Kun keho sanoo stop: stressi, allergiat ja lupa levätä
0
Kun keho sanoo stop. Joskus elämä tuntuu kulkevan sumun läpi. Pää särkee, silmät vuotavat, nenä on tukossa tai vuotaa taukoamatta, ja keho tuntuu turvonneelta sekä raskaalta kantaa. Kesä, jonka pitäisi olla keveyden ja valon aikaa, voikin muuttua selviytymiseksi päivästä toiseen. Tässä tekstissä pohdin, miltä tuntuu elää allergiaoireiden, stressin ja oman jaksamisen rajojen keskellä. Samalla muistutan itseäni siitä, että lepo ei ole heikkoutta, vaan välttämätöntä. Jos olet joskus tuntenut syyllisyyttä siitä, ettet jaksa olla parhaimmillasi, tämä teksti on sinulle.
Kun keho sanoo stop: stressi, allergiat ja lupa levätä
Kesästä puhutaan usein vuoden parhaana aikana. Sosiaalinen media täyttyy täydellisistä piknikeistä, mökkiviikonlopuista ja loputtomista energiavarastoista. Todellisuus voi kuitenkin näyttää aivan toisenlaiselta.
Tänä kesänä olen huomannut, miten helposti oma hyvinvointi jää kaiken muun alle. Stressi on hiipinyt osaksi arkea lähes huomaamatta. Samaan aikaan allergiaoireet ovat pahentuneet. Päänsärky on ollut jatkuva seuralainen, silmät vuotavat ja kutisevat, nenä vuotaa taukoamatta ja koko keho tuntuu turvonneelta.
On vaikea tuntea itseään omaksi itsekseen silloin, kun oma keho tuntuu työskentelevän sinua vastaan. Silti maailma ympärillä jatkaa kulkuaan. Jätkäsaaren rannassa ihmiset kävelevät määrätietoisesti eteenpäin. Lautat kuljettavat matkustajia satamaan ja sieltä pois. Kesäpäivät vaihtuvat iltoihin riippumatta siitä, kuinka paljon energiaa minulla juuri sillä hetkellä on. Juuri silloin olen yrittänyt opetella jotain tärkeää.
Lupa levätä ei ole laiskuutta
Moni meistä on kasvanut ajatukseen, että arvo mitataan tekemisen kautta. Jos et jaksa, sinun pitäisi yrittää enemmän. Jos olet väsynyt, ehkä et ole vain organisoinut aikaasi tarpeeksi hyvin. Todellisuudessa keho ei kuitenkaan noudata tehokkuusajattelua.
Kun stressi pitkittyy, se voi näkyä monin tavoin. Uni voi häiriintyä, päänsäryt lisääntyä ja palautuminen hidastua. Allergiat voivat tuntua entistä voimakkaammilta, kun elimistö on jatkuvasti kuormittuneessa tilassa. Juuri tämän ymmärtäminen on ollut minulle tärkeä oivallus.
Lepo ei ole palkinto, joka ansaitaan vasta sitten, kun kaikki tehtävät on hoidettu täydellisesti. Lepo on perustarve. Samalla tavalla kuin tarvitsemme ravintoa, vettä ja unta, tarvitsemme myös hetkiä, jolloin emme vaadi itseltämme enempää.
Stressi ja allergiat voivat muodostaa noidankehän
Moni allergikko tunnistaa tilanteen, jossa stressaavat elämänvaiheet tuntuvat pahentavan oireita. Vaikka stressi ei aiheuta allergioita, se voi vaikuttaa siihen, miten voimakkaina oireet koetaan. Kun keho käy ylikierroksilla, palautuminen hidastuu. Silloin jatkuva nenän vuotaminen, silmien kutina ja tukala olo voivat tuntua entistä kuormittavammilta.
Pahimmillaan syntyy noidankehä:
- Allergiaoireet heikentävät unen laatua.
- Huono uni lisää stressiä ja uupumusta.
- Stressi heikentää jaksamista entisestään.
- Oireet tuntuvat entistä raskaammilta.
Tämän kehän katkaiseminen ei tapahdu yhdessä yössä. Usein ensimmäinen askel on kuitenkin yllättävän yksinkertainen: hyväksyä oma tämänhetkinen tilanne.
Pienet hetket voivat kannatella vaikeina päivinä
Vaikeina päivinä olen huomannut, että lohtu löytyy harvoin suurista ratkaisuista. Joskus se löytyy Jätkäsaaren rantareitiltä. Meren katsomisesta muutaman minuutin ajan. Tuulesta, joka tuntuu kasvoilla. Kesäisestä valosta, joka osuu rakennusten seinämiin.
Joskus lohtu löytyy Söpöstä. Eläimet muistuttavat meitä levon luonnollisuudesta. Ne eivät suorita lepoa tai perustele sitä kenellekään. Ne lepäävät silloin, kun lepoa tarvitaan. Ehkä me ihmisetkin voisimme opetella samaa. Sen sijaan, että moitimme itseämme jaksamattomuudesta, voisimme kysyä: mitä tarvitsen juuri nyt?
- Ehkä vastaus on päiväunet.
- Ehkä se on lasillinen vettä.
- Ehkä se on antihistamiini ja rauhallinen ilta kotona.
- Tai ehkä se on vain lupa olla keskeneräinen.
Sinun ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin
Yksi vaikeimmista asioista on myöntää, ettei juuri nyt jaksa samalla tavalla kuin ennen. Erityisesti silloin, kun ulospäin kaikki näyttää normaalilta. Totuus on kuitenkin se, että jokainen ihminen kohtaa elämässään vaiheita, jolloin voimavarat ovat vähissä. Se ei tee kenestäkään heikkoa tai epäonnistunutta. Se tekee meistä ihmisiä.
Jos elät parhaillaan stressin, allergioiden tai jatkuvan väsymyksen keskellä, haluan muistuttaa yhdestä asiasta: sinun ei tarvitse ansaita oikeutta huolehtia itsestäsi.
- Saat levätä.
- Saat perua suunnitelmia.
- Saat pyytää apua.
- Saat olla juuri niin väsynyt kuin olet.
Kesä ei mene pilalle, vaikka et jaksaisi kaikkea. Elämä ei pysähdy siihen, että pidät tauon. Joskus tärkein asia, jonka voimme tehdä, on kuunnella omaa kehoamme silloin, kun se yrittää kertoa meille jotain olennaista. Ehkä lepo ei ole merkki siitä, että luovutamme. Ehkä lepo onkin tapa selviytyä eteenpäin.
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyvää:
Kaalimato Päiväuni
Eilen minulla oli todellinen Kaalimato Päiväuni, sellainen päivä, jolloin elämä pysähtyy ja keho ilmoittaa, että nyt riittää. Päänsärky jyskytti, peitto kääriytyi ympärille kuin turvakehä, ja minä olin kirjaimellisesti kaalimato, joka ei liiku minnekään.
Kaalimato Päiväuni
Eilen heräsin siihen tunteeseen, että keho ei vain pyydä rauhaa, se vaatii sitä. Päänsärky oli kuin jatkuva jyrinä takaraivossa, sellainen, joka ei kysy lupaa vaan ottaa vallan. En voinut tehdä mitään muuta kuin vetäytyä peiton alle ja antaa kehon tehdä sen, mitä se osaa parhaiten: yrittää parantaa itse itsensä.
Tiedät varmasti tunteen. Kun päivästä tulee tahattomasti lepohetki, vaikka kalenteri sanoo muuta. Kun arjen sovitut asiat eivät mahdu siihen oloon, jossa jopa silmien avaaminen tuntuu raskaalta. Minulla oli juuri sellainen päivä, kaalimato-päivä. Ja joskus sellaiset päivät ovat tärkeimpiä, vaikka ne tuntuvat täydellisiltä hukkapäiviltä.
Kun keho pysäyttää
Päänsärky ei ollut vain pientä nipistelyä, vaan syvä, jyskyttävä ja sitkeä kumppani. Se muistutti joka käänteessä, että ihmisen ei ole tarkoitus paahtaa loputtomasti. Nykyisessä muovikulttuurissa – jossa kaikesta pitää selvitä, olla tuottava ja näyttää ulospäin moitteettomalta unohtuu helposti, että lepo ei ole laiskuutta. Keho lähettää signaalit ennen kuin mieli tajuaa mitään. Ja kun ne signaalit tulevat, niitä kannattaa kuunnella.
Peitto kuin turvakuori
Peittoon käpertyminen oli minulle kuin pala lapsuutta. Pehmeä, lämmin kuori, joka antaa luvan olla pieni. Siellä ei tarvitse jaksaa, vakuuttaa ketään tai suorittaa. Siellä voi olla vain mato, suojassa, hiljaa, rauhassa. Olin kääriytynyt niin tiukasti, että jopa kännykän nostaminen tuntui liialta. Nukuin, heräsin, nukuin uudelleen. En tehnyt mitään, ja silti tein kaiken oleellisen: annoin keholle sen, mitä se oli kerjännyt jo useita päiviä.
On ihan ok pysähtyä
Tällaiset päivät muistuttavat siitä, että ihmisyys ei toimi tehokkuusmittareilla. Kaalimatona oleminen ei tee kenestäkään heikkoa, vaan inhimillisen. Jokainen tarvitsee joskus päivän, jolloin peitto on tärkein paikka maailmassa. Jos sinulla on ollut samanlaisia päiviä, ne eivät ole epäonnistumisia. Ne ovat kehon viestejä ja viestit, jotka kannattaa kuulla. Jo tänään päänsärky jatkuu, mutta tiedän, että eilinen oli tarpeen.
Jos keho sanoo pysähdy, pysähdy. Vaikka matona. Se on rohkeutta.
Rentoa kaalimatoilua!
Seuraa minua: