Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
2
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä luodaan hiljaisten aamujen hämyssä. Valo herättelee varovasti ja kutittelee nenää, on aika herätä uuteen päivään. Hitaasti venytellen nousen ylös, kahvin tuoksu valtaa asunnon, on vain tämä hetki, elämän keveyttä ei voita mikään.
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
On hiljainen aamu. Sellainen, jossa valo hiipii verhojen raosta lempeästi, eikä mikään kiire hengitä niskaan. Tämän kaiken pehmeyden keskellä pysähdyn kädessäni lehti, jonka sivut vielä hieman kahisevat uutuudestaan. Sen kannessa tuijottaa vahva katse, mutta omassa maailmassani ei juuri nyt ole tilaa muulle kuin rauhalle.
Päälläni on harmaa collegepaita*. Se ei ole mikä tahansa vaate, vaan nuorimman poikani tekemä. Lahja, joka lämmittää enemmän kuin mikään villatakki voisi. Se muistuttaa minua rakkaudesta, käsillä tekemisestä ja siitä, kuinka suuria asioita pieniin pyykkikoreihin voikaan piiloutua. Hihaani koristaa keltainen virkattu hiusdonitsi, omien käsieni jälki. Se on pieni ilon pilkahdus, väriä arkeen, ja samalla todiste siitä, että vaikka elämä välillä väsyttää, luovuus ei katoa.
Muuton jälkeen: Pieniä lepohetkiä ja käsin tehtyä lämpöä
Takana on muutto. Rankka sellainen. Seiniin jäi naurua, huokauksia ja monta muistoa. Muuttosiivous pyyhki pois viimeisetkin jäljet, mutta sydämeen jäi polku, joka kulki läpi kodin, huone kerrallaan. Nyt ollaan uudessa ja vaikka kaikki ei ole vielä järjestyksessä, jotain on silti kohdallaan. Makuuhuoneen sängyllä lojuu Vogue. Se on kuin pieni silta toiseen maailmaan, täynnä tarinoita, inspiraatiota ja unelmia. Mutta minulle tärkeintä juuri nyt on tämä hetki. Se, kun voi vain olla, pehmeässä paidassa, itse virkatun donitsin kanssa, ja antaa kehon ja mielen hengähtää.
Muuton jälkeen olo voi olla hauras mutta toiveikas. Kun pöly laskeutuu ja ensimmäinen kahvi juodaan uudessa keittiössä, huomaa, miten tärkeää on ympäröidä itsensä tutuilla, rakkailla asioilla. Poikani tekemä collegepaita ja oma virkattu donitsi kantavat mukanaan kodin tunnetta, muistutuksia siitä, että koti ei synny vain seinistä, vaan tarinoista ja käsin tehdyistä hetkistä.
Jos olet itse muuttanut tai uuden alun äärellä, pysähdy hetkeksi. Kiedo ympärillesi jotain pehmeää, keitä kuppi teetä ja anna itsellesi lupa vain olla. Kaikki järjestyy ajallaan ja sillä välin, pienet ilot ja rakkaudella tehdyt asiat kantavat pitkälle. Elämän kauneus piilee juuri näissä itse tehdyissä vaatteissa, rakkaudessa perheeseen, rauhassa kiireen jälkeen. Siinä, kun kevätvalo osuu kasvoihin ja tietää, että on ihan hyvä juuri näin.
*Collegepaita on oikeasti poika tehnyt itselleen ja nyt se muuton aikana siirtyi minun kaappiini. Poika ei enää halua pitää sitä. On ollut yksi rakkaimmista paidoista hänellä.
Kuvan kahvikuppi on työkaverini tehnyt ja on yksi suosikkikuppejani, josta tykkään juoda kahvini.
Nähdään taas pian.
Lämpöisin ajatuksin,
Nanna
LUE MYÖS:
Muuttoviikon vaatekaappi
Muuttoviikon vaatekaappi ei ole ollut kovin runsas. Eilen olen saanut ihan kaikki vaatteet vihdoin paikoilleen, tai ainakin vaatteet kaappeihin. Viikko on ollut aika huvittava, kun vaatteita on löytynyt sieltä täältä ja jotain on pakko laittaa päälle kun menee töihin. Kokonaisuudet ovat olleet välillä enemmän kuin hassuja.
Muuttoviikon vaatekaappi
Tänään on tosiaan se päivä, kun vanha asunto on oltava tyhjä ja siivottu. Tavaraa vielä on ja tekemistä on. Eilen tulin kotiin 02.00 ja olen nukkunut oikein hyvin. Mies joutui illalla lähtemään päivystykseen kun sai käteensä kunnon haavan, joka ei tyrehtynyt millään. Piikki käteen ja ja kotiin. Kädelle ei voi tehdä mitään, kun ei voi tikata eikä liimata. Tyrehtyminen on ollut vaikeaa. Itselläni taas on käsi paketissa, sain rasitusvamman ja pyöräkin on varastettu, joka huomattiin eilen, kun vietiin pyörät uuteen osoitteeseen.
Tämä muutto ei ole oikein mennyt kuin Strömsössä siis ollenkaan. Uudessa asunnossa on vuotanut putket ja kaikkea muuta pientä, mitä on käyty korjailemassa tässä. Saa nähdä mitä vielä tänään tapahtuu kun ollaan loppuja hommia tekemässä siellä. Saa nähdä miten tässä vielä käy. Seinillä on vielä painavia kaappeja, jotka pitää irrottaa ja niitä ei muut saa kuin mieheni. Mutta tuolla kädellä…
Käsi paketissa ja nostaa ei voi mitään.
Yli kassillinen odottaa ostajia.
Yöllä 01.00 kokeilin uusia tyylejä vanhassa kämpässä, juuri ennen lähtöä kotiin.
Mutta se vaatekaappi
Taas hypättiin ihan asian vierestä tässä. NIIN paljon tapahtuu koko ajan, ettei tahdo pysyä perässä. Viikon asut ovat olleet sellaisia, mitä kaapista sattuu löytymään yhdistelmiä mutta aika ihania silti löytyi ja kivoja yhdistelmiä, sellaisia joita ei ihan heti olisi normaalissa tilanteessa ajatellut yhdistää. Viikonloppuna olen kulkenut samoissa verkkareissa ja paidassa. Tuoksu on mielenkiintoinen. Mutta onneksi nyt on vaatteet kaapissa ja pääsen pukeutumaan miten haluan jälleen.
Ehkä ihaninta oli perjantaina kun vihdoin olin saanut sen verran kaappiin tavaraa, että sain otettua sieltä sopivaa päälleni. Toki silloinkin lähinnä verkkaria, mutta kuitenkin. Kaksi Ikean kassillista on myynnissä Siisti kirppiksellä paikka 30 ja toiset kaksi on kerätty ja se pitäisi myös toimittaa jossakin kohtaa sinne, kunhan saadaan aikaiseksi varata paikka. Voin sanoa, että on ollut mielenkiintoinen purku tämä ja paljon sellaista löytynyt, joiden käyttöä odotan kovasti nyt. Muutto on aina sillä tavoin hyvä, kun silloin kunnolla näkee mitä kaappeihin on hillonnut. Pääsen kohta leikkimään taas vaatteilla kunnolla.
Yöpuvussakin tuli pyörittyä pidemmän aikaakin.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: