Upslaakit ei sovi lyhyelle
4
Upslaakit eivät kuulemma sovi lyhyelle, sillä lyhyt näyttää entistä lyhyemmältä. Se on kyllä totta, mutta onko sen sitten niin väliä, että lyhyt näyttää entistä lyhyemmälle? Itse ainakin mielelläni näytän myös lyhyelle tällä 158 cm varrellani. Tosin upslaakit ovat aika maskuliiniset ja vaikka olen hyvin tyttömäinen ja tykkään röyhelöistä ja hörhelöistä, niin myös maskuliininen pukeutuminen on mun juttu.
Upslaakit ei sovi lyhyelle
Niin kuin olen kertonut, minulta löytyy oman nuoruuteni ajoilta kaavalehtiä, joita edelleen käytän ompelutöissäni. Yksi paljon käytetty kaavalehti on Miss B 4/92. Tästä kyseisestä lehdestä tein housunikin. Minulle tärkein asia tässä iässä on se, että housut ovat korkeavyötäröiset, koska istuvat parhaiten jalkaani ja pysyvät päällä valumatta niin, että takapuoli vilkkuu. Voi olla huolettomasti eikä mikään kiristä. Kankaaksi valikoitui ruskea jämäkkä housukangas, joka on lojunut kaapissa ikuisuuden. Ehkä jopa sen 20 vuotta, mene ja tiedä näistä kaikista. Nyt vihdoin kangas tuli käyttöön, vielä jäi aika monta metriä jäljelle, että saa nähdä mitä lopusta keksin.
Housujen kaveriksi väsäsin paidan, jonka kangas oli maksihameen ylijäämää, jos haluat testata tehdä maksihameen ilman kaavaa, niin klikkaile tänne. Paitaan ei ole olemassa kaavaa, mutta mikä tahansa joustavaan kankaaseen tarkoitettu paidan kaava toimii, kaavaa vain pitää hiukkasen muokata. Olen toki kuullut tuossa, että tämän kaltaiset paidat ovat niin aikansa eläneitä, ettei niitä pidä enää käyttää. Itse kun en välitä muodista, niin tietenkin teen heti vaatteen, joka ei muotiin enää lukeudu, ihan vaan koska voin tehdä niin. Kangasta oli lopulta sen verran, että jos housuja ei olisi jalassa, näkyisi napani. Eli aika lyhyt paita tuli. Mutta onneksi helman saa hienosti piiloon housujen vyötärön alle.
Olen ollut poika
Kun olin lapsi, kuvittelin aina, että kun kasvan aikuiseksi muutun pojaksi. Luulin ihan oikeasti, että minulle kasvaa pippeli, vai onko alanenä parempi sana kuvaamaan tuota miehistä matoa? Joka tapauksessa jossakin vaiheessa ymmärsin, että sellaista vempainta ei minulle kasva, mutta maskuliininen pukeutuminen jäi kuitenkin jollakin tavoin itselleni käyttöön. Vaikka tyttömäisyys korostuu monessa asiassa, niin siltikin nuo miesten vaatteet seuraa mukanani aina. Nytkin kaapissa on monen monta miesten vaatetta, kuten housuja, farkkuja, paitoja, bleisereitä. Olen myös tehnyt paljon maskuliinisia naisten vaatteita ja nyt onkin minulla villitys, että tekisin liituraitapuvun, johon kuuluu bleiseri, liivi, paita sekä housut. Tietenkin kunnon vaalea hattu kuuluu asiaan sekä maskuliiniset kengät, jotka minulta jo löytyykin.
Minussa asuu siis kaksi mies ja nainen, en ole yksi olen kaksi. Maskuliininen sekä feminiininen, vaikka se feminiininen on ollut enemmän esillä, niin en ole unohtanut sitä toista puolta minussa. Siksi molemmille minulle pitää olla omat asut ja asusteet. Joskus on myös kiva sekoittaa niitä keskenään, tulee aika hienoja asukokonaisuuksia. Uskokaa pois.
Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?
Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa? Vai onko kyse jostakin ihan muusta? Ehkä tämä selviää minullekin ihan pian, kun vihdoin pääsen kuvauttamaan jalkani. Eli vihdoin mennään eteen päin asioissa ja ehkä selviää mikä jaloissa on vialla. Ehkä.
Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?
Pikainen historia siitä, mistä oikein on kyse. Minulle pyöräilystä on tullut tärkeä asia, koska samban olen joutunut unohtamaan työn vuoksi, ei aika riitä enää treeneihin, joten pyöräily on ottanut paikkansa elämässäni. Meidän pyöräretkiä on saanut seurata blogissa jo monen vuoden ajan. Mutta muutama vuosi sitten kesken pyöräreissun vasemmasta jalasta lähti tunto kokonaan. Levättiin hetki ja lähdettiin kotiin päin. Koko matkan jalkaan sattui ja vasemman jalan reiteen tuli sellainen kuuma kipupiste.
Lepäilin muutaman päivän ja halusin sen jälkeen jälleen lähteä pyöräilemään, kipu paheni ja sain unohtaa pyöräilyn lopulta kokonaan. Mutta lepo ei hellittänyt kipua, joten päätin mennä lääkäriin. Sieltä sain lähetteen suoraan fysioterapiaan, josta sainkin ajan nopeasti. Minut tutkittiin, korkkarit sain unohtaa ja sain jumppaohjeita, joita tehdä kotona. Tilanne helpottui paljon eikä toista käyntiä tarvittu. Meni rapiat puoli vuotta ennen kuin kipu ilmestyi uudelleen, soitin heti fysioterapiaan ja sain ajan. Tutkittiin uudelleen ja selvisi, että homma lähtee lonkista ja sain uudet jumppaohjeet, mukana oli kuitenkin vanhoja liikkeitä myöskin.
Nykyhetki
Joulukuussa tilanne paheni niin paljon, että molemmat lonkat ovat todella kipeänä, jalkoja ei oikein pysty liikuttamaan, toisesta jalasta lähtee myös välillä tunto, välillä en saa liikutettua jalkaa ja meinaan kaatua. Lääkärillä eilen tehtiin päätös, että lantio kuvataan ja minä saan tulehduskipulääkkeet ja lähetteen fysioterapiaan jälleen. En niin tällä hetkellä luota fysioterapiaan, mutta kaipa sinne on mentävä. Lääkkeet taas tekee minut uniseksi ja aivot on vatkulia. Eli pitää soittaa lääkäriin lääkkeistä. Mutta nyt jalat toimii paremmin, kipua on kyllä, mutta ei niin pahaa mitä oli ja jalat liikkuu kyllä. Niksun ja naksun kuitenkin lähes joka askeleella ja välillä tuntuu kuin jalka pullistuisi ulos kuopastaan.
Minä siis itse epäilen vahvasti, että minulla on lonkan nivelrikko, lääkäri on taas toista mieltä, mutta toivon, että tämä vihdoin saadaan tutkittua ja minä saisin pyöräillä ja vihdoin treenata ride for the living -ajoihin. Niihin osallistuminen on minulle tärkeätä, se on minun matka, joka pitää tehdä. Mutta näillä kintuilla ei pyörän selkään nousta. Yritetty on viime kesänä. Kuului vain kunnon rusahdukset lonkista ja oli pakko nousta pois pyörän selästä ja niksauttaa lonkkia, että pääsee taas liikkumaan. Näillä mennään!
Rentoa iltaa kaikille!
Seuraa minua: