Oma tyyli omin käsin
8
Minulle ompelu on monta asiaa, yksi tärkeä asia on tehdä oma tyyli omin käsin, mutta ompeluun liittyy paljon muutakin kuin tyylin luominen itselle, sen tyylin, jota muiden on hankala jäljitellä. Voin luoda jotakin mitä ei kaupasta ihan heti saa ja tietenkin voin poistaa stressiä ja huonoa fiilistä ompelemalla. Ihanaa on myös se, kun sun fiilis nousee kun näät lopputuloksen ja tajuat, että olen tehnyt tämän ihan itse. Samoja fiiliksiä tulee siitä, kun oppii uutta. Ompelulla on myös aivoille terveysvaikutus. Pelkkä ruoka ja liikunta ei riitä aivojen hyvinvoinnille, vaan tarvitaan jumppaa erikseen. Yksi sellainen hyvä tapa jumpauttaa aivoja on juurikin ompelu.
Ompelulla saa myös ajatukset muualle, arjen hektiset vaiheet unohtuu ja voi ompelemalla unelmoida toisesta maasta, toisesta ajasta tai vaikka matkustaa maailman ympäri. Tai sitten suunnitella seuraavaa viikkoa. Tai mitä nyt ikinä samaan aikaan ajatteleekin tai ei ajattele mitään. Ompelulla on paljon hyviä puolia ja vaikka joskus epäonnistuu, voi aina hyödyntää epäonnistuneet uudelleen. Tämä homma ei ole niin vakavaa, vaikka jotkut tekee siitä kovin vakavaa, niin se ei ole sitä.
Oma tyyli omin käsin
Minun tyylini ei ole koskaan ollut samanlainen kuin muilla, vaatteeni ovat aina olleet jotakin ihan muuta mitä muilla on ollut päällään. joskus olen tosin koittanut sitä sen hetkisen muodin mukaan menoa mutta se on ollut hyvin lyhyt kestoista, myös testannut jos jollain on ollut hyvä tyyli, niin kokeillut toimiiko se minulla. Eipä ne oikeen toimi, parasta on tehdä juuri sitä ihan omaa juttua vain. Mitä vanhemmaksi olen tullut sen enemmän olen antanut mielikuvitukselle ja kokeiluille köyttä, että olen voinut tehdä ihan mitä tahansa vanhoilla vaatteilla, kankailla ja vaikka leikkuujätteelle. Tänne on hyvä ollut taltioida kaikki mitä käsilläni olen saanut aikaan.
Tämän artikkelin asu on kokonaan myös minun käsialaani, toki kaavat ovat ihan muiden tekemät, joten suunnittelu ei ole ollut tässä avainasemassa. Molemmat vaatekappaleet ovat myös kaavoista muokattuja, eivät siis ihan sellaisia mitä kaavassa on. Housut on tehty jo yli 10 vuotta sitten, paljon ennen kuin muutimme tänne Helsinkiin. Housut on moneen kertaan korjattu ja tuunattu, ennen kuin ne sitten lopulta muodoistuivat tähän pisteeseen ja näin ne saavat ollakkin.
Kaava tiedot:
- Housut: Kaava löytyy lehdestä, Suuri Käsityö 8/2013. Housut on pienennetty paljon valmistumistumisen jälkeen. Lahkeet on lyhennetty monta senttiä. Näin niistä tuli toimivammat ja kivemmat.
- Paita: Kaava löytyy lehdestä, Suuri käsityö 6/18. Paidan helma on lyhennetty reilusti ja helmaan laitettu frilla. Paita on ommeltu Euriksen miesten paitakankaasta, jota löytyi palaoista.
Nämä kaksi vaatetta yhdessä luovat ihan uuden ja erilaisen asun. Molempia voi yhdistellä muihinkin vaatteisiin ja yksi kiva yhdistelmä on tuo paita ja leveälahkiset farkut. Ja valkoisia capreja taas voi käyttää vaikka sinisen raitapaidan kanssa. Vaihtoehtoja löytyy monen monta.
Nautinnollista viikonloppua!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Romanttinen Fiskars Village
Meidän matka jatkuu ja seuraava määränpää on Romanttinen Fiskars Village, joka oli enemmän kuin osasimme odottaa. Tokikaan emme kaikkea täälläkään päässeet nyt näkemään, joten palaamme takaisin tänne kauniisiin maisemiin. Meidän tärkein kohde täällä oli yksi kauppa, josta kerron erikseen huomisessa postauksessa. Fiskarsin kylä on ollut minulla vierailukohteena jo muutaman vuoden ja nyt vihdoin tänne pääsin. Tämä on ihana pikku kylä, jossa voisin hyvin myös asua. Ihania vanhoja rakennuksia, tarinoita menneestä maailmasta.
En kuitenkaan missään vaiheessa uskonut, että tämä paikka on näin ihana ja monipuolinen, kädentaitojen aarreaitta. Valtavasti ihania asioita, joita hypistellä. Tosin meidän päivä koostui lähinnä siitä, että koitimme hiukan tutustua paikkaan ja vähän ymmärtää mitä missäkin on, siksi kovin moneen putiikkiin en päässyt tututstumaan tällä kerralla. Emme olleet sen enempää googletelleet mitä Fiskarsissa on, joten siksi shoppailut eivät olleet ihan ensimmäisenä meidän ajatuksissa.
Romanttinen Fiskars Village
Ruukin perusti vuonna 1649 Peter Thorwöste niminen henkilö, ruukissa valmsitettiin taottuja ja valettuja tuotteita, poikkeuksena tykit. Ruukin perustamisesta on nyt kulunut 371 vuotta ja sen monivaiheinen historia on jäänyt elämään ruukkiin. Käsityön perinne näkyy selkeästi kylässä. Tutustu kylään lähemmin tästä linkistä.
Kylässä on monia vanhoja rakennuksia edelleen ja jos et ehdi museoon, niin voit ladata sovelluksen, jonka kanssa voit kulkea pitkin ruukkia ja oppia sen historiasta. Sovellus on nimeltään Arilyn ja pitkin kylää löytyy infotauluja, joiden kuvaan laitat puhelimen ja sovellus skannaa kuvan ja lukija aloittaa kertomaan mitä kaikkea alueen historiaan kuuluu. Sovelluksella avautuu ihan erilainen maailma ja pääsee syvemmälle alueelle sisälle.
Asuni
Ihanien käsitöiden ja pikku putiikkien ympäröimänä oli ihanaa myös kuvata minun mekko. Alueeseen sopi hyvin, että päälläni on jotakin itse tehtyä. Mekko sopi oikein mainiosti tähän ympäristöön, vai mitä mieltä olette? Mekon olen tehnyt jo aikaa sitten, ja se on esitelty muutmaan kertaan blogissa mutta nyt mekko on vihdoin myös päälläni. Olen käyttänyt tuttua ja turvallista kaavaa Burda 5/13 -lehdestä. Sama mekko kuin oli päälläni matkan alussa, mutta helma vain on toisenlainen. Samaan mekkoon voi tutustua alla olevasta linkistä.
Asuuni kuului mekon lisäksi:
- Farkkutakki: Ostettu H&M:stä vuonna 2007
- Kengät: Dr Martens
- Reppu: Kirppis?
Tuo Burdan lehti on minun yksi lemppari lehdistäni ja siitä olen tehnyt monen monta vaatetta itselleni, varsinkin yksi mekkokaava on minun suosikkini ja näitä mekkojahan minulla on jo enemmän kuin se 12 kappaletta. Kaikki toki erilaisia mutta silti samanlaisia.
Päivä vierähti valtavan nopeasti tässä ihanassa kylässä. Emme valitettavasti tajunneet missään kohtaa niin juuri syödä mitään kunnollista, huomasimme vasta kotimatkalla, että vatsaa kurnii, niin käytiin syömässä jotakin pientä, kun kello oli jo paljon, eikä isoille ruuille voitu antautua. Käykö teille joskus niin, ettei edes huomaa ajan kulumista ja syöminen jää vähän heikonlaiseksi? Tässä kohtaa on todettava, että olipas huono äiti…Lapsikaan ei ollut huomannut ollenkaaan, että nälkä oli. Toki olimme syöneet välipalaa hyvällä ruokahalulla, mutta ei mitään ruokaa. Noh, yksi päivä sinne tänne, onneksi sitten kotona sai kunnollista ruokaa ja oman maan perunoita.
Oikein ihanaa päivää kaikille!