Pikamuoti tappaa luovuuden
2
Pikamuoti tappaa luovuuden. Minun käsityöni on vastarintaa! Itse tehty vaate on enemmän kuin vaate se on kannanotto. Miksi käsityö on radikaalia ja miksi sinun pitäisi hypätä mukaan vallankumoukseen?
Pikamuoti tappaa luovuuden. Minun käsityöni on vastarintaa
Pikamuoti on syöpä. Kyllä, sanon sen suoraan. Se on teollinen kulutusmonsteri, joka tuhoaa planeettaa, imee ihmisarvon hikipajoista ja tarjoilee meille ”uutta” joka viikko, vaatteita, jotka kestävät ehkä yhden pesun, mutta kuluttavat maailmaa ikuisesti. Ja silti me ostetaan. Ihan kuin siinä olisi jotain hienoa.
Tässä blogissa puhutaan usein käsitöistä, kierrätyksestä ja luovuudesta mutta nyt puhutaan siitä, miksi se on tärkeämpää kuin koskaan. Ei siksi, että olisi ”kivaa”, vaan koska se on radikaalia. Vallankumouksellista. Kapinaa kertakäyttökulttuuria vastaan.
Minun asuni, minun ääneni
Katsokaa nyt tätä kuvaa. Musta pitkä mekko? Ommeltu itse. Ilman kaavoja, ilman sääntöjä. Vain kangas, ompelukone ja päättäväisyys. Ja se bolero mikä värien räjähdys, neulottu täysin jämäkeristä, jotka solmin yhteen ja kerin uudeksi langaksi. Kaikki, mitä moni pitäisi ”roskana”, on tässä loistossaan uusi, uniikki, lämmin ja elävä. Tämä ei ole muotia. Tämä on minä.
Käsityö ei ole harrastus, vaan se on vaihtoehto
Aina sanotaan, että ”ei kaikilla ole aikaa tehdä itse.” Mutta kuinka monella on aikaa henkiseen tyhjyyteen, jonka pikamuoti jättää jälkeensä? Käsityö ei ole pelkästään hidasta muotia vaan se on hidas ajatus. Se pysäyttää, antaa luvan keskittyä, olla läsnä. Kun neulon, olen rauhassa. Kun ompelen, olen oma itseni.
Jämäkerä on mahdollisuus, ei ongelma
Otetaanpa vielä tuo bolero. Syntynyt siitä, mikä jäi muista projekteista yli. Solmin langat yhteen, kerin ne, ja loin jotain täysin ainutlaatuista. Pikamuoti ei koskaan tarjoa tätä: tarinaa, muistoja, kerroksia. Se ei ole designia, se on tunnetta.
Mitä sinun vaatteesi kertovat sinusta?
Pukeudutko siihen, mikä sattui olemaan alessa, vai siihen, joka kertoo kuka sinä oikeasti olet? Itse tehty vaate on enemmän kuin vaate. Se on keskisormi massatuotannolle ja rakkauskirje luovuudelle. Se on hiljainen mutta voimakas viesti: Minä en tarvitse sinun normejasi, minä teen omani. Jos kaipaat tyyliä, tarinaa ja eettistä vaihtoehtoa pikamuodille, valitse käsityö. Neulo, ompele, pura ja rakenna uudelleen. Tee itse ja teet sen paremmin.
Itse tehty musta mekko ja neulottu bolero jämäkeristä, käsityönä syntynyt vastuullinen ja luova asukokonaisuus. Ompelin itse mustan mekon ilman kaavoja, bolero on neulottu värikkäistä jämäkeristä, jotka solmin yhteen ja annoin niille uuden elämän.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Käsityöharrastus ei ole halpaa
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa! Tiedätkö, mikä on vielä kalliimpaa kuin bensan hinta, sähkö ja avokadoleipä yhdessä? No, käsityöharrastus tietenkin! Ja silti me vaan hymyillään, kun löydetään se ”tarpeellinen” trikoo- tai merinovillakangas – viidettä kertaa tällä viikolla.
Käsityöharrastus ei ole halpaa. Mutta se on terapeuttisempaa kuin viisi kertaa psykologilla – ja tuotoksista saa pitää kiinni.
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa!
Tässä ei ole kaaos – tässä on luovuuden polku.
Langat maksaa, mutta niin maksaa elämäkin – ja kangas vielä enemmän! Hyvä merinovillalanka voi maksaa enemmän kuin viikonloppureissu Kuopioon, ja viskoositrikoo tuplasti sen verran – jos siinä on flamingoja tai seeproja. (Koska miksi ei?) Ja silti me ostetaan – koska se kuosi! Se fiilis! Ja se mahdollisuus, että just tästä syntyy mekko, joka pelastaa koko elämäntilanteen.
Varasto ei ole kaaos – se on järjestetty inspiraatio
Kun joku kysyy, miksi sinulla on 27 muovilaatikkoa lankaa ja kangasta olohuoneessa, vastaat: ”Tää on mun varasto. Tärkeä osa prosessia.”
Käsityöläisen kaapit eivät ole täynnä rojua – ne ovat täynnä potentiaalia! Jokainen kaavapaketti, kangaspala ja puikko odottaa sitä oikeaa hetkeä. Ja koska kangas ei homehdu (toivottavasti), se on melkein kuin säästötili – mutta hauskempi.
Ei, en kaatanut kaapillista materiaalia pöydälle. Tämä on suunnittelua.
Ompelukone ei petä – paitsi silloin kun se tekee sitä ihme siksak-jumitusta
Sä tiedät, että tää harrastus ei ole halpa, kun huomaat sanoneesi ääneen lauseen: ”Tarvitsen uuden peitetikkikoneen.” Ja sitten selaat Tori.fi:tä, Verkkokauppaa ja kaikki suomalaiset kangaskaupat… vaan huomatakseen, että kaikki koneet maksavat saman verran kuin viikon Thaimaan-reissu.
Mutta hei – ainakin kone pysyy kotona. Ja sillä saa aikaan itselle täydellisesti istuvat housut, joita kaupasta ei koskaan löydy. Vähän kuin tekisi ruokaa itse – paitsi että tämä voi vaatia 40 euron kaavat, kolme metriä kangasta ja hermoromahduksen.
Mutta se tunne, kun valmistuu… priceless.
Se hetki, kun viimeinen tikki on tehty, lanka päätelty, tai ompelusauma silitetty. Se on euforiaa. Se on se hetki, kun peilin kautta katsoo sinua uusi vaate – jonka sinä teit. Ihan itse. Omat kädet, omat virheet ja oma ylpeys. Ja silloin koko se kangasbudjetin repeäminen ei tunnu enää missään.
Tarkoitus oli vain lyhentää yhdet housut – nyt on ompeluhuone, 400€ kone ja oma Etsy-kauppa.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua: