Koska Lumppis-projekti on jouduttu laittamaan jäihin, niin ompelen eri laatikoiden sisältöjä pois, toki Lumppis-projektia kyllä tulee tässä, koska joitain materiaaleja täällä meillä jo on mutta niin vähän, ettei projektia voi kuitenkaan jatkaa samoin kuin se on aloitettu. Löysin tuossa kuun alussa muutaman viskoosin palasen ja päätin niistä tehdä paidat zero waste-ajatuksella, niin, ettei mitään mene roskiin. Tämä onnistuikin erittäin hyvin molempien kohdalla. Toisen paidan löydät tästä postauksesta ja toinen zero waste ajatuksella tehty juttu löytyy täältä.
Tätä vähän hassun väristä viskoosia oli sen verran enemmän kuin tuota toista, että sain lisättyä tähän paitaan hauskan helman. Rypytystä tuli ehkä hivenen liikaakin, mutta minua se ei haittaa yhtään. Päälle vain ja menoksi. Tämä paita sopii hyvin tähän alkusyksyyn kun paidan päälle voi laittaa näyttäviä neuleita, vaikka niin, että tuo helma vain vilkkuu paidan alta tai paksuhkon neuletakin. Kaikki käy.

Tämän paidan kanssa on kiva leikitellä eri tyylejä ja sekoitella niitä keskenään mutta silti aika hyvin tästä tulee mieleen Moru girl -tyyli, josta pidän todella paljon. Ehkei kengät ole sitä ominta mutta sopii minun sekametelisoppa tyyliini hyvin. Kenkiin vielä itse tehdyn avokassukat, näille keleille ihanan lämpimät, ohuemmat ovat ihan liian kylmät. Minulle ainakin. Leggarit tai farkut jalkaan, Lämpimän värinen neuletakki ja asu on valmis.

Asussani ei tällä kertaa ole mitään muuta kierrätettyä kuin kengät. Farkut, neule sekä viskoosi on kauan sitten ostettu ihan uusina, edelleen käytössä, farkut on mun lempparit ja normaalisti päivittäisessä käytössä, nyt 10 vuoden käytön jälkeen kaikkein parhaimmassa kuosissa, siis muokkaantuneet kroppaani niin hyvin, että ovat kuin toinen iho. Neuleen olen ostanut silloin kun muutin Hslsinkiin, Viskoosi on Turun peruja. Kuljen todellkin vanhoissa lumpuissa, enkä meinaa muuttaa sitä mihinkään.

En vielä aamulla herätessäni osannut ajatella, että äitienpäiväni tulisi olemaan niin erilainen mitä aikasemmat päiväni ovat olleet. Tiedän, että kaikki lukijani eivät tykkää kuvaoksennuksesta mutta sitä on nyt luvassa. Nimittäin, yleensä äitienpäivänä toivon vain omaa rauhaa ja ompeluaikaa mutta toisin kävi kun aurinko kiipesi taivaalle ja lämpötila alkoi kohota kohti taivaita. Mieheni myös tietää miten kovasti kaipaan menoa ja meininkiä, seikkailuja ja matkustelua. Tämä kesä kun tulee olemaan todella erilainen, koska muutamme uuteen kotiin. Ei juuri ehditä matkustella tai seikkailla kun asunto on ensimmäinen asia, mikä pitää saada laitettua, varsinkin piha, koska me haluamme viettää siellä kuitenkin niin paljon aikaa kuin mahdollista.

Rakkaimpani siis päättivät viedä minut minilomalle Rivieralle ja sen jälkeen vanhan kaupungin idylliin syömään. Sen jälkeen olinkin jo niin väsy, etten kyennyt oikein edes miettiä mitä pitäisi ommella seuraavaksi. Helsingin oma upea Riviera on mahtava matkailukohde niin Helsingissä asuville kuin myös muualta tuleville. Olen todella tykästynyt alueeseen ja voisin hyvin asua siellä myöskin. Upea paikka monin tavoin. Olimme viime kesänä ensimmäistä kertaa aurinkolaaksossa ja siitä kirjoitin täällä. Jos kaipaa minilomaa niin tämä on se kohde, on kuin olisi ulkomailla kun tulee tänne ja täällä kävely todella paransi fiilistä paljon. Toki se ei poista matkaintoa mutta hellii silti sydäntä ja tulee parempi mieli.

Patikkareissun jälkeen olikin kiva mennä Koskenrantaan virvokkeille, tosin pojat ilmoittivat olevansa nälkäisiä, eikä auttanut muu kuin tilata myös syömiset pöytään. Koskenranta oli aivan täynnä ja olikin ihme, että saimme varjoisan pöydän kun juuri yksi perhe lähti kun huomasivat meidän tulevan ja etsivän pöytää. Tällaisen reissun voi tehdä ilman rahaa mutta me ei oltu varauduttu lähtemään mihinkään vaan kotona odotti ruokatarpeet. Ihan kivaa vaihtelua.

Mitä kaikkea ihanaa minulle onkaan tehty? On korua, liinaa ja kestokassia. Kyllä minun nyt kelpaa!