Työni on käsillä tekemistä
4
Työni on käsillä tekemistä nuorten kanssa. Teen esimerkkejä ja testitöitä ennen kuin annan nuorille ne hommaksi. Joskus tosin teen samaan aikaan nuorten kanssa. Silloin meillä on tosiaan kokeileva käsityö. Myös nuoret osallistuu silloin suunnitteluun ja kokeilemme työhön heidän eri ideoita. Se on todella mielenkiintoista puuhaa.
Työni on käsillä tekemistä
Olen kolmisen vuotta tehnyt nuorisotyötä kädentaitojen työkalun kanssa. Ja tämä on aina ollut minun unelmani, tehdä käsillä kaikkea kivaa nuorten kanssa. Olen viihtynyt hyvin tuossa paikassa ja tukenani on mahtava työporukka. Eikä pelkästään tuossa työyhteisössä, jossa työskentelen, vaan tuki löytyy myös toisista työyhteisöistä. Minusta on ihana nähdä miten nuorten oma ajatus lähtee kumpuamaan ja heidän työt ovat kaikki aivan erilaisia, vaikka idea on sama.
Valitettavasti en voi jakaa tänne koskaan heidän töitään, vain omat versioni, mutta voin luvata, että jokaisessa työssä on nuoren omaa persoonaa. Niin näissä minun on minun omaa persoonaa. On mahtavaa kun voidaan tehdä asioita monesta eri materiaalista, ei vain yhdestä. Minä ohjaan siis askartelua, tekstiiliä sekä ompelua. Eri kerhoissa ja ryhmissä tehdään eri asioita ja joissain voidaan tehdä vähän kaikkea.
Nuorten hyvinvointi on ykkösasia
Vaikka hallitus on toista mieltä, että nuorten hyvinvointiin ei pidä satsata, niin me nuorisotyössä olevat olemme toista mieltä. Kädentaidot on yksi tapa ohjata ja tukea nuorta elämän eri askelissa. Pitkäkestoinen työ tuo enemmän tuloksia ja se on myös nuorelle mielekäämpää. Eikä me vain käsitöitä tehdä, osallistumme yhteiskunnan asioihin kädentaitojen kautta, käsityöaktivismi on meillä arkea ja nuoret saavat näin myös oman äänensä kuuluviin. Nyt jos koskaan pitäisi kuunnella nuoria.
Miten he näkee maailman tilanteen ja miten he kokevat tulevaisuuden tällä hektellä. Aikuisten olisi hyvä olla kartalla nuorten asioista, vaikka napanuoraa katkaistaan enemmän ja enemmän, mitä vanhemmaksi tullaan. Tämän hetkinen maailman tilanne on raskasta monelle. Toivovat sitä, että aikuiset pysähtyisivät hetkeksi miettimään millaisen maailman he ovat jättämässä heille. Osa nuorista tosiaan on sitä mieltä, että aikuiset eivät jätä heille mitään. Enkä puhu nyt jokaisen omaisuudesta, vaan tästä maapallosta.
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Viimeinen työviikko ennen lomaa
Viimeinen työviikko on minulla perinteisesti ollut eläinleiriviikko. Siihen olen yleensä aina päättänyt työvuoden ja näin tein nytkin. Tällä kertaa tosin emme menneet Kanniston tilalle valitettavasti, vaan perustimme uuden eläin -ja luontoleirin.
Viimeinen työviikko ennen lomaa
Pääsin kuitenkin moneen paikkaan, jossa en ole koskaan ennen ollut. Sellaisia olivat Ala-Ollin alpakkatila, Lomamäen lemmikkipuisto sekä Glims Espoossa. Mikään näistä paikoista ei ole minulle millään tavoin tuttu mutta nyt on. Varmasti kyllä haluan mennä näihin paikkoihin joskus uudestaan ihan omalla ajalla. Alpakkatilalta haluan ostaa lankoja sekä yhden ihanan huivin. Lomamäki taas kutsuu ihan muissa merkeissä, esimerkiksi käärmeitä mentäisiin moikkaamaan uudelleen.
Onko näistä paikoista mikään sinulle tuttu?
Yleensä leirin jälkeen on mahtavaa päästä lomalle, vaikka tuo leiri ei tunnu millään tavoin työltä, sillä se on niin erilaista mitä normaalisti teen työvuoden aikana. Toki vedän parit kurssit ja sitten parit leirit, tosin tänä vuonna ehdin olla vain yhdellä leirillä, kun olin mukana kolmella kurssilla. Yritän silti yleensä minimoida kädentaitoja juuri kesäaikaan. Eli yksi ihan paras juttu näin kesällä on kaikki erilaiset leirit ja sellainen tekeminen mitä ei muulloin pääse tekemään arjessa.
Retket:
Keppareita ja junkiksia
Tänä kesänä olin ensimmäisen viikon askarteluhommissa työtiimin jäsenen kanssa ja kahtena seuraavana viikkona vedin kollegan kanssa keppihevos -kurssin sekä junk journal -kurssin. Kaikki kolme kurssia meni oikein hyvin ja nuoret saivat ommella oman kepparinsa sekä tarvikkeet niille. Junk journa -kurssilla taas tutustuttiin feikki riisipaperin valmistukseen, värjättiin tutusti kahvilla paperia sekä marmoroitiin paperia.
Muuta ei päästy valitettavasti tekemään, sillä minun tila, jossa teen töitä on remontissa ja väistötiloissa ei kaikkea kyennyt tekemään, kuten paperimassaa. Mutta ensi kesänä sitten. Opetin myös tekemään erilaisia taskuja ja miten hyödyntää feikki riisipaperia junk journalissa. Palaute oli positiivista ja meillä oli valtavan kivaa. Nuoret tuumasivat vain, että nyt ei voi mitään heittää enää pois kun kaikesta voi tehdä jotakin kivaa. Siinä he ovat oikeassa, mitään ei raaski enää heittää pois kun tämän homman aloittaa.
Nyt onkin hyvä hetki unohtaa työt ja laittaa lomavaihde päälle. Eli ompelukone soimaan ja nauttimaan elämästä, vaikka se pelottaisi miten paljon tahansa!
Ihanaa kesää teille kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: