Eräs kesäpäivä Jätkäsaaressa – röyhelömekko, helle ja siniset juomat
0
Eräs kesäpäivä Jätkäsaaressa – röyhelömekko, helle ja siniset juomat. On olemassa kesäpäiviä, jolloin suunnitelmat eivät varsinaisesti mene pieleen, vaikka ne muuttuvatkin. Sellainen oli eräs kesäpäivä Jätkäsaaressa. Tarkoituksenamme oli kävellä, katsella uutta Helsinkiä ja antaa jalkojemme kuljettaa meitä aivan sopivaan määrään saakka. Mutta aurinko, tuo kesän toisinaan hieman tyrannimainen seuraneiti, oli päättänyt toisin.
Eräs kesäpäivä Jätkäsaaressa – röyhelömekko, helle ja siniset juomat
Lähdimme mieheni kanssa kävelylle Jätkäsaareen helteisenä päivänä. Minulla oli ylläni itse tekemäni röyhelömekko, jonka kaava on Fibre Moodin numerosta 20. Mekossa on juuri sellaista ilmavuutta, jota kuumana kesäpäivänä voi pitää melkein yhteiskunnallisena palveluna: kangas liikkuu mukana, helma saa hulmuta ja olo pysyy huomattavasti arvokkaampana kuin lämpötila antaisi aihetta olettaa.
Mekon sävy on rauhallinen, hieman utuinen sinivihreä. Sen runsaat röyhelöt tuovat siihen romanttista tunnelmaa, mutta kokonaisuus ei tunnu liian hempeältä. Päinvastoin, leopardikuvioiset sandaalit ja aurinkolasit palauttavat asuun juuri sopivasti arkista itsepäisyyttä. Pukeutumisessa on mielestäni parhaimmillaan juuri tämä tasapaino: yksi asia voi olla romanttinen, toinen riehakas ja kolmas täysin odottamaton.
Jätkäsaari kutsuu kävelylle
Jätkäsaari on kiinnostava paikka juuri siksi, ettei se ole vielä valmis. Uudet rakennukset, kadut, avarat näkymät ja keskeneräiset alueet muodostavat maiseman, jossa Helsinki tuntuu rakentavan itseään uudelleen silmiemme edessä.
Emme siis lopulta kävelleet kovin pitkälle. Se ei kuitenkaan ollut pettymys. Päinvastoin. Joskus parhaat kesämuistot syntyvät juuri silloin, kun alkuperäinen suunnitelma jätetään kohteliaasti sivuun.
Siniset juomat ja pieni ylellisyys
Istahdimme Bar Baltic Bayn aurinkotuoleille ja tilasimme siniset juomat. Tässä kohtaa päivä alkoi saada jo aivan toisenlaista luonnetta.
Kaksi sinistä juomaa, aurinkotuolit, meri ja lämmin kesäpäivä muodostivat yhdistelmän, joka olisi epäilemättä herättänyt paheksuntaa ainakin yhdessä Austenin romaanin seurapiirissä tai vähintäänkin aiheuttanut huomattavan määrän juoruja. Meille se oli kuitenkin täydellinen ratkaisu.
Pidän tällaisista hetkistä. Niissä ei tarvitse suorittaa mitään. Ei tarvitse nähdä kaikkia nähtävyyksiä, kävellä tiettyä kilometrimäärää tai saada päivästä mahdollisimman paljon irti. Voi vain istua, juoda jotakin kauniin väristä ja katsella ympärilleen. Ja ehkä juuri siinä on kesän viehätys.
Itse tehty mekko kesäpäivään
Fibre Moodin numeron 20 kaavalla tehty röyhelömekko osoittautui tähän päivään erinomaiseksi valinnaksi. Kun ompelen itse vaatteeni, en ajattele ainoastaan sitä, miltä vaate näyttää. Mietin myös, millaiseen elämään se sopii.
Tämä mekko sopii juuri sellaiseen kesäpäivään, jolloin kävellään kaupungilla, pysähdytään juomalle ja annetaan suunnitelmien muuttua. Se on tarpeeksi väljä helteeseen, mutta siinä on silti paljon yksityiskohtia: röyhelöt tekevät mekosta kiinnostavan ja kaava antaa sille kauniin liikkeen.
Itse tekemisessä on myös aivan oma viehätyksensä. Kun joku kysyy, mistä mekko on, vastaus ei ole kauppa tai tuotemerkki. Voin sanoa: minä tein sen. Se on pieni asia, mutta minulle merkityksellinen.
Keskeneräinen Jätkäsaari
Jätkäsaaressa on tällä hetkellä jotain kiehtovaa juuri keskeneräisyyden vuoksi. Rakennukset, rantamaisemat, palvelut ja kaupunkitila muodostavat vähitellen kokonaisuuden, jota on kiinnostavaa seurata. Ehkä myöhemmin täällä kävellessä ei enää huomaa, miten paljon kaikki on muuttunut. Siksi keskeneräinen maisema kannattaa joskus nähdä sellaisena kuin se juuri nyt on.
Meidän kesäpäivämme Jätkäsaaressa ei ollut suuri seikkailu. Se oli kävely, helle, itse tehty röyhelömekko, kaksi sinistä juomaa ja hetki aurinkotuolissa. Ja oikeastaan juuri siksi se oli täydellinen. Kesä ei aina tarvitse suuria suunnitelmia. Joskus riittää, että pukee päälleen lempimekon, lähtee puolison kanssa ulos ja pysähtyy, kun aurinko käskee. Se on varsin kelvollinen tapa viettää kesäpäivää.
Ompelu tekee vaatteesta tarinan
Itse tehty mekko ei ole minulle vain yksi vaate muiden joukossa. Se kantaa mukanaan tekemisen hetkeä, kangasta, kaavaa ja sitä päätöstä, että halusin juuri tällaisen vaatteen. Siksi vaatteiden ompelu on parhaimmillaan vähän kuin kirje tulevaisuuteen: jonakin myöhempänä päivänä pukeutuessa muistaa, missä ja milloin vaatteen teki ja millaiseen päivään se ensimmäisen kerran liittyi.
Tässä röyhelömekossa on myös jotakin hyvin kesäistä. Se ei yritä olla tiukka tai ryhdikäs, vaan saa olla pehmeä ja liikkuva. Juuri helteellä huomaa, kuinka paljon vaatteen leikkaus ja materiaali vaikuttavat omaan oloon. Kaunis vaate saa olla samalla mukava.
Jätkäsaari sopii tällaiselle asulle mainiosti. Moderni kaupunkimaisema, meri, taivas ja vielä hieman keskeneräiset kadut muodostavat taustan, jossa romanttinen mekko ei näytä menneen ajan jäänteeltä vaan pikemminkin hauskalta vastaparilta uudelle kaupungille.
Ja ehkä siinä piilee koko pukeutumisen viehätys. Vaatteiden ei tarvitse vain sulautua ympäristöön. Ne voivat myös keskustella sen kanssa.
Sinä päivänä sininen toistui kaikkialla: mekossa, taivaassa, juomissa ja merellisessä maisemassa. Värien yhteensopivuus syntyi ilman sen suurempaa suunnitelmaa, mutta lopputulos tuntui harkitulta. Sellaisia ovat usein parhaat asut ja parhaat kesäpäivät, ne näyttävät jälkeenpäin siltä kuin kaikki olisi suunniteltu, vaikka todellisuudessa vain astui ovesta ulos.
Jos Jätkäsaari kiinnostaa kesäisenä Helsingin kohteena, kannattaa sinne mennä myös ilman tarkkaa ohjelmaa. Kävele rantaa, katsele uutta arkkitehtuuria, etsi aurinkoinen paikka ja anna päivän päättää itse, mitä seuraavaksi tapahtuu. Meidän tapauksessamme päivän päätös oli kaksi kirkkaan sinistä juomaa ja aurinkotuolit. En olisi vaihtanut sitä mihinkään pidempään kävelyretkeen.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lue myös nämä:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko
Mood Fabrics The Clementine Dress yllätti täysin
Kesäiset ompeluprojektit ovat juuri niitä, joissa innostus ja pieni turhautuminen kulkevat käsi kädessä. Kun lähdin testaamaan Mood Fabricsin Clementine Dress -kaavaa, en vielä tiennyt, että päätyisin lopulta ompelemaan lähes täysin ilman ohjeita. Vaikka olen vaatetusalan ammattilainen, tämän kaavan rakenne ja ohjeistus saivat minutkin nostamaan kulmia. Silti projektista syntyi jotain kiinnostavaa: ehkä vähän erikoinen, mutta samalla kaunis mekko. Ja juuri siksi Mood Fabrics The Clementine Dress yllätti täysin. Mekon tyyli ja malli kiinnosti minua todella paljon ja halusin ehdottomasti nähdä millainen on mekon ohje ja tietenkin kaava.
Mood Fabrics The Clementine Dress yllätti täysin
Olen viime aikoina yrittänyt käyttää enemmän niitä kankaita, jotka ovat odottaneet kaapissa aivan liian pitkään. Tällä kertaa valitsin puuvilla-pellavasekoitteen, jossa on pieni ja herkkä kuviointi. Materiaali tuntui heti oikealta juuri tällaiseen kesämekkoon: tarpeeksi napakka pitämään muotonsa, mutta silti kevyt ja ilmava.
Kaavana oli Mood Fabricsin ilmainen The Clementine Dress, joka näytti kuvissa todella kauniilta ja vähän erilaiselta. Yksiolkaiminen malli, avoin vyötärö ja runsas helma tekivät vaikutuksen heti. Kaavassa oli juuri sellaista boheemia kesätunnelmaa, josta pidän muutenkin paljon. Mutta sitten alkoi itse ompelu.
Omituinen kaava ja vielä omituisemmat ohjeet
Vaikka olen vaatetusalan ammattilainen ja tottunut lukemaan kaavoja sekä työohjeita, tämän mekon kohdalla jouduin pysähtymään useamman kerran. Kaavan rakenne tuntui paikoin oudolta ja ohjeet olivat yllättävän sekavat. Joissain kohdissa vaikutti siltä, että työvaiheita oli joko selitetty epäloogisesti tai jätetty kokonaan puoliksi käyttäjän pääteltäväksi. Se on aina hieman erikoista, koska yleensä juuri teknisesti haastavissa kaavoissa ohjeiden pitäisi olla erityisen selkeitä.
Lopulta päädyin tekemään sen, mikä usein toimii parhaiten myös ammattilaisella: jätin ohjeet syrjään ja katsoin vaatteen rakennetta itse. Kun kokonaisuuden hahmotti kaavan kautta eikä yrittänyt väkisin seurata jokaista kirjoitettua vaihetta, ompelu alkoi sujua huomattavasti paremmin. Oikeastaan juuri siinä vaiheessa projekti muuttui kiinnostavaksi.
Pidän siitä, että vaatteessa on jotain vähän epäsymmetristä ja dramaattista. Yksi paljas olkapää tekee muuten pehmeästä ja romanttisesta mekosta hieman näyttävämmän. Samalla avoin vyötärö tuo malliin modernia ilmettä, vaikka kokonaisuus onkin hyvin pehmeä ja vintagehenkinen.
Puuvilla-pellava sopii malliin täydellisesti
Tässä projektissa materiaalivalinta onnistui mielestäni erityisen hyvin. Puuvilla-pellavasekoite toimii tällaisessa mallissa todella kauniisti, koska siinä on tarpeeksi ryhtiä korostamaan mekon muotoa. Liian ohut viskoosi olisi voinut tehdä kokonaisuudesta helposti veltomman näköisen, kun taas liian jäykkä kangas olisi vienyt pois mekon pehmeyden. Pidän myös siitä, miten pieni kuviointi rauhoittaa muuten näyttävää mallia. Jos kangas olisi ollut kovin suuri -tai voimakaskuvioinen, yksiolkaiminen leikkaus ja avoin vyötärö olisivat ehkä alkaneet kilpailla liikaa keskenään.
En ole vielä ehtinyt kunnolla sovittaa mekkoa päälleni, joten lopullinen istuvuus on vielä pieni arvoitus. Se on aina yksi ompeluprojektien jännittävimmistä vaiheista: näyttääkö vaate yhtä hyvältä oikeasti käytössä kuin mallinuken päällä? Silti jo nyt voin sanoa, että tämä oli mielenkiintoinen testiprojekti. The Clementine Dress ei ehkä ollut teknisesti selkein kaava, mutta siinä on jotain, mikä tekee siitä silti houkuttelevan. Ehkä juuri se, ettei lopputulos näytä aivan tavalliselta valmiskaavalta.
Joskus kaikkein mieleenpainuvimmat ompeluprojektit eivät ole niitä helpoimpia. Ne ovat niitä, joissa joutuu käyttämään omaa ammattitaitoa, soveltamaan ja ratkaisemaan ongelmia matkan varrella. Tämä mekko oli juuri sellainen.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Mood Fabricsin malleja: