Miksi ostaisin pikamuotia kun voin tehdä mekkoni itse
2
Moni sanoo rakastavansa muotia. Silti samaan aikaan vaatekaupat pursuavat halpoja vaatteita, joita käytetään muutaman kerran ennen kuin ne unohtuvat kaapin pohjalle. Mitä enemmän olen ommellut itse, sitä vaikeammalta pikamuodin maailma on alkanut tuntua. Juuri siksi ajatus Miksi ostaisin pikamuotia kun voin tehdä mekkoni itse on pyörinyt mielessäni koko kevään. Tänä kesänä vaatekaappini ei rakennu trendien ympärille vaan tunteen, luovuuden ja kierrätettyjen materiaalien ympärille.
Miksi ostaisin pikamuotia kun voin tehdä mekkoni itse
Tulevasta kesästä tulee minun mekkokesäni.
Ei siksi, että muotilehdet niin määräävät. Ei siksi, että jokin trendi käskee pukeutumaan romanttisiin helmoihin tai kukkakuoseihin. Vaan siksi, että ompelin itselleni vaatteita, joihin liittyy oikeasti tunne.
Kaksikymmentä mekkoa.
Kun katson niitä nyt yhdessä, en näe vain vaatteita. Näen vanhoja kankaita, kirpputorilöytöjä, leikkuujätteitä, liian pieniä vaatteita ja materiaaleja, jotka olisivat helposti voineet päätyä roskiin. Näen myös tunteja ompelukoneen ääressä, epäonnistuneita saumoja, ilta-auringossa tehtyjä päätöksiä ja hetkiä, jolloin jokin kangas muuttui päässäni mekoksi ennen kuin ensimmäistäkään saumaa oli ommeltu.
Ja rehellisesti sanottuna juuri se on syy, miksi pikamuoti tuntuu nykyään niin ontolta.
Pikamuoti opetti meidät unohtamaan vaatteiden arvon
Kun tekee vaatteita itse, alkaa nähdä vaatteen aivan eri tavalla. Silloin ymmärtää, ettei mekko synny tyhjästä. Jokainen frilla, laskos ja helma vaatii aikaa. Jokainen yksityiskohta on jonkun tekemä.
Silti meille on opetettu, että vaatteen pitäisi maksaa vähemmän kuin lounas. Se on aika absurdi ajatus.
En väitä, että kaikkien pitäisi ommella omat vaatteensa. Ei tarvitse. Mutta uskon, että moni voisi voida paremmin ostamalla vähemmän ja rakastamalla vaatteitaan enemmän. Pikamuoti ruokkii jatkuvaa tyytymättömyyttä. Aina pitäisi ostaa uusi väri, uusi malli, uusi trendi. Hetken päästä sama vaate näyttää jo vanhalta.
Minä taas haluan vaatteita, jotka tuntuvat omilta vielä vuosien päästäkin.
Ehkä juuri siksi rakastan kierrätysmateriaaleja niin paljon. Niissä on jotain elävää. Vanha puuvillakangas laskeutuu eri tavalla kuin moni uusi materiaali. Vanhoissa kankaissa on pehmeyttä ja luonnetta, jota ei voi feikata. Joskus jokin pieni pala leikkuujätettä on saanut minut suunnittelemaan kokonaisen mekon sen ympärille. Ja ehkä kaikkein parasta on se, ettei kukaan muu kävele vastaan samassa mekossa. Siinä on jotain vapauttavaa.
Ompelu muutti koko suhteeni pukeutumiseen
Muodin pitäisi olla leikkiä, persoonallisuutta ja iloa. Liian usein siitä tulee kuitenkin suorittamista ja kuluttamista. Some täyttyy “tarvitsen tämän” -sisällöstä. Todellisuudessa emme tarvitse jatkuvasti lisää vaatteita. Tarvitsemme enemmän yhteyttä siihen, mikä tuntuu omalta.
Minulle ompelu on muuttanut koko suhteen pukeutumiseen. En enää katso vaatetta ensimmäisenä hintalapun kautta. Katson materiaalia. Katson yksityiskohtia. Mietin, voisiko siitä tehdä jotain muuta. Voisiko vanha pöytäliina muuttua kesämekoksi? Voisiko liian suuri miesten paita saada uuden elämän röyhelöhelmana? Usein vastaus on kyllä.
Nämä mekot eivät ole täydellisiä, eikä niiden tarvitsekaan olla. Juuri pienet epätäydellisyydet tekevät niistä omia. Ne kertovat, että joku on oikeasti tehnyt ne käsillään eikä massatuottanut tuhansien kappaleiden eränä. Ja ehkä juuri siksi ne tuntuvat niin erilaisilta päällä. Kun puen itse tekemäni mekon, en tunne olevani vain kuluttaja. Tunnen olevani luova ihminen. Ihminen, joka pystyy tekemään jotain vanhasta uutta. Joku, joka ei tarvitse jatkuvasti lisää voidakseen näyttää kauniilta.
Siinä on jotain yllättävän voimauttavaa.
Ehkä tulevan kesän suurin trendi ei olekaan jokin tietty väri tai helman pituus. Ehkä suurin trendi voisi olla se, että uskaltaisimme pukeutua enemmän omannäköisesti. Vähemmän algoritmeille. Vähemmän pikamuodille. Enemmän itsellemme.
Minun kesäni näyttää tältä. Kukallisilta kankailta. Tilkkuilta. Röyhelöiltä. Kierrätetyiltä materiaaleilta. Itse ommelluilta mekoilta. Ja rehellisesti sanottuna en ole pitkään aikaan rakastanut vaatekaappiani näin paljon.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää ihania mekkoja:
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani
Kaikki vaatteet eivät synny kaupan hyllylle, osa syntyy jo ennen käyttöä, paloista, joita kukaan ei enää tarvinnut. Tässä sarjan kolmannessa osassa palaan siihen hetkeen, kun tilkuista syntynyt vaate ei ole enää vain idea tai projekti, vaan osa oikeaa elämää. Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani, eikä kyse ole vain yhdestä vaatteesta. Kyse on koko kokoelmasta vaatteita ja ajattelutavasta. Mitkä tarinat ovat merkityksellisiä ja mitkä taas ei herää eloon.
Tämä itse tehty paita muutti tapani katsoa koko vaatekaappiani
Tämä on kolmas osa tähän tarinaan.
Ensimmäisessä vaiheessa oli kasa kangaspaloja. Sellaisia, jotka monelle näyttävät sekavalta jämävarastolta, mutta joista minä näen mahdollisuuksia. Toisessa vaiheessa syntyi vaate tai oikeastaan ajatus vaatteesta, joka ei vielä tiennyt, mikä se haluaa olla.
Ja nyt ollaan tässä. Paita ei ole enää projekti. Se on käytössä. Se on ehkä se tärkein hetki koko tekemisessä se, jolloin vaate siirtyy käsistä elämään.
Kun vedin tämän tummansinisen paidan ensimmäistä kertaa päälle, en katsonut sitä kriittisesti. En miettinyt, onko se trendikäs tai imarteleeko se oikealla tavalla. Katsoin sitä enemmänkin kysymyksenä: tuntuuko tämä minulta? Ja vastaus tuli heti. Tuntui.
Paidassa on jotain samaa kuin koko tässä projektissa. Se ei ole siloteltu. Se ei ole täydellinen. Siinä on pieniä epätasaisuuksia, kohtia joissa kangas käyttäytyy vähän omapäisesti ja yksityiskohtia, joita en olisi ehkä kaupasta valinnut. Mutta juuri siksi se toimii. Se ei ole kompromissi, se on päätös.
Olen huomannut, että itse tehdyissä vaatteissa tapahtuu jotain, mitä valmiiden vaatteiden kanssa ei tapahdu. Niihin ei liity epävarmuutta samalla tavalla. Ei tarvitse miettiä, kuuluuko tämä minulle, sopiiko tämä minulle tai olenko minä oikeanlainen tätä varten. Koska lähtökohta on toinen. Tämä on tehty minulle. Ja ehkä vielä tärkeämpää: minä olen tehnyt tämän.
Uusi paita loi uuden tyylin
Yhdistin paidan vaaleisiin, leveälahkeisiin housuihin. Yksinkertainen kokonaisuus, jossa paita saa olla pääosassa. Tässä kohtaa ymmärsin jotain olennaista omasta pukeutumisestani, en tarvitse koko ajan lisää, tarvitsen enemmän merkityksellisiä vaatteita. Sellaisia, joilla on tarina.
Tämä paita kantaa mukanaan koko prosessin. Sen, miten kangaspalat valikoituivat. Sen, miten epäröin mallin kanssa. Sen, miten lopulta päätin lopettaa liiallisen miettimisen ja antaa käsien tehdä. Ja ehkä juuri siinä kohtaa tämä muuttui. Ei enää vain ompeluprojektiksi, vaan osaksi omaa tyyliä.
Käyttö tekee vaatteesta valmiin
On myös pakko sanoa ääneen yksi asia, joka usein unohtuu: käyttö tekee vaatteesta valmiin.
Vaate ei ole valmis silloin, kun viimeinen sauma on ommeltu. Se on valmis vasta silloin, kun sitä käytetään. Kun siihen tulee liikettä, elämää, hetkiä. Kun se ei ole enää “se paita jonka tein”, vaan vain paita, johon tartun aamulla ilman sen suurempaa ajattelua. Ja se on ehkä suurin onnistuminen.
Se, että itse tehty vaate sulautuu osaksi arkea niin luonnollisesti, ettei sitä tarvitse selittää. Tämän paidan kohdalla niin tapahtui yllättävän nopeasti. Se ei jäänyt odottamaan “oikeaa hetkeä”. Se ei jäänyt erityiseksi. Se meni suoraan käyttöön ja juuri siksi siitä tuli tärkeä.
Olen alkanut ajatella vaatekaappiani eri tavalla tämän myötä. En enää katso sitä määränä, vaan sisältönä. Kuinka moni vaate oikeasti tuntuu omalta? Kuinka moni kertoo jotakin? Ja rehellisesti – liian harva.
Mutta suunta on muuttunut. Tämä paita on pieni asia, mutta samalla iso muistutus. Että voin tehdä itse. Että voin muuttaa vanhaa uudeksi. Että voin rakentaa vaatekaapin, joka ei perustu ostamiseen vaan oivaltamiseen.
Ja ehkä tämä on juuri se, mitä haluan tämän sarjan kautta sanoa:
Vaatteet eivät ala kaupasta. Ne alkavat ideasta. Ne alkavat uskalluksesta katsoa jotakin vanhaa ja nähdä siinä jotain uutta. Ja joskus ne alkavat ihan vain siitä, että ottaa kankaan käteen ja päättää kokeilla. Tämä paita on siitä todiste. Ja tämä tarina ei lopu tähän.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Muut sarjan paidat: