onkin vielä lauantai ja työpäivä. Älkää käsittäkö väärin, minusta on ihana tehdä töitä ja olla töissä, se sosiaalisuus vain vie minulta akut niin tyhjäksi, että olen todella väsynyt.

Viikolla on ollut niin hektistä, uusia ihmisiä olen tavannut paljon ja sitä omaa tilaa ei ole oikein tällä viikolla ollut. Siksi odotankin huomiselta paljon, omaa rauhaa ja omaa tilaa. Varsinkin kun maanantaina alkaa taas ihan uusi vaihe elämässä ja uudet työkuviot. Vaikka olen tavannut viikolla mahtavia ihmisiä ja kokenut taas monta uutta asiaa, joita muistella ja on ollut ihanaa löytää itsestään uusia puolia, nähdä Helsingistäkin uutta, niin kaipuu yksinkertaiseen ja omien seinien turvaan on kova.

Miten ihmeessä olenkin valinnut tällaisen alan, näin laajan työympäristön, jossa koko ajan voi joutua uuteen tilanteeseen, uusien ihmisten ympäröimäksi? Se on käsittämätöntä, vielä omituisempaa on se, että todella nautin tästä hommasta. Nyt vielä kun blogikaan ei ole enää ns. tuntematon, vaan minua on haastateltu niin käsitölehtiin kuin Helsingin Sanomiin sekä nyt myös kahta kirjaa varten. Toinen kirja käsitteli kirpputorielämää ja tämä toinen vaatteita. Minullahan näitä vaatteita on ja vielä avoimesti kerron suhteestani näihin vaatteisiini, tunteisiin ja matkoihin yms. liittyvää. Miksi joku vaate on minulle niin rakas, että en koskaan sitä tuunaisi vaan mieluiten tekisin siitä vaikka taulun.

Koitan siis kovasti tässä sanoa sitä, että eilen ennen työpäivää toimittaja tuli haastattelemaan minua kirjaansa varten. Tuntematon ihminen on minulle aina kauhistus ja tämän jälkeen suuntasin nokkani aivan uuteen työpaikkaan, jossa en ole kertaakaan ollut ja se oli sitten oikeastaan se viimeinen niitti ja kun pääsin kotiin, olin kuin halolla päähän lyöty. Näin voimakas on tunnetilani kun tapaan ihan uusia ihmisiä ja kun minun pitää olla sosiaalinen.

Toki introvertti ihminen on myös paljon muutakin kuin vain tämä mutta tällä hetkellä tämä asia on minulla päällinmäisenä, väsymys sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Minun tosin piti kertoa jotakin ihan muuta tässä postauksessa, kuten haastattelusta, mutta näin ne postausaiheet muuttuu kun herää.

Oli mahtavaa jutella tästä omasta kirpputori touhusta ja vaatteiden keräilystä, sitähän tämä varsinaisesti on, keräilyä. Oli kiva myös kertoa omista löydöistään ja miten lapset ovat ottaneet tämän villityksen omakseen. Mutta ennen kuin toimittaja tuli meille, niin keräsin akkuja ompelemalla vanhasta lantiohuivista ikuisuusprojektin ikkunaan. Huomenna olisi tarkoitus alkaa etsiä lisää materiaalia lumppulaatikosta ja saada verhoon hiukan lisää asioita. Mutta siitä huolimatta kohellan aina ennen kuin joku meille tulee ja niin tein tälläkin kertaa, eli kaasin kaikki murot pitkin lattioita ja koirien ruoka-astioita. Ei hyvä juttu ollenkaan. Tästä tuli iso harmi. Näin virittäytynyt ja ahdistunut olen aina, jooka kerta kun pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Haastattelu meni kuitenkin hyvin ja hommasta jäi hyvä mieli, istuin hiljaa parvekkeella ja söin rauhassa maalaiskanaa. Poikakin ilmestyi kotiin hetki ennen kuin lähdin töihin. Eli pieni akkujen lataaminen ehti tapahtua tuossa välissä.

Muistatteko ne 90-luvun lantiohuivit? Nyt minun pitsiunelma roikkuu verhona. Hyödynsin rikki mennyttä lakanaa. Tämä on vain yksi osa tätä verhoa. Tarkoitus on lisätä erilaisia osia tuohon vielä.