Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
0
Kun näin tämän kankaan ensimmäisen kerran Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla, tiesin heti, ettei se ollut matkalla enää ikkunaan. Suurikukkaisessa kuosissa oli jotain samaan aikaan retroa, rohkeaa ja ajatonta. Moni olisi nähnyt vanhan verhon, minä näin kesämekon. Näin syntyi vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko. Vuosien aikana olen ommellut vaatteita mitä erilaisimmista kierrätysmateriaaleista, mutta juuri tällaiset löydöt muistuttavat siitä, miksi rakastan käsitöitä niin paljon. Vanha saa uuden elämän, eikä lopputulos näytä lainkaan siltä, mistä se on saanut alkunsa.
Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
Kierrätys, käsityöt ja persoonallinen pukeutuminen kulkevat minulla usein käsi kädessä. Tämän mekon tarina alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytyneestä vanhasta verhosta. Kangas oli hyväkuntoinen, kuosi näyttävä ja materiaali juuri sellainen, että siitä voisi syntyä jotain aivan muuta kuin sisustustekstiili.
Kaavana käytin Suuri Käsityö -lehden 5–6/2016 numerosta löytyvää mekkomallia, jonka yksinkertainen leikkaus antaa näyttävän kuosin päästä oikeuksiinsa. Mallissa viehättää erityisesti sen rentous. Se ei kiristä eikä purista, vaan laskeutuu kauniisti ja toimii niin arjessa kuin kesäretkilläkin. Valmis mekko on juuri sellainen vaate, jonka voi pukea päälle ajattelematta liikaa. Lenkkarit jalkaan, aurinkolasit silmille ja menoksi.
Miksi rakastan verhoista tehtyjä vaatteita?
Vanhoissa verhoissa on usein jotain, mitä nykyisistä vaatekankaista on vaikea löytää. Rohkeita kuoseja, laadukkaita materiaaleja ja ennen kaikkea persoonallisuutta.
Moni vanhempi verho on valmistettu kestämään vuosia, jopa vuosikymmeniä. Siksi niiden kangas voi olla huomattavasti laadukkaampaa kuin monien uusien edullisten vaatteiden materiaali. Lisäksi kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla hinnat ovat usein erittäin edullisia tai kuten tämän projektin kohdalla, kangas voi löytyä jopa ilmaiseksi. Parasta on kuitenkin se tunne, ettei vastaan kävele toista samanlaista mekkoa.
Kaikki verhot eivät kuitenkaan sovi vaatteiksi
Vaikka olen vuosien aikana ommellut vaatteita melkein mistä tahansa, kaikkia verhoja ei kannata muuttaa vaatteiksi. Jos suunnittelet vastaavaa projektia, kannattaa kiinnittää huomiota ainakin näihin asioihin:
Tarkista kankaan laskeutuvuus
Monet verhot ovat huomattavasti jäykempiä kuin vaatetuskankaat. Jos kangas seisoo lähes itsestään pystyssä, siitä voi olla vaikea tehdä mukavasti laskeutuvaa mekkoa tai hametta.
Kokeile puristaa kangasta kädessäsi. Jos se pehmenee ja muodostaa luonnollisia laskoksia, se soveltuu usein paremmin vaatteisiin.
Kiinnitä huomiota materiaalin hengittävyyteen
Kesävaatteisiin sopivat parhaiten luonnonkuituja sisältävät verhot, kuten puuvilla, pellava tai niiden sekoitteet. Täysin polyesterinen verho voi tuntua kuumalla säällä hiostavalta.
Tarkista valon vaikutus
Verhot saattavat olla vuosien aikana haalistuneet ikkunassa. Ennen leikkaamista kangas kannattaa levittää kokonaan auki ja tarkistaa, ettei siinä ole näkyviä värieroja.
Pese kangas huolellisesti
Vanha verho kannattaa aina pestä ennen ompelua. Samalla näkee, kutistuuko kangas tai muuttuuko sen tuntu pesussa.
Tutki mahdolliset kulumat
Aurinko voi haurastuttaa verhokangasta yllättävän paljon. Kangasta kannattaa hieman venyttää käsin eri kohdista. Jos kuidut näyttävät haurailta tai kangas repeää helposti, sitä ei välttämättä kannata käyttää vaatteeseen.
Leikkuujätteestä syntyi myös takki
Yksi lempiasioistani ompelussa on materiaalin mahdollisimman tarkka hyödyntäminen. Tämän mekon jälkeen kangasta ei jäänyt valtavia määriä yli, mutta leikkuujätteitä kertyi kuitenkin sen verran, että niistä syntyi myöhemmin myös takki.
Ajatus siitä, että samasta verhosta on syntynyt useampi käyttökelpoinen vaate, tuntuu erityisen hyvältä. Se on juuri sitä kiertotaloutta pienessä mittakaavassa – materiaalille annetaan mahdollisimman pitkä ja monipuolinen elämä. Usein juuri tällaiset projektit muistuttavat siitä, kuinka luovaa käsillä tekeminen voi olla. Kangaspalan ei tarvitse näyttää valmiilta vaatteelta, jotta siitä voisi tulla sellainen.
Kirpparilta löytyneet kengät viimeistelevät kokonaisuuden
Myös kuvissa näkyvät kengät ovat kirpparilöytö. Ne ovat yksi niistä hankinnoista, joita en olisi välttämättä uutena ostanut, mutta jotka ovat osoittautuneet käytössä todellisiksi aarteiksi.
Pidän siitä, miten sporttiset lenkkarit tasapainottavat näyttävää kuosia. Kokonaisuudesta ei tule liian juhlava eikä liian vakava. Juuri tällainen yhdistelmä toimii omassa arjessani parhaiten.
Farkkutakki, kirpparilenkkarit ja itse ommeltu mekko muodostavat asun, joka kertoo ehkä enemmän minusta kuin yksikään kaupan rekistä ostettu kokonaisuus.
Vanhan materiaalin uusi tarina
Tämän mekon ehkä suurin viehätys ei lopulta ole sen kuosissa tai mallissa. Se on siinä tarinassa, jonka se kantaa mukanaan. Joskus vanha verho päätyy tekstiilikierrätykseen. Joskus siitä tehdään tyynynpäällinen. Ja joskus siitä syntyy kesämekko, joka pääsee tuuliselle rantabulevardille liehumaan kesäpäivän auringossa.
Joka kerta, kun puen tämän mekon päälleni, muistan sen hetken Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla. Sen tunteen, kun näin vanhassa kankaassa jotain, mitä se ei vielä ollut. Ehkä juuri siinä on käsitöiden taika. Kyvyssä nähdä materiaalissa mahdollisuus ennen kuin kukaan muu näkee.
Oletko sinä koskaan tehnyt vaatteita vanhoista verhoista tai muista kierrätysmateriaaleista? Mikä on ollut paras löytösi kirpputorilta tai Kierrätyskeskuksesta?
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyviä postauksia:
Ilmaisosaston löydöistä hame
Minihame ja kahdet farkut, näistä ilmaisosaston löydöistä hame, joskus täydellinen vaate ei synny kaupasta, vaan pölyisestä kulmasta Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Tästä syntyi hame, joka ei kumartele kaavoja eikä sääntöjä.
Ilmaisosaston löydöistä hame
Jos joku olisi sanonut minulle, että elämäni upein hame alkaa pieneksi jääneistä farkuista ja kiristävästä farkkuhameesta, olisin nauranut. Tai olisin huokaissut epäitoivoissani ja jatkanut selaamista nettikaupoissa, kuten kuka tahansa, joka yrittää epätoivoisesti löytää sen oikean farkkuhameen. Mutta ei, kohtalo ohjasi minut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle, tuohon luovien sielujen kulta-aarreaittaan, jossa vaatteet odottavat uutta elämää.
Pölyisten hyllyjen välistä löysin ensin pienen, ahdistavan tiukan farkkuhameen. Sellaisen, joka huutaa vuotta 2004. Vieressä lojui kaksi paria farkkuja, yhtä epätoivoisia, yhtä elämää nähneitä. Repeämiä, kulumaa, jopa polvessa aukko, jonka voisi tulkita muotiviestiksi tai katastrofiksi, näkökulmasta riippuen. Minä näin siinä potentiaalia.
Farkkuhame + farkut = jotain, mitä ei vielä ole olemassa. Siinä se oli. Alkemiaa farkuilla. Tällä laskulla syntyy ilmaisosaston löydöistä hame.
Luovuuden hetki: ompelukone vai hullun tiedemiehen laboratorio?
Avasin sakset. Leikkasin. Leikkasin vielä vähän lisää. Sitten leikkasin vahingossa liikaa ja päätin, että se oli osa suunnitelmaa. Kaikki hyvä muoti syntyy kuitenkin vahingosta, eikö niin? Patchwork, kontrasti, artsy look, sanoja, joilla peitetään se, että ompelukone melkein syö kankaan.
Päätin, että tästä tulee farkkuhame 2.0. Pituus saa vaihdella, reunat saavat rispaantua, ja epäsymmetria on uusi musta. Aloin liittää farkkujen lahkeita hameen helmaan kuin Frankenstein ompelisi unelmiaan. Palat sopivat yhteen oudon täydellisesti, kuin ne olisivat odottaneet toisiaan koko farkkuelämänsä ajan.
Kun lopulta silitin viimeisen sauman (tai ainakin sen, joka suostui asettumaan), hame oli valmis. Ei täydellinen, mutta juuri siksi täydellinen.
Tyyli, joka syntyy sattumasta
Kun vedin hameen päälleni, se ei enää ollut vanha farkkuhame. Se oli julistus. Pieni kapina kertakäyttökulttuuria vastaan, suuri rakkauskirje luovuudelle.
Päälläni oli tarina: farkkujen mennyt elämä, ilmaisosaston hyllyjen hiljainen toivo, ja minun ompelukoneeni uupunut huokaus. Yhdessä ne loivat hameen, joka keinuu eri sävyissä, välillä sinertävä, välillä harmaa, aina vähän arvaamaton.
Se istuu kuin muistutus siitä, että muoti ei ole täydellistä, vaan elävää. Jokainen sauma kertoo, että tämä on tehty käsin, ajalla, ajatuksella ja ripauksella hulluutta.
Farkkuhameen uusi elämä
Kun lähdin ulos hame päällä, huomasin, että ihmiset katsoivat. Jotkut ehkä ajattelivat, että tuo nainen on hukannut järkensä. Toiset ehkä näkivät siinä jotain maagista: kerroksia, rytmiä, tarinaa.
Ja totta puhuen, minäkin tunsin oloni vähän taikuriksi. Miten on mahdollista, että vanhat farkut, jotka olivat olleet vuosia liian pienet, saavat nyt uuden elämän näin näyttävästi?
Hameessa on painoa, ei vain kangasta, vaan merkitystä. Se kantaa mukanaan ajatusta siitä, että kaikki voi muuttua kauniiksi, kun vain katsoo tarpeeksi tarkasti.
Miksi tehdä itse, kun voi ostaa?
Koska tässä maailmassa on jo liikaa tavaraa, liian paljon ”uutta”. Ja silti me kaipaamme aina jotain omaperäistä, jotain, missä näkyy meidän kädenjälki. Tämä hame on juuri sitä omaa, vähän vinoa, mutta täysin uniikkia.
Ja mikä parasta: se on tehty ilmaiseksi. Tai no, ehkä hermojen hinnalla. Mutta mitäpä ei luova sielu tekisi rakkaudesta farkkuihin ja siihen hetkeen, kun kangas tottelee ja muoto syntyy käsien kautta?
DIY-muoti on asenne, ei taito
Et tarvitse muotisuunnittelijan tutkintoa, vain rohkeutta ottaa sakset käteen ja rikkoa rajoja. Tämä projekti muistutti minua siitä, että virheet ovat usein kauneinta, mitä voi tapahtua. Repeämä farkussa voi olla yksityiskohta, epätasainen reuna voi olla viehätysvoimaa.
Jokainen pisto, joka meni vinoon, teki hameesta enemmän minun.
Asu joka elää omaa tarinaansa
Tämä hame ei jäänyt yksin. Se vaati seurakseen jotain pehmeää, lämmintä ja yhtä omapäistä. Niinpä vedin ylleni vihreän, tikatun takin, joka näyttää siltä kuin se olisi lainattu metsänpeikolta, lämmin, suojaava ja vähän salaperäinen. Sen alle kätkeytyy paksu valkoinen neule, jonka muhkeat hihat tekevät olon turvalliseksi, melkein kuin olisi villahuovan sisällä.
Jalassa kerros kerroksen päällä: itse tehty farkkuhame, kukkakuvioiset sukkikset ja vaaleat maiharit, jotka eivät kysy lupaa astua kuraiselle kadulle. Koko asu huokuu samaa energiaa kuin hame itse, vapautta, tarinallisuutta ja pientä hulluutta.
Tämä ei ole mikään täydellisesti suunniteltu lookbook-asukokonaisuus. Tämä on elämää. Sellaista, joka tuoksuu kahvilta, sateelta ja inspiraatiolta, joka iskee juuri silloin kun etsit vain hetken rauhaa.
farkkuhame, joka hengittää tarinoita
Nyt hame roikkuu kaapissani, mutta aina kun vedän sen ylleni, tunnen pientä ylpeyttä. Ei siksi, että se olisi täydellinen vaan siksi, että se on olemassa.
Farkkuhame, joka syntyi ilmaisosaston aarteista. Farkut, jotka eivät enää purista, vaan kulkevat mukana osana tarinaa. Ja minä, joka en enää etsi täydellistä hameetta kaupasta, vaan teen sen itse villisti, rohkeasti, vähän liikaa ja juuri sopivasti.
Ehkä tämä onkin se kuuluisa muodin taikapöly.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua: