Meidän matka jatkuu ja seuraava määränpää on Romanttinen Fiskars Village, joka oli enemmän kuin osasimme odottaa. Tokikaan emme kaikkea täälläkään päässeet nyt näkemään, joten palaamme takaisin tänne kauniisiin maisemiin. Meidän tärkein kohde täällä oli yksi kauppa, josta kerron erikseen huomisessa postauksessa. Fiskarsin kylä on ollut minulla vierailukohteena jo muutaman vuoden ja nyt vihdoin tänne pääsin. Tämä on ihana pikku kylä, jossa voisin hyvin myös asua. Ihania vanhoja rakennuksia, tarinoita menneestä maailmasta.

En kuitenkaan missään vaiheessa uskonut, että tämä paikka on näin ihana ja monipuolinen, kädentaitojen aarreaitta. Valtavasti ihania asioita, joita hypistellä. Tosin meidän päivä koostui lähinnä siitä, että koitimme hiukan tutustua paikkaan ja vähän ymmärtää mitä missäkin on, siksi kovin moneen putiikkiin en päässyt tututstumaan tällä kerralla. Emme olleet sen enempää googletelleet mitä Fiskarsissa on, joten siksi shoppailut eivät olleet ihan ensimmäisenä meidän ajatuksissa.

Romanttinen Fiskars Village

Ruukin perusti vuonna 1649 Peter Thorwöste niminen henkilö, ruukissa valmsitettiin taottuja ja valettuja tuotteita, poikkeuksena tykit. Ruukin perustamisesta on nyt kulunut 371 vuotta ja sen monivaiheinen historia on jäänyt elämään ruukkiin. Käsityön perinne näkyy selkeästi kylässä. Tutustu kylään lähemmin tästä linkistä.

Kylässä on monia vanhoja rakennuksia edelleen ja jos et ehdi museoon, niin voit ladata sovelluksen, jonka kanssa voit kulkea pitkin ruukkia ja oppia sen historiasta. Sovellus on nimeltään Arilyn ja pitkin kylää löytyy infotauluja, joiden kuvaan laitat puhelimen ja sovellus skannaa kuvan ja lukija aloittaa kertomaan mitä kaikkea alueen historiaan kuuluu. Sovelluksella avautuu ihan erilainen maailma ja pääsee syvemmälle alueelle sisälle.

Asuni

Ihanien käsitöiden ja pikku putiikkien ympäröimänä oli ihanaa myös kuvata minun mekko. Alueeseen sopi hyvin, että päälläni on jotakin itse tehtyä. Mekko sopi oikein mainiosti tähän ympäristöön, vai mitä mieltä olette? Mekon olen tehnyt jo aikaa sitten, ja se on esitelty muutmaan kertaan blogissa mutta nyt mekko on vihdoin myös päälläni. Olen käyttänyt tuttua ja turvallista kaavaa Burda 5/13 -lehdestä. Sama mekko kuin oli päälläni matkan alussa, mutta helma vain on toisenlainen. Samaan mekkoon voi tutustua alla olevasta linkistä.

Kaunis Raasepori

Asuuni kuului mekon lisäksi:

• Farkkutakki: Ostettu H&M:stä vuonna 2007
• Kengät: Dr Martens
• Reppu: Kirppis?

Tuo Burdan lehti on minun yksi lemppari lehdistäni ja siitä olen tehnyt monen monta vaatetta itselleni, varsinkin yksi mekkokaava on minun suosikkini ja näitä mekkojahan minulla on jo enemmän kuin se 12 kappaletta. Kaikki toki erilaisia mutta silti samanlaisia.

Päivä vierähti valtavan nopeasti tässä ihanassa kylässä. Emme valitettavasti tajunneet missään kohtaa niin juuri syödä mitään kunnollista, huomasimme vasta kotimatkalla, että vatsaa kurnii, niin käytiin syömässä jotakin pientä, kun kello oli jo paljon, eikä isoille ruuille voitu antautua. Käykö teille joskus niin, ettei edes huomaa ajan kulumista ja syöminen jää vähän heikonlaiseksi? Tässä kohtaa on todettava, että olipas huono äiti…Lapsikaan ei ollut huomannut ollenkaaan, että nälkä oli. Toki olimme syöneet välipalaa hyvällä ruokahalulla, mutta ei mitään ruokaa. Noh, yksi päivä sinne tänne, onneksi sitten kotona sai kunnollista ruokaa ja oman maan perunoita.

Oikein ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

Tätä hetkeä on kaikki odottaaneet, tätä hetkeä kun rajoitukset katoaa, kun koulut avautuu ja kun elämä alkaa normalisoitua. Tätä olen niin kovasti odottanut, myös sitä, että pääsee tekemään tätä työtä niin kuin ennen. Pääsee retkeilemään, nauttimaan elämästä, sellaisena kuin se on. Tosin, ei tämä meidän elämä juuri muuttunut koronarajotteiden myötä. Toki poika joutui jäämään kotikouluun ja meidän työ siirtyi digitaaliseen muotoon, sekä jalkautumisia tehtiin koko viikko aina. Nyt on ihanaa odotella kesätoimintojen alkamista, pääsee vihdoin tekemään töitä niin kuin sitä tehdään oikeasti.

Minulle rajoitusten poistaminen tarkoittaa vapautta. Vaikka meillä ei juuri elämä muuttunut, niin ahdistus oli suurta kun ei vaan voi mennä ja tulla miten tahtoo, kun kaupat sulkee ovensa, kun ravintolat sulkee ovensa, matkustaa ei saa yms. Tokikaan vieläkään ei voi lähteä matkalle, mutta siitä huolimatta minulla on jo suurin ahdistus ohi, sillä korvaavaa matkustelua on meidän perheessä alettu suunnitella.

Kun rajoitukset katoaa

Mitä suunnitelmia meillä siis on kesän varalle? Lomaahan minulla ei ole kuin viikko, mutta siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Retkeilyä ja pyöräilyä olisi tarkoitus tehdä enemmän mitä ennen, mutta matkailu rajoittuu ihan vain Uudenmaan alueelle. Täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että kesä menee kyllä siihen. Lähimatkailuun. On alueita, joita en ole koskaan nähnyt, joten tämä tekee kyllä todella hyvää.

Mitä teen heti kun ravintolat avaavat ovensa? Nappaan pyörän ja polkasen Halitalan tilalle syömään grilliruokaa. Nauttimaan kesäpäivästä ja ehkä pulahdan myös Vantaanjokeen uimaan. Se olisi kyllä mahtavaa. Sen jälkeen Tuomarilankylän kartanolle jäätelölle. Siinä olisi täydellinen päivä, jälleen. Tosin nyt on ne hetket käsillä, kun kiivetään Vuosaaren huipulle, katsellaan miten eluetta on saatu jälleen rakennettua yms. Niin paljon kaikkea, mitä pitäisi tehdä…Ja minua on vain yksi.

Jämäprojekti jatkuu

Tämä projekti jatkuu ensi vuoteen asti. Materiaalia riittää, mutta toki meinaan tehdä myös noita kankaita, joita tuli ostettua, kun rajoitukset astuivat voimaan. Sain jonkin sekopoltsi kohtauksen ja ostin kaksi kassia kankaita, paniikissa. Onneksi tämä on ohi, ja sain niskasta itseäni kiinni nopeasti. Monen vuoden jälkeen hairahdus. Kirpparille meinaan mennä myös, on muutama juttu, joita etsin. Ne tulee tarpeeseen, eivätkä ole vaatteita. Niitä en tarvitse. Muuta kyllä.

Nyt kun toivottavasti saan vihdoin tuon farkkujämäkassin tyhjäksi, niin meinaan ommella yhden mekon kankaistani, ihan kankaasta, oikeasta kankaasta. Sen jälkeen voinkin jälleen keskittyä jämien maailmaan. Minäkin kun tarvitsen pienen loman tuosta jämähommasta. Toinen käsityö suunnitelma on saada vihdoin nuo minun keijuhatut valmiiksi ja kuvia esiin, että mitä ihmettä niistä myssyistä tuli. Ne kun eivät oikeasti ole myssyjä ollenkaan. Sen jälkeen onkin hyvä jatkaa muita keskeneräisiä neuletöitä, niitä kun näköjään löytyy monen monta.

Minun asuni

Viikonloppuna oli aivan ihana ilma, oli ihanaa laittaa mekko päälle ja nauttia pihalla olostaan. Mekko on itse ommeltu ja neuletakki on ostettu Kierrätyskeskuksesta. Mekon kaava on Sewing lehden the liberty dress. Vailitettavasti kaavasta en tykkää yhtään. Se ei oikein istu meikäläiselle millään tavoin. Ainakaan kun sen tekee viskoosista. Tämä on harmi, sillä kangas on niin ihana ja mekon malli täydellinen. Kaava ei vaan toimi, ei sitten millään. Olen joutunut fiksailemaan kaavaa todella paljon ja se on tehnyt sitten sen, ettei mekko istu kunnolla. Tämä on ihan super ärsyttävää. Mutta olkoon. Tulen käyttämään mekkoa siitä huolimatta ja varmasti koitan saada tehtyä tästä vielä sen toimivan versionkin.

Aurinkoista päivää kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi