Ateneum – Eero Järnefelt
6
Upea Ateneum seisoo keskeisellä paikalla Helsingin Rautatieaseman kupeessa aivan Makkaratalon vieressä. Se sulkee sisäänsä taidetta, jonka merkityksen ymmärtää vasta kun kiertää ja tutustuu taiteilijoihin ja heidän kädenjälkeensä. Tällä hetkellä vetonaulana Ateneumissa on Eero Järnefeltin teokset ja hänen taidematkansa, joka kesti hänen koko elämän.
Ateneum – Eero Järnefelt
Kaksi viikkoa sitten päätimme lähteä kävelylle kohti Ateneumia, mieheni kun taiteesta pitää kovasti. Tästä syystä meillä on kotona oma taideseinä, jossa on myös hänen isoisänsä tekemää taidetta, kuten myös hänen tätinsä. Mieheni on itsekin hyvin taiteellinen ja joskus hänellä oli myös haaveena taideopinnot, mutta mielenkiinto loppui kesken. Joten tässä on yksi syy miksi me kierrämme taidegallerioita ja ostamme taidetta kotiin.
Ja kun katsoin mitä kaikkea Ateneum nyt tällä hetkellä tarjoaa, niin oli aika selvää, että Eero Järnefeltin teoksia on mentävä katsomaan. Silläkin uhalla, että ihmisiä oli valtava määrä paikalla. Joissain huoneessa ei päässyt etenemään kunnolla ja osassa ei tahtonut päästä katsomaan teoksia, kun ihmiset oli pakkautuneet ihastelemaan Järnefeltin siveltimen vetoja.
Eero Järnefelt
Itse en kauhean hyvin tunne eri taiteilijoita ja olikin mielenkiintoista nähdä myös Järnefeltin elämää, ei vain taidetta ja sitä miten hän vaikutti suomalaiseen taiteeseen jo elinaikanaan. Oli mielenkiintoista nähdä miten hän kuvasi luontoa, ihmisiä ja tunnelmia. Hänen taiteessaan näkyy myös totuuden mukaisuus, vaikka minusta hänen töissään on kuitenkin ripaus romantiikkaa. Sen tajusin kunnolla vasta kun näin teoksen ja valokuvan vierekkäin.
Järnefeltin tapa kuvata näkemäänsä muuttui myös ajan saatossa, vaikka hänen kädenjälki säilyi, niin tapa nähdä asioita muuttui. Osa töistä on hyvin yksityiskohtaisia ja osa taas pelkistettyjä. Koska itse en ole taideosaaja tai edes kauheasti sitä ymmärrä, niin jouduin välillä pinnistelemään, että onko tosiaan tietyt teokset Järnefeltin, kun olivat niin erilaisia suhteessa toisiinsa. Onneksi mieheni sitten auttoi minua ymmärtämään.
Vaikka välillä hämmennyin näistä aika isoistakin muutoksista tauluissa, niin opin aivan valtavasti niin itse taiteilijasta, kuin hänen suvustaan, perheestään sekä ystäväsuhteistaan. Pohdin myös, että onko tuollaisia paikkoja enää olemassa, vai miten paljon on paikka muuttunut nyt vuosien aikana.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Sinebrychoffin taidemuseo
Upea Sinebrychoffin taidemuseo on tässä ihan meidän vierässä, eikä tosiaan olla koskaan oltu täällä. Niinpä viime viikolla päätettiin kävellä museolle, kun se tosiaan on ihan vieressä ja nähdään vihdoin tämäkin upeus. Museo on upealla paikalla Bulevardilla.
Sinebrychoffin taidemuseo
Talo on valmistunut vuonna 1842 ja siitä tuli heti merkittävä yksityisasunto. Vuonna 1921 Paul ja Fanny Sinebrychoff lahjoittivat taidekokoelmansa valtiolle. He olivat intohimoisia taiteen keräilijöitä ja kokoelma käsitti yli 900 teosta. Lahjoituksen ajatuksena oli, että kaikki pääsevät näkemään teokset. Museossa on vaihtuvia näyttelyitä sekä tietenkin kotimuseo. Itseäni kiinnosti eniten toisen kerroksen kotimuseo, jonka vuoksi kiersimme ensin vaihtuvan tayttelyn.
Kotimuseo on upea, voisin hyvin nähdä itseni asumassa tällaisessa palatsissa, vaikken ole sen tyylinen ihminen ollenkaan, mutta tämä asunto vain jotenkin kolahti. Hassuinta oli se kun muut keskittyi katselemaan tauluja, niin minä ihmettelin kattoja. Katotkin ovat siis osa taidetta. Kattomaalaukset nimittäin olivat upeita. Miehenikään ei ihan ymmärtänyt innostustani. Olisi hienoa, jos nykyisinkin katoissa olisi noin upeita maalauksia.
On ihan pakko suositella tätä taidemuseota kaikille, sillä tuo kotimuseo on näkemisen arvoinen kohde. Harmittaakin, ettei olla ennen siellä käyty, mutta onneksi nyt vihdoin. Ja tosiaan kannattaa katsoa myös sinne kattoon, aika harvat nosti päätään niin ylös. Katossa on ihan toinen maailma. Ja kyllä taidekokoelmatkin olivat upeita. Sitä en kiellä ollenkaan. Sain monta inspiraatiota töihini noista maalauksista. Mutta me myös innostuttiin itse palatsista.
Nälkä yllätti museovierailijat
Museokierros toi nälän vatsaan ja ensin ajateltiin, että kipitetään vauhdilla kotiin ja syödään kotona, mutta minun oli ihan pakko päästä käymään vielä Hietalahden kaupphalliin. En ole sielläkään käynyt sitten vuoden 2013 kesän. Koska halli on meidän vieressä, niin sukellettiin sinne katsomaan, mitä se on niellyt sisäänsä. Muutama ravintola oli auki ja niistä tulvi sellaiset tuoksut, että päätimmekin syödä hallilla. Kiersimme hetkisen ja lopulta valitsimme Mogs soppakeittiön.
Minä valitsin paahdettu valkosipulikeiton ja mieheni lihapullakeiton. Kun sain ensimmäisen lusikallisen suuhuni, niin se oli kuin räjähdys. Makunystyrät tosiaan saivat mirhaa. Oli meinaan todella hyvää. Suosittelen siis aivan kaikille pientä retkeä Hietalahden kauppahalliin ja pysähtymään Mogs soppakeittiöön nauttimaan täyteläisen herkullisista keitoista. Vatsat täynnä olikin mukava lähteä pienessä vesisateessa tallustelemaan kohti kotia.
Mies sai maistella vaihtoehtoja, kun hänellä oli vaikeuksia valita minkä keiton ottaisi.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: