Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?
4
Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa? Vai onko kyse jostakin ihan muusta? Ehkä tämä selviää minullekin ihan pian, kun vihdoin pääsen kuvauttamaan jalkani. Eli vihdoin mennään eteen päin asioissa ja ehkä selviää mikä jaloissa on vialla. Ehkä.
Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?
Pikainen historia siitä, mistä oikein on kyse. Minulle pyöräilystä on tullut tärkeä asia, koska samban olen joutunut unohtamaan työn vuoksi, ei aika riitä enää treeneihin, joten pyöräily on ottanut paikkansa elämässäni. Meidän pyöräretkiä on saanut seurata blogissa jo monen vuoden ajan. Mutta muutama vuosi sitten kesken pyöräreissun vasemmasta jalasta lähti tunto kokonaan. Levättiin hetki ja lähdettiin kotiin päin. Koko matkan jalkaan sattui ja vasemman jalan reiteen tuli sellainen kuuma kipupiste.
Lepäilin muutaman päivän ja halusin sen jälkeen jälleen lähteä pyöräilemään, kipu paheni ja sain unohtaa pyöräilyn lopulta kokonaan. Mutta lepo ei hellittänyt kipua, joten päätin mennä lääkäriin. Sieltä sain lähetteen suoraan fysioterapiaan, josta sainkin ajan nopeasti. Minut tutkittiin, korkkarit sain unohtaa ja sain jumppaohjeita, joita tehdä kotona. Tilanne helpottui paljon eikä toista käyntiä tarvittu. Meni rapiat puoli vuotta ennen kuin kipu ilmestyi uudelleen, soitin heti fysioterapiaan ja sain ajan. Tutkittiin uudelleen ja selvisi, että homma lähtee lonkista ja sain uudet jumppaohjeet, mukana oli kuitenkin vanhoja liikkeitä myöskin.
Nykyhetki
Joulukuussa tilanne paheni niin paljon, että molemmat lonkat ovat todella kipeänä, jalkoja ei oikein pysty liikuttamaan, toisesta jalasta lähtee myös välillä tunto, välillä en saa liikutettua jalkaa ja meinaan kaatua. Lääkärillä eilen tehtiin päätös, että lantio kuvataan ja minä saan tulehduskipulääkkeet ja lähetteen fysioterapiaan jälleen. En niin tällä hetkellä luota fysioterapiaan, mutta kaipa sinne on mentävä. Lääkkeet taas tekee minut uniseksi ja aivot on vatkulia. Eli pitää soittaa lääkäriin lääkkeistä. Mutta nyt jalat toimii paremmin, kipua on kyllä, mutta ei niin pahaa mitä oli ja jalat liikkuu kyllä. Niksun ja naksun kuitenkin lähes joka askeleella ja välillä tuntuu kuin jalka pullistuisi ulos kuopastaan.
Minä siis itse epäilen vahvasti, että minulla on lonkan nivelrikko, lääkäri on taas toista mieltä, mutta toivon, että tämä vihdoin saadaan tutkittua ja minä saisin pyöräillä ja vihdoin treenata ride for the living -ajoihin. Niihin osallistuminen on minulle tärkeätä, se on minun matka, joka pitää tehdä. Mutta näillä kintuilla ei pyörän selkään nousta. Yritetty on viime kesänä. Kuului vain kunnon rusahdukset lonkista ja oli pakko nousta pois pyörän selästä ja niksauttaa lonkkia, että pääsee taas liikkumaan. Näillä mennään!
Rentoa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
Jämistä paita ja virkatut paikkafarkut
Eilen päätin ommella jämistä paidan, eli pariin kassiin oli jälleen kerääntynyt eri projekteista jämiä ja nyt halusin saada ne pois. Lopputulema on se, että yksi kassi on tyhjä ja yksi on täynnä. Sain siis yhden työn tehtyä. Oli kiva tänään vetasta jalkaan myös korjatut farkut, joiden reikiä paikkasin virkkaamalla. Tällä hetkellä näitäkin housuja on kolmet. Kahdet, joita voi käyttää ja yhdet odottaa parempia aikoja.
Jämistä paita ja virkatut paikkafarkut
Kerronkin nyt mistä eri projekteista nämä osat on jääneet, niin näette miten palapeli rakennetaan. Ensin tehdään jokin muu projekti ja sen jälkeen kerätään jämät kassiin ja toivotaan, että jossain vaiheessa voi tehdä niistä jämistä jotakin. Aina ei tarvitse tehdä vaatteita, voi tehdä paljon muutakin, mutta itse olen nyt tehnyt paidan. Aluksi paita tuntui hassulle, mutta hassu on mun juttu, joten tietenkin tämä meni heti päälle töihin.
Tykkään paidasta myös sen vuoksi, että se on suhteellisen kevyt, vaikka on neuletta kokonaan. Paita sopii myös monen vaatteen kanssa, kuten nyt vaikka farkkujen, collegehousujen, hameen tai leggareiden. Kaikki siis käy, fiiliksen mukaan vain. Itse kun vielä tykkään tilkkuvaatteista, niin tämähän on oikein loistava siihen.
Kaava löytyi Cotton friend sewing -kirjasta, jonka on tekijöinä on häärännyt Yoko Katayama, Kyoko Sakauchi sekä Michiyo Ito.
Tietenkin kaava sai hiukan erilaisen ulkomuodon minun käsissäni. Ei siis ihan suoraan sellainen mikä kuvissa vilkkuu. Tein kaavaan leikkauksia, jotta saisin mahdollisimman hyvin hyödynnettyä jämät, joita kasseissa oli. Ensin ajattelin tehdä oikein monenkirjavan paidan, mutta lopputulos onkin aika harmoninen, eikä sekametelisoppa.
Jämiä seuraavista töistä:
Farkkujen virkatut paikat
Tänään ehdottomasti halusin päälleni farkut, joiden reiät olen virkannut hauskasti umpeen. Farkut olenkin jo esitellyt blogissa aikaisemmin ja nämä ovatkin tulen kevään the juttu. Miten monella tavalla farkkuja voi yhdistää ja ovat aina vaan yhtä suloisen romanttiset. Toki voisi kokeilla jollain muilla väreillä, niin farkun ulkonäkökin muuttuisi paljon. Onneksi nyt ei ole enempää näin rikkinäisiä farkkuja mitä olivat nämä kahdet, jotka olen nyt virkannut.
Nämä farkut virkkasin kokonaisuudessaan ihan kiinteillä silmukoilla. Aloituksen ompelin pykäompelein, jotta sain helposti aloitettua kiinteät silmukat. Tätä asiaa kun tässä on nyt kyselty sen verran, niin kerron tässä nyt miten homman saa alkuun. Se oli valitettavasti jäänyt aikaisemmasta postauksesta kokonaan pois. Tykkään ehkä enemmän tästä tavasta korjata farkkuja vähän senkin vuoksi, että paikat joustaa kivasti. Kannattaa sen vuoksi lähteä varovasti kaventamaan ja pyöristämään reikiä.
Ennen kuin aloittaa koko hommaa, kannattaa reikä siistiä, on helpompi ommella sekä virkata kun kaikki ylimääräinen on poistettu ympäriltä ja lopputulos on siisti. Toki jos haluaa roikkuvia lankoja sinne tänne, kannattaa ne jotenkin suojata. En ole sitä asiaa kuitenkaan miettinyt sen enempää, että miten se käytännössä tapahtuisi, jos sellaisia haluaisi jättää pyörimään vielä virkkauksen jälkeenkin. Kokeilemalla selviää.
Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: