Tyylimoka vai oma tyyli? Kuka päättää, mikä on väärin?
0
Pukeutumiseen liittyy hämmästyttävän paljon sääntöjä. Milloin housut ovat liian leveät, paita liian suuri, väri väärä tai yhdistelmä muuten vain “mauton”? Entä jos ongelma ei olekaan vaatteissa vaan siinä, että olemme oppineet katsomaan pukeutumista jatkuvasti jonkin kuvitteellisen sääntökirjan läpi? Tyylimoka vai oma tyyli? Kuka päättää, mikä on väärin? Tätä olen pyöritellyt viime aikoina, koska mitä enemmän vaatetta katsoo tekstiilialan ammattilaisen silmin, sitä vaikeammaksi muuttuu usko siihen, että pukeutumisessa olisi olemassa yksi oikea tapa.
Tyylimoka vai oma tyyli? Kuka päättää, mikä on väärin?
“Tyylimoka” on kätevä sana. Sillä voidaan nopeasti kuitata jokin asia vääräksi ilman, että tarvitsee perustella miksi.
- Housut ovat liian leveät.
- Helma on väärän pituinen.
- Värit eivät sovi yhteen.
- Laukku ja kengät eivät mätsää.
- Vaatteet ovat liian nuorekkaat.
- Vaatteet ovat liian vanhanaikaiset.
- Vyötärö ei korostu tarpeeksi.
Lista on loputon. Ongelmallista on se, että moni näistä säännöistä on syntynyt tiettynä aikana, tietynlaiseen vartalokäsitykseen ja tietynlaiseen muotiin. Silti niitä esitellään välillä lähes luonnonlakeina. Mutta pukeutuminen ei ole fysiikkaa. Jos yhdistät kaksi vaatetta, joiden ei jonkun mielestä “kuulu” sopia yhteen, mitään luonnonlakia ei rikota.
Mittasuhteet ovat eri asia kuin säännöt
Tässä kohtaa haluan kuitenkin tehdä yhden eron. Kaikki pukeutumisessa ei ole pelkkää mielipideasiaa. Vaatteen mittasuhteet vaikuttavat siihen, miltä kokonaisuus näyttää. Pituus, leveys, materiaalin laskeutuvuus, vaatteen rakenne ja vartalon mittasuhteet muodostavat kokonaisuuden. Näitä asioita voi tarkastella hyvinkin ammatillisesti. Mutta hyvä mittasuhde ei tarkoita samaa kuin “peitä tämä” tai “korosta tuota”.
Esimerkiksi oversize-vaate voi näyttää valtavalta. Se voi olla juuri tarkoituskin. Ongelma syntyy vasta silloin, jos käyttäjä itse haluaa vaatteensa näyttävän tietynlaiselta mutta vaatteen mittasuhteet vievät kokonaisuutta toiseen suuntaan. Silloinkin ratkaisu ei välttämättä ole vaatteen hylkääminen. Voi olla, että tarvitaan toinen kenkä, erilainen kerrostus tai jokin pieni muutos vaatteen rakenteeseen. Tämä on yksi syy, miksi en itse halua puhua pukeutumisesta pelkästään “imartelevuuden” kautta.
Miksi mahan pitäisi aina kadota?
Yksi ärsyttävimmistä pukeutumissäännöistä liittyy vartaloon. Naisille tarjotaan jatkuvasti neuvoja siitä, miten maha piilotetaan, vyötärö saadaan näyttämään kapeammalta, käsivarret peitetään ja jalat näyttävät pidemmiltä. Mutta miksi?
Vaatteen ei tarvitse tehdä vartalosta visuaalisesti pienempää ollakseen onnistunut. Minusta on paljon kiinnostavampaa kysyä, miltä vaate tuntuu päällä ja millaisen kokonaisuuden se rakentaa, kuin sitä, onnistuuko se huijaamaan katsojaa ajattelemaan vartaloa kaksi kokoa pienemmäksi.
Joskus haluan korostaa jotain. Joskus haluan peittää jotain. Joskus en ajattele vartaloani lainkaan. Eikö se voisi olla pukeutumisen vapautta?
“Tuon ikäisenä ei enää…”
Sitten päästään ehkä kaikkein ärsyttävimpään sääntöön: ikään. “Tuon ikäisenä ei enää pitäisi käyttää…” Lauseen voi jatkaa lähes millä tahansa vaatekappaleella.
- Lyhyellä hameella.
- Farkuilla.
- Nahalla.
- Kirjavilla väreillä.
- Tennareilla.
- Nuorten osastolta löytyneellä vaatteella.
Miksi vaatteen käyttöoikeus pitäisi joskus vanhentua? Ikä voi toki vaikuttaa siihen, millaisissa vaatteissa itse viihtyy. Maku muuttuu. Elämäntilanne muuttuu. Keho muuttuu. Myös oma suhde pukeutumiseen voi muuttua. Mutta se on aivan eri asia kuin ulkopuolelta annettu kielto.
Minusta pukeutumisen pitäisi muuttua iän myötä ennen kaikkea siksi, että oma tyyli voi kehittyä, ei siksi, että joku päättää puolestamme, mikä on sopivaa.
Kaiken ei tarvitse sopia yhteen
Yksi kiinnostavimmista asioista kirpputoreilla on juuri se, ettei siellä ole valmista kokonaisuutta. Löydät miesten housut. Toisesta paikasta vanhan puseron. Jostain aivan muualta kengät, joita kukaan ei ehkä enää valmistaisi tänä päivänä. Sitten ne pitää saada toimimaan yhdessä. Minulle juuri siinä on pukeutumisen kiinnostavuus.
Täydellisesti yhteen sopiva asu voi olla kaunis, mutta joskus vähän liiankin valmis. Kun yhdistelmässä on jotain odottamatonta, siinä näkyy ihminen eikä pelkästään trendi.
Ehkä eläinkuosiset ballerinat ja valtavat miesten housut eivät ole se yhdistelmä, jonka joku pukeutumisen sääntökirja ensimmäisenä ehdottaisi. Hyvä. Juuri siksi sitä kannattaa kokeilla.
Muoti muuttuu, mutta “tyylimokat” jäävät elämään
Pukeutumisen historiassa on hauska ristiriita. Monet asiat, joita on pidetty tyylivirheinä, muuttuvat myöhemmin muodikkaiksi. Farkut olivat joskus työvaatteita. Oversize-vaatteita on vuoroin rakastettu ja vihattu. Lenkkareilla ei aina ollut asiaa joka tilanteeseen. Kirkkaita värejä on välillä pidetty tyylikkäinä ja välillä mahdottomina.
Muoti tarvitsee sääntöjä voidakseen rikkoa niitä. Siksi suhtaudun hieman epäilevästi jokaiseen otsikkoon, jossa luvataan kertoa “10 asiaa, joita tyylikäs nainen ei koskaan tee”. Aivan varmasti joku tekee ne kaikki. Ja saattaa näyttää upealta.
Oikea kysymys ei ehkä olekaan “onko tämä tyylikästä?”
Pukeutuessa kannattaa tietenkin välillä pysähtyä katsomaan kokonaisuutta. Toimiiko tämä? Tuntuuko tämä omalta? Ovatko mittasuhteet sellaiset kuin haluan? Onko vaate tarkoituksenmukainen siihen tilanteeseen, johon olen menossa? Mutta viimeinen kysymys voisi olla paljon yksinkertaisempi: Pidänkö tästä? Jos vastaus on kyllä, muiden mielipiteille jää aika vähän valtaa.
Minusta todellinen tyylimoka ei ole vääränväristen kenkien käyttäminen, liian suuren paidan pukeminen tai se, etteivät laukku ja kengät ole samaa sävyä. Todellinen tyylimoka voisi olla se, että jättää pukeutumatta itsensä näköisesti vain siksi, että pelkää jonkun muun pitävän asua vääränä. Minä valitsen mieluummin oman tyylin. Vaikka se välillä näyttäisi jonkun muun silmissä tyylimokalta.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää aiheesta:
Asusta enemmän:
Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
Vuosien ajan meille on myyty ajatusta siitä, että tyyli vanhenee yhdessä sesongissa. Silti seison satamassa asussa, jonka vanhimmat osat on tehty yli 20 vuotta sitten, eikä se tunnu yhtään vanhalta, päinvastoin. Tämä vaatekaappipäiväkirjan uusi aukeama kysyy ääneen: miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi, kun hyvin tehty vaate kestää vuosikymmeniä? Ehkä ongelma ei ole vaatekaappimme, vaan se tarina, jota meille siitä kerrotaan.
Miksi ostaa uusi vaatekaappi joka vuosi?
Kesä, satama, musta trikoomekko ja maastokuosinen asustesetti. Tämä ei ole uuden sesongin ostos. Päinvastoin. Vyö, laukku ja hattu syntyivät ompelukoneeni ääressä jo vuonna 2007. Kaavat löytyivät Suuri Käsityölehdestä 8/2003. Musta mekko valmistui vuonna 2014. Yksikään näistä vaatteista ei ollut tarkoitettu kertakäyttöiseksi trendiksi. Ne tehtiin kestämään käyttöä, aikaa ja elämää.
Silti joka kevät meille kerrotaan sama tarina. Nyt pitäisi päivittää vaatekaappi. Nyt pitäisi ostaa uudet värit. Nyt pitäisi seurata trendiä. Nyt pitäisi näyttää tältä. Minä en suostu siihen.
Minulla on iso vaatekaappi, mutta vielä suurempi kokoelma muistoja. Jokaisella itse tekemälläni vaatteella on oma historiansa. Muistan, mistä kangas löytyi, miksi valitsin juuri sen kaavan ja millaisessa elämäntilanteessa ompelin vaatteen. Siksi en näe vaatteita kulutustavarana. Ne ovat osa elämäni päiväkirjaa. Tämä asu on siitä täydellinen esimerkki.
Vuonna 2007 ommeltu asustesetti toimii edelleen. Vuonna 2014 valmistunut mekko näyttää edelleen ajankohtaiselta. Ainoastaan minä olen muuttunut niiden ympärillä ja juuri siksi ne ovat niin arvokkaita.
Ongelma ei ole vanha vaate, vaan kertakäyttöinen ajattelu
Muotiteollisuus tarvitsee jatkuvaa kulutusta pysyäkseen hengissä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi ostaa joka vuosi koko vaatekaappi uudelleen. Päinvastoin. Kun vaatteen laatu on hyvä, se kestää aikaa sekä teknisesti että tyylillisesti. Hyvä leikkaus ei vanhene. Luonnonmateriaali tuntuu edelleen hyvältä ihoa vasten. Huolellinen ompelutyö ei ala purkautua muutaman pesun jälkeen.
Huono laatu tekee aivan päinvastoin. Se nyppyyntyy, venyy, menettää muotonsa ja alkaa näyttää väsyneeltä nopeasti. Lopulta vaate jää kaapin perälle muistuttamaan epäonnistuneesta ostoksesta. Se ei lisää hyvinvointia vaan syyllisyyttä.
Hyvä vaate taas tekee pukeutumisesta helppoa. Sen voi pukea ylle vuodesta toiseen ilman, että tarvitsee miettiä, onko se vielä muodissa. Se tuntuu mukavalta päällä, näyttää hyvältä ja kestää käyttöä.
Minusta se on hyvinvointia. Hyvinvointi ei synny siitä, että ostaa viisi uutta paitaa joka kuukausi. Hyvinvointi syntyy siitä, että aamulla vaatekaapin avaaminen ei aiheuta stressiä. Tiedät, että siellä on vaatteita, joihin voit luottaa.
Samaa ajatusta on nostanut esiin myös Jukka Kurttila. Hän on puhunut siitä, että tavaroiden pitäisi kestää pidempään ja että laadulla on merkitystä sekä ympäristölle että ihmisille. Olen tästä täysin samaa mieltä. Liian halpa vaate maksaa usein lopulta kaikkein eniten. Ei välttämättä euroissa, vaan luonnolle, omalle lompakolle ja omalle hyvinvoinnille.
Vaatekaappini ei ole museo – se on käytössä
Kuulen joskus sanottavan, että ”etkö kyllästy samoihin vaatteisiin?” En. Kysyn mieluummin, miksi minun pitäisi kyllästyä? En vaihda sohvaa joka vuosi. En osta uutta ruokapöytää joka kevät. Miksi siis vaihtaisin toimivan vaatekaapin vain siksi, että joku toinen päätti tämän vuoden trendivärin?
Minulle vaatteet eivät ole kertakäyttöisiä. Ne ovat pitkäaikaisia kumppaneita. Tässä kuvassa oleva asu todistaa sen. Se ei ole uusi. Se ei ole tämän kesän mallistoa. Se ei ole saanut inspiraatiota tämän vuoden trendeistä.
Se on saanut inspiraationsa minusta. Ehkä juuri siksi se toimii edelleen lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Minulle vaatekaappi ei ole kokoelma sesonkeja. Se on kokoelma onnistuneita valintoja. Jokainen itse tehty tai harkiten hankittu vaate ansaitsee mahdollisuuden elää pitkän elämän.
Kun vaate kestää 20 tai 30 vuotta, sen hinta jakautuu tuhansille käyttökerroille. Silloin puhutaan aidosti vastuullisesta muodista – ei siksi, että vaatteessa lukee jokin markkinointitermi, vaan siksi, että sitä todella käytetään.
Ehkä meidän pitäisi lakata kysymästä, mitä ostamme tänä vuonna. Paljon kiinnostavampi kysymys on tämä: Miksi emme käyttäisi enemmän niitä vaatteita, jotka jo omistamme? Siinä on minun vaatekaappifilosofiani. En tarvitse uutta vaatekaappia joka vuosi. Tarvitsen vain laadukkaita vaatteita, jotka kestävät aikaa, käyttöä ja muuttuvaa elämää.
Tämä musta mekko ja vuonna 2007 ompelemani asustesetti muistuttavat siitä joka kerta, kun puen ne ylleni. Ja rehellisesti sanottuna – ne näyttävät edelleen paremmilta kuin moni vaate, joka on ostettu viime viikolla.
nautinnollista viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää aiheesta: