Tältä näytti elämäni 90-luvulla ja miksi en vaihtaisi sitä pois
6
90-luku ei ollut minulle pelkkää muotia tai nostalgiaa. Se oli aikaa, jolloin oma tyyli, käsillä tekeminen ja elämä kulkivat vahvasti rinnakkain, ilman että niitä tarvitsi sen enempää määritellä. Tältä näytti elämäni 90-luvulla ja miksi en vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Se muovasi minut sellaiseksi millainen tänä päivänä olen. Se jätti minuun jäljen, jota en halua pestä pois.
Tältä näytti elämäni 90-luvulla ja miksi en vaihtaisi sitä pois
Näissä kuvissa olen minä. Hymyilen, elän hetkessä, kokeilen ja etsin omaa suuntaani. Ja vaikka kaikki näyttää kuvissa huolettomalta, niissä on mukana kokonainen elämäntilanne, sellainen, jota ei voi tiivistää yhteen kuvaan tai hetkeen. Silti yksi asia on varma: en vaihtaisi sitä aikaa pois.
Aika, jolloin oma suunta alkoi löytyä
90-luvulla opiskelin vaate- ja tekstiiliteollisuuden alaa. Se ei ollut minulle vain koulutus, vaan tapa nähdä maailmaa. Kankaat, leikkaukset, muodot ja yksityiskohdat alkoivat rakentaa ymmärrystä tyylistä, ei vain pukeutumisena, vaan osana identiteettiä. Se, että voi tehdä itse, muokata ja yhdistellä, jäi pysyvästi osaksi minua. Elämä ei ollut vielä valmiiksi aikataulutettua tai tarkasti suunniteltua. Se oli enemmän elämistä, oppimista ja oman suunnan hahmottamista.
90-luvun tyyli – oma, elävä ja keskeneräinen
Kun katson näitä kuvia nyt, näen 90-luvun muodin, mutta ennen kaikkea näen oman tyylini kehittymisen. Farkkua, liivejä, mekkoja, kerroksia. Välillä harkittua, välillä täysin hetken mukaan valittua. Tyyli ei ollut valmis. Se eli mukana arjessa, juhlassa ja kaikessa siltä väliltä. Ja ehkä juuri siksi siinä oli jotain aitoa.
90-luvun pukeutuminen ei ollut algoritmien tai trendien ohjaamaa samalla tavalla kuin nyt. Se syntyi enemmän sisältä, kokeilun, tekemisen ja oman silmän kautta.
Elämää, joka ei ollut vain yhtä asiaa
90-luku oli minulle myös aikaa, jolloin elämä muuttui. Sain esikoiseni. Se toi mukanaan uudenlaisen kerroksen kaikkeen. Arkeen tuli vastuuta, mutta samalla elämässä säilyi tietty keveys ja rentous.
Elämä ei ollut joko–tai. Se oli sekä että.
Opiskelua, arkea, juhlia, omaa aikaa, uusia rooleja. Kaikki kulki rinnakkain, ilman että sitä tarvitsi selittää. Huoletonta, rentoa ja silti merkityksellistä
Kun ajattelen nuoruutta 90-luvulla, mieleen nousee ennen kaikkea tunne.
- Huoleton.
- Rento.
- Avoin.
Ei siksi, että kaikki olisi ollut täydellistä, vaan siksi, että elämää ei vielä tarkastellut liikaa ulkopuolelta. Sai olla keskeneräinen. Sai kokeilla omaa tyyliä, tehdä valintoja ja kasvaa niiden mukana. Elämä ennen somea oli myös erilaista. Hetket eivät olleet jatkuvasti tallennettuja tai arvioituja, ne vain elettiin.
Mitä 90-luku jätti minuun
Vaikka vuodet ovat kuluneet, moni asia on jäänyt pysyväksi.
- Rakkaus käsillä tekemiseen.
- Ymmärrys siitä, että tyyli saa muuttua ja elää.
- Halua tehdä asioita omalla tavalla, ilman liikaa selittämistä.
90-luku ei ollut vain vaihe, se oli perusta. Se vaikutti siihen, miten näen vaatteet, tekemisen ja koko elämän tänäkin päivänä.
Miksi en vaihtaisi sitä pois
Olisi helppo ajatella, että jotain voisi tehdä toisin. Mutta silloin tämä ei olisi minun tarinani. Kaikki ne hetket, arki, juhla, tyyli, opiskelu, äitiys, rakensivat sen, mikä on edelleen osa minua. 90-luku ei ollut täydellinen. Mutta se oli aito.
Ja se riittää.
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Kolme päivää ennen lomaa – työpukeutumista omalla tyylillä
Tässä kolmen päivän asukokonaisuuksissa on jotain yllättävän vapauttavaa: kun loma kolkuttelee jo ovella, työpukeutuminen saa olla rennompi, leikkisämpi ja vähän “minä itse”. Kolme päivää ennen lomaa – työpukeutumista omalla tyylillä on muistutus siitä, ettei toimistotyyli tarkoita tylsyyttä. Se tarkoittaa valintoja, jotka tuntuvat hyvältä päällä ja päässä.
Kolme päivää ennen lomaa – työpukeutumista omalla tyylillä
Kolme päivää. Sen verran oli jäljellä ennen lomaa, ja sen kyllä huomasi pukeutumisessa. Olin jokaisena päivänä omalla työpisteellä, mutta mielentila oli jo puoliksi vapaalla. Annoin tyylin elää, hengittää ja vähän irrotella, juuri niin kuin haluan. Ei trendipakkoa, ei ”näin kuuluu pukeutua” -ääntä takaraivossa. Vain minä, vaatteet ja fiilis.
Tiistai: liivi ja vuoreton villakangastakki – kerroksia ja mukavuutta
Tiistaina valitsin liivin ja vuorettoman villakangastakin kombon. Tämä on yksi niistä asuista, joka näyttää harkitulta, vaikka tuntuu päällä lähes oloasulta. Kerroksellisuus tekee asusta mielenkiintoisen ja käytännöllisen: työpisteellä lämmin, ulkona helppo liikkua. Vuoreton takki on aliarvostettu vaate, se on yhtä aikaa sisä- ja ulkovaatteen rajalla, vähän kuin tyylikäs välimuoto, joka sopii täydellisesti työarkeen.
Keskiviikko: bolero, farkut ja kauluspaita – pieni särö tekee asun
Keskiviikkona kaivoin esiin boleron (tai hihake, rakkaalla vaatteella on monta nimeä), farkut ja kauluspaidan. Tässä asussa yhdistyy klassinen ja persoonallinen. Kauluspaita tuo ryhtiä, farkut pitävät kokonaisuuden maanläheisenä ja bolero rikkoo perinteisen toimistotyylin. Tämä on juuri sitä pukeutumista, josta pidän: ei liian siloiteltua, mutta ei myöskään välinpitämätöntä. Sellainen “tiedän mitä teen” -asu.
Torstai: neulemekko ja UGGit – lomafiilis hiipii mukaan
Torstaina loma oli jo niin lähellä, ettei sitä voinut enää peittää. Neulemekko ja UGGit kertoivat kaiken oleellisen. Mukavuus ennen kaikkea, mutta silti tyylillä. Neulemekko on vaate, joka pelastaa monta työpäivää: se on lämmin, helppo ja näyttää aina harkitulta. UGGit taas… no, ne ovat rehellinen tunnustus siitä, että mieli on jo vapaalla. Ja miksei olisi? Kaikkien työpäivien ei tarvitse näyttää samalta.
Mitä tästä opin?
Työpukeutuminen omalla tyylillä ei vaadi uutta vaatekaappia tai viimeisimpiä trendejä. Se vaatii luvan olla oma itsensä. Kolme päivää ennen lomaa osoitti, että tyyli voi elää arjen ja fiiliksen mukana ja juuri silloin se tuntuu parhaimmalta.
Jos etsit inspiraatiota rennompaan mutta silti toimivaan työpukeutumiseen, kokeile tätä: kuuntele itseäsi. Se on yllättävän hyvä stylisti.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua: