Eettinen kysymys
20
Suuri eettinen kysymys avautui eteemme Krakovassa heinä-elokuun vaihteessa, kun olimme nauttimassa ihanan kevyestä elämästä siellä. Tämän postauksen teko kesti aika pitkään, sillä en oikein osannut laittaa ajatuksiani järjestykseen. Sen verran olen ollut kiukkuinen itselleni. Matkaillessa kun törmää useasti erilaisiin tilanteisiin, jotka olisi voinut jättää kokonaan reissusta pois.
Eettinen kysymys
Koska olen muuton keskellä tällä hetkellä, niin ompelu -ja neulehommat saavat nyt odottaa ja muutenkin vaatepostauksia tulee nyt hetken aikaa todella vähän. Kirjoittelen siis postauksia, jotka ovat odotelleet nyt pidempään tuolla suunnitelmissa. Mutta niitä blogin oikeita postauksia tulee kyllä heti kun mahdollista. Lupaan sen, blogi ei ole muuttumassa mihinkään. Mutta mennään aiheeseen.
Krakovassa on kaikenlaista nähtävää ja koettavaa ja paljon on myös sellaista, jota en voi suositella. Itse en esimerkiksi hevosvaunuihin suostu menemään, sillä siinä on isoja eettisiä kysymyksiä. Hevoset seisoo siellä päivät pitkät, nykyään tosin on lakimuutos tullut siihen, että hevosilla pitää olla lepotaukoja sekä ruokaa ja juomaa. Tämä muuttui kun yksi hevonen kuoli tuossa muutamia vuosia sitten. Mutta edelleenkin hevoset seisoo siellä päivät pitkät.
Museum of Alive Butterflies
Vanhan kaupungin ympäristössä jaetaan koko ajan erilaisia mainoksia ja koitetaan sisäänheittää porukkaa erilaisiin museoihin, sekä peliluoliin. Kun sain mainoksen käteeni, jossa oli mainos elävistä perhosista innostuin. Ajattelin, että kyseessä on vähän samalla tavoin rakennettu juttu kuin meillä täällä Suomessa. Eli on erilaisia kasvihuoneita, joissa lentelee sitten perhosia.
Mutta, älä mene tähän lankaan. Itse tosiaan kärsin edelleen siitä, että tuin tällaista toimintaa. Emme olleet kuin hetkisen, kun työntekijä lykkäsi heti meihin perhosia. Näky oli kamala tuossa paikassa. Revittyjä siipiä, kuollieta perhosia siellä täällä. Lapsia, jotka repi perhosia, eivätkä aikuiset sanoneet mitään. Lintuja häirittiin ja kiusattiin. Ei kukkia missään, vain yksi pieni huone, jossa oli kyllä ilman kosteus oikea mutta ihmismäärä oli aivan liian suuri huoneeseen nähden. Älkää menkö, älkää tukeko tätä toimintaa.
Eettisyys matkailussa
Kestävä kehitys on myös matkailussa asia, josta puhutaan paljon. Millä matkustetaan ja mitä määränpäässä voi tehdä. Vaikka kuinka tarkka koittaa olla, niin ei aina mene nappiin. Minulle tämä reissu opetti taas uutta myös siitä, että aina kannattaa hyödyntää googlea, aina. Ei olisi ollut iso asia nopeasti katsoa mikä paikka ja mitä siitä kirjoitetaan netissä. Olisin herännyt kuvitelmistani heti ja jättänyt tuon paikan kokematta.
Tuo hetki ei ollut minun hetkeni ja kannan siitä tullutta taakkaa harteillani. Minun olisi pitänyt ymmärtää, olenhan niin tarkka noista hevosistakin. Mutta astuin harhaan ja tein sellaista mikä ei kuulu minun toimintaani. Voin luvata, etten tee sitä enää toiste. En enää mene sokkona jonnekin, vaan selvitän ensin mikä homman nimi on. Tuo oli sellainen asia, josta jäi huono fiilis ja moitin itseäni asiasta edelleen. Tekemättömäksi sitä ei saa, mutta tällä tavoin koitan tuoda kaikille tiedoksi, ettei kannata mennä moiseen paikkaan ja tukea tuollaista toimintaa.
Hyvää sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kuusi päivää, neljä museota
Oltiin Krakovassa kuusi päivää ja ehdittiin sinä aikana käydä neljässä eri museossa. Osa museoista oli hyvin mielenkiintoisia, osa taas aiheutti enemmän pään raavintaa. Kaikissa museoissa ei ole englanninkielellä mitään, vain puolaksi, joten hiukan pihalla valitettavasti oli. Pakko oli sitten vain googletella, että vähän tiesi missä on. Käydään nyt pieni pintaraapaisu näistä neljästä museosta missä käytiin.
Kuusi päivää, neljä museota
Jätän yhden ns. museon pois, kerron siitä erillisessä postauksessa ja myös sen miksi en suosittele paikkaa ollenkaan. Näihin museoihin ei mene koko päivää ja jos ei halua kävellä sellaisia matkoja mitä me kävelimme, niin ratikalla ja linja-autolla pääsee helposti paikasta paikkaan. Mutta me kävelimme, sillä näimme enemmän matkalla asioita.
Krakovan illuusiomuseo
Tähän museoon olisin halunnut mennä jo vuonna 2019 poikien kanssa, valitettavasti museo ei ollut koko aikana silloin auki. Mutta nyt olimme miehen kanssa kahdestaan ja voin sanoa, että lapset tykkäisi kovasti tästä paikasta. Ihmettelyä riittää nimittäin. Museo sijaitsee aika piilossa, vanhassa talossa. Siitä kävelee helposti ohi, jos ei tiedä missä museo on.
Parasta tässä museossa oli illuusioiden historia ja sitten erilaiset huoneet, joissa pääsi osaksi teosta. Me aikuiset viihdyimme peilihuoneessa kaikkein parhaiten. Mutta esimerkiksi upside down -huone oli hauska myös. Täällä oli myös englanniksi kaikki selitykset, joten täällä ei tarvinnut puhelinta googletteluun.
Galicia juutalainen museo
Ihan hirmuisen montaa kuvaa en täältä ottanut, näyttely oli sen verran raju että kuvaaminen jäi aivan kokonaan. Isossa huoneessa siis oli näyttely, jossa esiteltiin kuvia tuhotuista juutalaisen kulttuurin perinnöistä. Täällä myös voi tutustua englannin kielellä teoksiin sekä juutalaiseen historiaan Puolassa.
Tämä museo oli meidän hotellin läheisyydessä, heti vanhan synagogan takana. Eli pitkälle ei tarvinnut kävellä. Museon löytää myös helposti, sen kyljessä on suuri keltainen muraali ja itse rakennuskin näyttää edestä päin museolle. Suosittelen siis käymään ehdottomasti tuolla katsomassa näyttelyä. Näyttely joka nyt siellä pyörii on mielenkiintoinen.
Kaksi museota englanniksi, kaksi puolaksi
Tosin tuossa toisessa museossa oli sana siellä, sana täällä englanniksi. Ehkä olisi pitänyt ottaa sellainen englanninkielinen prosyyri oppaaksi. En kyllä tiedä olisiko ollut. Näin kyllä niitä kassalla eri kielisillä. Mutta jotenkin vain jäi sitten ottamatta itselleen. Toinen näistä museoista oli myös hiukan erikoinen muutenkin ja toisessa ulkopuolinen vähän huolestui meikäläisestä.
Kościuszko kukkula
Matkaa hotellilta kukkulalle on noin rapiat 3 km suunta ja me päätimme kävellä tuon matkan. Sinne menee ihan museon eteen myös linja-auto ja raitiovaunu taas jää alapuolelle, josta kävellään noususuuntaisesti kohti museota. Kävelemällä näkee Krakovasta aivan uuden puolen ja nähtävyyksiä on matkan varrella monen monta. Eli suosittelen kävelemään matkan, vaikka se onkin aika raskas menosuuntaan.
Linkki museon omille sivuille.
Kościuszkon kukkula on keinotekoinen kumpu, jonka on pystyttäneet Krakovan asukkaan Puolan kansallisjohtajan Tadeusz Kościuszkon muistoksi. Vaikka museon sivut saa englannin kieliseksi, niin museossa ei mitään ollut englanniksi. Ehkä se englanninkielinen prosyyri olisi ollut siinä aulassa, mutta sepä jäi ottamatta. Eli kannattaa katsoa, jos sellainen löytyy. Kiipeäminen kukkulalle oli meikäläiselle hyvin haastellista ja ulkopuolinen hiukan huolestui kun meikäläistä pelotti. Hengissä selvittiin silti.
Krakovan akvaario ja luonnontieteellinen museo
Tämä museo on pieni ja hyvin vaatimaton. Siellä kyllä rakennettiin kovin näyttelyä lisää. Mutta vielä alue oli suljettu. Paikka on vaikea löytää, sillä samassa rakennuksessa on myös passikonttori tai vastaava. Eli ulko-ovella hämmentyy. Mutta kun kävelee reippaasti sisälle ja kävelee eteen päin löytää tiensä museoon.
Museo on suloinen, mutta välillä kohoaa kulmakarvat, että mitähän ihmettä. Täälläkin varmasti englantia olisi voinut prosyyristä lukea, mutta eipä tullut sitä siinä tohinassa ajatelleeksi. Näyttelyiden joukossa on myös eläviä eläimiä, muovisia eläimiä sekä täytettyjä. Museosta löytyy myös hyvin pikkuinen akvaario alue. En ihan päässyt kiinni siihen, että miksi siellä oli myös eläviä eläimiä.
*****
Näin kuusi päivää piti sisällään neljä erilaista museota. Oikeastaan meidän piti mennä myös Kansallis museoon, mutta jonot olivat sellaiset, että käännyimme pois. Eihän me voida millään jonottaa. Ei kai, siinä oli jotain ihmeellistä sekoilua, jossa piti joidenkin turistien kirjoittaa joitain lappuja ja todistaa ikäänsä sun muuta. Ei oikein ymmärretty, että mitä ihmettä siinä puuhattiin. Jono eteni sen vuoksi niin hitaasti, että päätimme lähteä muualle. Ei siis tiedetä miksi sellaisia papereita piti alkaa kirjoitella. Vain yksi kassa oli avoinna ja jono oli pitkä. Ehkä joskus sitten sinne.
Matka Kościuszko kukkulalle oli myös hiukan mielenkiintoinen, sillä tuona päivänä piti sadella ja olla pilvistä. Noh, olikin puoli pilvistä ja meikäläinen paloi kunnolla. Eli kaikkeen kannattaa varautua kun on Krakovassa. Meikäläinen vähän unohti sen asian kokonaan taas. Ja säätiedoissa oli koko ajan, että sataa ja on pilvistä, vaikka sateen alku aina muuttui. Meillä oli sateenvarjot mukana mutta oltiin sen verran tomppeleita, että jätimme sitten aurinkorasvan hotellille.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: