Rosala viikinkikeskus
12
Turun saariston Rosala on ollut pitkään sellainen paikka, jonne olen halunnut mennä. Varsinkin tuonne viikinkikeskukseen. Nyt kun tein DNA testit ja selvisi taustasta asioita, jotka tietenkin johtaa minut niin viikinkien maailmaan kuin myös kelttien, on aika tavallista, että haluan uppoutua enemmän myös viikinkien elämään. Keltit on minulle paljon tutumpia kuin viikingit.
Rosala viikinkikeskus
Meidän matka Rosalaan alkoi Turusta sunnuntaina aamulla. Tarkoituksena oli ylittää autolautalla Kasnäsistä Rosalaan. Autolautan matka kestää noin 30 minuuttia. Lauttaan mahtuu rapian 50 autoa sekä tietenkin polkupyöriä. Satamasta ei ole pitkä matka ajaa viikinkikeskukseen. Saari on pieni ja rauhallinen. Rantamökkejä on joka puolella. Hiittisistä sekä Rosalasta löytyy hyvin myös yöpymispaikkoja pidempään olemiseen.
Itse viikinkikeskus ei ole mikään suuren suuri, mutta mielenkiintoista nähtävää on kyllä. Päätimme jo ennen reissua, että syömme siellä brunssin. Olikin mahtavaa päästä alueelle ja syödä rauhassa ennen kuin sukelsimme museoalueelle. Pääsimme tutustumaan viikinkien uskomuksiin sekä historiaan, käsitöihin ja soittimiin. Upea päällikön talo nousi keskeltä pihaa komeana. Tuollä päällikön talossa voi järjestää juhlia ja tapahtumia. Myös alueella järjestetään erilaisia tapahtumia kuten näin heinäkuussa viikinkipäivät.
LUE LISÄÄ: Viikinkikeskus
Kova sade ja liukkaat kalliot
Kun olimme aloittaneet kierroksemme museoalueella, alkoi sataa kunnolla. Sadevarusteet päälle ja jatkettiin kiertämistä. Miesväki innostui pihaleikeistä ja minä aloin kierrellä sitten yksin paikkoja. Muinaispolkua pitkin kun tallustelin ylöspäin kohti kirkkoa sekä asuintaloa ja viikinkilaivaa, huomasin kallion olevan todella liukas. Sain tallustella todella varovasti, en ole ennen näin liukkaalla kalliolla kulkenutkaan, vaikka sateessa olen kallioilla ollut.
Oli todella mielenkiintoista nähdä miten tavallinen viikinkiperhe asuu, miten tulisijat on tehty. Oli myös kiinnostavaa, että täältäkin löytyy viikinkien jättämiä jälkiä. Tätäkö kautta olen päätynyt tänne? Hyvä kysymys. Viikinkien veneet ovat vaikuttavan näköisiä, enkä ihmettele sitä pelkoa mitä viikinkien tulo on kyläläisille aiheuttanut. Kunnioituksen ja pelon sekaiset tunteet. Minulle viikingit ovat jääneet hiukan hämärän peittoon, en ole niistä juurikaan ollut kiinnostunut muuten kuin uskomusten kautta. Miten viikinkien maailma syntyi ja miten jumalat ottivat paikkansa. Mutta itse viikinkien elämä avautui minulle vasta nyt. Voin kyllä suositella kohdetta kaikille. Mutta mikään valtavan suuri museo ei ole mutta mielenkiintoinen ja siellä saa kyllä aikansa kulumaan.
Kaapelitehtaan museot
Kaapelitehtaan museot on oiva paikka kuluttaa aikaansa viikonloppuna. Oli kyllä hyvin rento fiilis, kun hengailtiin siellä ja sen jälkeen pyrähdettiin Jätkäsaaren puolelle syömään. Ollaan viimeksi oltu Kaapelitehtaan museoissa vuonna 2018 ja olihan siellä kaikki muuttunut kun astuimme sisälle. Siis tosiaan ihan kaikki oli muuttunut.
Kaapelitehtaan museot
Sisäänpääsy oli 12€ mieheltäni, itse vinguttelin museokorttia. Hinta oli allennettu sillä yksi museo ei ollut auki, eli Suomen valokuvataiteen museo oli lauantaina kiinni, koska näyttelyä vasta rakennettiin, joten hilpaisimme suoraan kolmanteen kerrokseen Hotelli -ja ravintolamuseoon. Sielläkin oli näyttely totta kai muuttunut, eikä siellä mennyt niin pitkään aikaa kuin viime kerralla. Mielenkiintoinen näyttely siitä huolimatta ja kaikenlaista tuli luettua ajasta kun itse oli nuori. Tuttuja värejä ja tietenkin Rosso.
Mutta tosiaan näyttely oli aika pikkuinen ja oli kotona pakko katsoa millaisia kuvia tuli otettua silloin 2018 ja kuvia oli paljon ja enemmän kaikkea. En ihan saanut irti tästä näyttelystä sitä mitä sain silloin. Oli tuolla paljon samojakin juttuja, mutta monta asiaa puuttui mitä näkyi vanhoissa kuvissa. Kierros oli siis aika nopeasti tehty kolmannessa kerroksessa. Ja matka jatkuu alaspäin museoon, josta oli jäänyt parhaat muistot viime kerralla.
Seuraavana oli teatterimuseo, jossa ei kyllä ollut mitään nähtävää tällä kertaa. Tanssin historia oli mielenkiintoinen mutta eipä sitten muuta ollutkaan. Sinne parhaillaan rakennettiin näyttelyä, joten ymmärtäähän sen, että museo on minikokoinen. Mutta ei näyttelyt olleet sen 12€ arvoisia. Isoa tyhjää tilaa vain esillä.
Nautinnollinen päivällinen
Kun päästiin ulos museosta, niin minun ja mieheni vatsat kurni kunnolla. Ei muuta kuin googlella etsimään lähialueen ravintoloita ja päädyimme Hotelli Ax ravintolaan. Mies varasi pöydän ja ei muuta kuin suunta kohti Jätkäsaarta. Jostain syystä päädymme aina tänne. Hotelli Ax on mielenkiintoinen, erilainen ja ravintola myös persoonallinen. Istahdimme odottamaan pöytäämme ja tialsimme juomat. Mietimme, että tänne voisimme tulla viettämään vuoden päästä hääpäivää…Meillä kun on jo varattuna toinen hotelli ensi viikoksi.
Viihdyimme oikein hyvin ravintolassa ja kun pääsimme pöytään, niin aika nopeasti tiesimme mitä syömme. Ruoka oli oikein hyvää ja olikin pakko sanoa tarjoilijalle, että kana oli parempaa kuin Disneylandissa. Tätähän en muuten missään ole sanonut, että olin hyvin pettynyt Kalifornian ruokaan. Vain yksi ravintola tarjoili oikeasti hyvää sapuskaa. Siitä enemmän tässä postauksessa. Mutta suosittelen tutustumaan Ax ravintolaan ja uskon, että hotellikin on hieno.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: