Älä heitä pois – tee mekko
0
Voiko ilmaisosastolta löytyneestä topista ja kirpputorin hameesta syntyä vaate, joka näyttää aivan uudelta? Minun mielestäni voi. Tämä Älä heitä pois – tee mekko -projekti odotti toteutumistaan vuosia, kunnes oikea hame löytyi Ruoholahden Fidasta. Joskus parhaat ompeluprojektit eivät synny kiireessä, vaan silloin, kun oikeat materiaalit löytävät toisensa.
Älä heitä pois – tee mekko
Kuinka monta vaatetta on jäänyt kaapin perälle odottamaan ”sitä oikeaa ideaa”? Minulla niitä on muutamia, mutta yhden vaatteen tarina on ollut mielessäni jo vuosien ajan.
Löysin muutama vuosi sitten tämän kauniin pitsitopin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Moni olisi saattanut käyttää sitä sellaisenaan, mutta minä näin siinä jotain muuta. En kuitenkaan tiennyt vielä, millaisen vaatteen siitä tekisin. Niinpä toppi jäi odottamaan.
En kokenut mitään tarvetta kiirehtiä. Päinvastoin. Ajattelin, että jos oikea idea joskus tulee vastaan, toteutan sen silloin. Jos ei tule, toppi voi odottaa vielä seuraavatkin vuodet. Ja juuri niin kävi.
Tänä keväänä löysin Ruoholahden Fidasta valkoisen puuvillahameen. Heti sitä katsellessani tiesin, että olin löytänyt puuttuvan palasen vuosia vanhaan suunnitelmaani. Siitä alkoi yksi helpoimmista tuunausprojekteista, joita olen koskaan tehnyt.
Yksi helpoimmista vaatteiden tuunauksista
Jos olet joskus miettinyt vaatteiden tuunausta, mutta pelännyt sen olevan vaikeaa, tämä projekti todistaa muuta. Työvaiheita oli oikeastaan vain muutama.
- Purin hameesta vyötärökaitaleen.
- Sen jälkeen purin topin helman.
- Kun molemmat kappaleet olivat valmiina, ompelin ne yhteen.
Siinä kaikki. Ei kaavoja, ei monimutkaisia sovituksia eikä tuntikausien ompelua. Jos toppi ja hame ovat valmiiksi sopivan levyisiä, uuden mekon tekeminen voi olla yllättävän helppoa. Juuri tällaiset projektit tekevät vaatteiden uudistamisesta niin innostavaa. Aina ei tarvitse aloittaa tyhjästä.
Täydellinen ei aina ole kiinnostavin
Huomasin heti, ettei topin ja hameen valkoinen sävy ollut täysin sama. Tiedän, että joitakin se voisi häiritä. Minua ei. Päinvastoin pidän siitä, että vaatteen historia näkyy myös valmiissa lopputuloksessa. Toppi ja hame ovat eläneet eri elämää ennen kuin ne kohtasivat toisensa. Ne eivät yritäkään näyttää siltä, että ne olisivat aina kuuluneet yhteen. Minusta juuri se tekee tästä mekosta kiinnostavan.
Täydellisyys ei ole tekstiiliarkeologian tavoite. Tavoitteena on löytää vanhoille tekstiileille uusi elämä ja antaa niiden historia näkyä myös uudessa vaatteessa.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä
Olen alkanut kutsua tällaisia projekteja tekstiiliarkeologiaksi. Se tarkoittaa minulle sitä, että etsin vanhoista vaatteista ja tekstiileistä uusia mahdollisuuksia. Joskus materiaali odottaa vuosia ennen kuin sen oikea käyttötarkoitus löytyy. Juuri niin kävi tämän mekon kohdalla.
Ilmaisosastolta löytynyt toppi ei ollut keskeneräinen projekti, vaan valmis idea, joka odotti oikeaa pariaan. Kun hame viimein löytyi Ruoholahden Fidasta, kaikki loksahti paikoilleen. Minusta tämä on myös hyvä muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä heti. Joskus kannattaa odottaa. Kirpputoreilla käyminen palkitsee kärsivällisen.
Kirpputorit ovat täynnä mahdollisuuksia
Kirpputorilla katse kiinnittyy usein valmiisiin vaatteisiin. Minä katson niitä usein hieman eri tavalla. Saatan nähdä topin, josta tulee joskus mekon yläosa. Tai hameen, josta tulee uuden vaatteen alaosa. Joskus ostan vaatteen juuri yksittäisen pitsin, napin tai kankaan vuoksi.
Siksi kirpputorit ovat minulle loputon inspiraation lähde. Jokainen vaate voi olla vasta seuraavan tarinan alku.
Tämä mekko pääsee käyttöön
Valmis mekko on juuri sellainen kuin toivoinkin. Se on romanttinen, kevyt ja hieman boheemi. Yhdistin sen punaisiin nauhasaappaisiin, jotka tuovat kokonaisuuteen särmää. Viileämmällä säällä puen päälle vielä neuletakin, jolloin mekko toimii pitkälle syksyyn asti.
Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se tunne, että vuosia kaapissa odottanut toppi sai viimein uuden elämän. Jos olisin luopunut siitä liian aikaisin, tätä mekkoa ei olisi koskaan syntynyt. Ehkä siksi kannustan aina katsomaan vanhoja vaatteita uusin silmin. Ne eivät välttämättä ole käyttöikänsä päässä, ne saattavat vain odottaa sitä oikeaa ideaa.
Ja joskus siihen tarvitaan vain kirpputorilta löytynyt hame, ratkoja, ompelukone ja hieman kärsivällisyyttä.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiasta:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko
Älä osta jortseja – tee ne itse
On hassua, miten helposti meille syntyy ajatus, että jokainen trendi täytyy ostaa uutena. Sitten avaa oman vaatekaapin tai käy ilmaisosastolla ja huomaa, että ratkaisu on voinut odottaa siellä jo vuosia. Juuri niin syntyivät nämä jortsit ja samalla syntyi ajatus siitä, että Älä osta jortseja – tee ne itse. Eikä homma ole lopultaan edes kovin vaikeaa. Tarvitset vain sakset, maksimissaan myös ompelukoneen.
Älä osta jortseja – tee ne itse
Jos tänä kesänä on ollut yksi vaate, joka on jakanut mielipiteitä, se on varmasti jortsit. Toiset rakastavat niitä, toiset eivät ymmärrä niitä lainkaan. Ja sitten on vielä kolmas ryhmä, ne, jotka lähtevät ostoksille etsimään juuri sitä täydellistä mallia. Minä tein toisin. En ostanut mitään.
Nämä farkut olivat olleet kaapissani vuosia. Ne olivat alun perin löytyneet Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, joten niiden lähtöhinta oli tasan nolla euroa. Kun jortsit alkoivat näkyä kaikkialla, en kokenut pienintäkään tarvetta lähteä kauppoihin. Katsoin vain omia farkkujani ja mietin, voisiko ratkaisu löytyä jo valmiiksi omasta vaatekaapista. Vastaus oli kyllä.
Leikkasin lahkeet haluamaani pituuteen. Siinä vaiheessa moni olisi lopettanut projektin. Minä en. Halusin lahkeisiin enemmän väljyyttä, mutta en lähtenyt ostamaan lisää kangasta. Leikkasin irrotetuista lahkeista kiilat, purin sivusaumat auki ja ompelin kiilat paikoilleen. Lopuksi vain päälitikkasin ne sivusaumaan.
Yksinkertaista. Ja juuri siksi vähän huvittavaa. Moni ajattelee, että vaatteiden muokkaaminen on vaikeaa, vaikka tässä projektissa suurin työ oli oikeastaan päättää, mistä kohtaa farkut katkaisee.
Muoti ei ala ostoskeskuksesta
Minusta on kiinnostavaa, miten helposti meille syntyy tunne, että uusi trendi tarkoittaa automaattisesti uusia ostoksia. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Jos kaapissasi on jo valmiiksi leveälahkeiset farkut, olet itse asiassa puolimatkassa valmiisiin jortseihin. Niitä ei ehkä tarvitse edes leventää, kuten minä tein. Monissa vanhemmissa farkkumalleissa lahkeet ovat jo valmiiksi riittävän väljät. Silloin riittää, että valitsee sopivan pituuden ja viimeistelee lahkeensuut haluamallaan tavalla. Se on ehkä tämän projektin tärkein ajatus.
En halua sanoa ihmisille, ettei koskaan saisi ostaa mitään uutta. Haluan vain muistuttaa, että ennen ostamista kannattaa katsoa, mitä jo omistaa. Usein yllätys löytyy omasta vaatekaapista. Tai ilmaisosastolta.
Koko asu kertoo saman tarinan
Kun katson tätä asua, en näe pelkästään jortseja. Näen monta tarinaa, jotka ovat löytäneet toisensa.
Jortsit syntyivät ilmaisosastolta löytyneistä farkuista. Kuvissa näkyvä musta pliseerattu jakku löytyi niin ikään ilmaisosastolta, tällä kertaa vasta kuluneena keväänä. Se oli taas yksi niistä vaatteista, joiden ohi moni olisi ehkä kävellyt, mutta minä näin siinä heti mahdollisuuden.
Laukku on puolestaan kokonaan itse neulomani. Siinäkin jatkuu sama ajatus kuin jortseissa: uuden ostamisen sijaan voi tehdä itse. Laukun vuori, vetoketju ja nahkaläppä ovat kaikki kierrätysmateriaaleista. Siksi se tuntuu enemmän omalta kuin yksikään kaupasta ostettu laukku. Laukku näki päivänvalon 2014.
Ainoat tämän asun uudemmat tulokkaat ovat keltaiset maiharit. Nekään eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ostin ne käytettyinä Redin SHM Storesta, Rebella Second Handin puolelta. Ne tuovat muuten hillittyyn asuun juuri sopivan väripilkun ja pienen annoksen kapinallista energiaa. Myös korvakorut ostin SHM Storesta, Epäonnistunut tyttö -elämäntyylikaupasta.
Minusta juuri tällaiset kokonaisuudet ovat kaikkein kiinnostavimpia. Ei siksi, että ne olisivat kalliita tai täydellisiä, vaan siksi, että jokaisella vaatteella on oma historiansa.
Persoonallinen tyyli syntyy tekemällä
Minusta kaikkein kiinnostavimmat asut eivät näytä siltä, että ne olisi ostettu yhdestä liikkeestä samalla kertaa. Ne näyttävät siltä, että niiden rakentamiseen on kulunut aikaa. Että jokaisella vaatteella on oma historiansa. Juuri sitä tavoittelen omassa pukeutumisessani.
En halua näyttää vaatekaupan näyteikkunalta. Haluan näyttää ihmiseltä, joka on löytänyt, tehnyt, korjannut, neulonut, ommellut ja yhdistellyt. Se tekee pukeutumisesta paljon hauskempaa. Ja ehkä vähän kapinallistakin.
On oikeastaan aika vapauttava ajatus, ettei jokaiseen trendiin tarvitse vastata pankkikortilla. Joskus sakset, ompelukone ja vanhat farkut riittävät. Ja joskus ei tarvita edes ompelukonetta, jos vaatekaapissa odottavat jo valmiiksi leveälahkeiset farkut. Trendi voi löytyä omasta kaapista vuosia ennen kuin se päätyy muotilehtien sivuille.
Minusta tällainen tekeminen on myös osa tekstiiliarkeologiaa. Vanha vaate ei katoa, vaan sen tarina jatkuu uudessa muodossa. Ehkä juuri siksi nämä jortsit tuntuvat enemmän omilta kuin mitkään valmiina ostetut olisivat tuntuneet. Niissä näkyvät omat ratkaisuni, omat tikkaukseni ja oma tapani ajatella vaatteista. Ja ehkä juuri siksi haluan rohkaista muitakin kokeilemaan.
Seuraavan kerran, kun huomaat haluavasi jonkin trendivaatteen, älä suuntaakaan ensimmäisenä kauppaan. Tee ensin näin:
- Avaa vaatekaappi.
- Tutki kirpputori.
- Käy ilmaisosastolla.
- Katso vanhoja farkkuja uusin silmin.
Saatat huomata, että tämän kesän kiinnostavin vaate on odottanut sinua siellä jo vuosia, eikä se maksa euroakaan. Silloin kyse ei ole enää vain jortseista. Kyse on tavasta ajatella pukeutumista uudella tavalla. Minusta juuri siinä piilee persoonallisen tyylin suurin salaisuus.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää ideoita helppoihin tuunauksiin: