virkattu chenille-pussukka ja arjen ilonpisarat
6
Seikkailu voi alkaa. Virkattu chenille-pussukka ja arjen ilonpisarat. Joskus seikkailu alkaa juuri siitä, kun tarttuu koukkuun, kirjaimellisesti. Tällä kertaa otin projektikseni jotain suloisen pehmeää, silmiä hivelevän pinkkiä ja samalla yllättävän käytännöllistä: käsin virkatun pussukan chenille-langasta! Tämä pikkupussukka ei ole vain suloinen asuste, vaan myös lämmin muistutus siitä, että käsillä tekeminen voi tuoda arkeen juuri sen kaivatun annoksen taikaa.
Virkattu chenille-pussukka ja arjen ilonpisarat
Pehmeyttä ja pinkkiä, täydellinen yhdistelmä
Kuvittele hetki, kun upotat sormesi samettisen pehmeään chenille-lankaan. Se on kuin virkkaisit hattaran keskellä pilven reunalla. Pussukan väriksi valikoitui räväkkä pinkki, joka huutaa iloa ja rohkeutta. Se ei ole vain väri, se on asenne. Langaksi valitsin paksun chenillen, sillä halusin pussukasta ryhdikkään mutta samalla pehmeän. Virkkaaminen oli suorastaan meditatiivista, silmukka silmukalta syntyi muoto, joka kutsui ottamaan syliin. Ja sen minä tein, kirjaimellisesti, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy!
Ohje löytyy TikTokista, kiitos Sofia Tivinen!
Pussukan ohje ei ole omasta päästäni, vaan se löytyy Sofia Tivisen TikTok-profiilista. Suosittelen lämpimästi kurkkaamaan, Sofia opastaa selkeästi ja lempeästi, joten ohje sopii myös vähemmän virkanneille. TikTok on muutenkin aarreaitta käsityöideoita etsivälle! Tämä malli hurmasi mut heti, se on tarpeeksi yksinkertainen, jotta sen saa valmiiksi nopeasti, mutta lopputulos näyttää siltä kuin siihen olisi upotettu tuntikausia. Ja paras osa? Pussukka sulkeutuu kuin itsestään, kiitos fiksun taittelutekniikan.
Missä tämä pussukka seikkailee? No, kaikkialla, erityisesti Jätkäsaaressa!
Kuvat on otettu rakkaassa paikassani, Jätkäsaaren rannalla. Se on minulle erityinen paikka, siellä meri hengittää, tuuli tuo uusia ajatuksia ja kiire unohtuu. Pinkki pussukka istuu penkillä kuin kuningatar konsanaan, valmiina kantamaan sisällään kaiken tärkeän: huulipunan, muistikirjan, salaisen aarteen tai vaikka virkkauskoukun seuraavaa projektia varten. Pussukka kulkee mukanani kahvilaan, puistoon, tapaamisiin ja tietenkin kirpputorikierroksille. Se on kuin pieni pala itseilmaisua olkapäällä, huomiota herättävä mutta lempeä. Aivan kuten hyvä ystävä.
DIY on uusi luksus
Nykyään käsin tekeminen ei ole vain harrastus, vaan myös tapa ilmaista itseään. Tämä pussukka muistuttaa, että luksus ei aina tarkoita kalliita merkkejä, joskus se tarkoittaa aikaa, jonka käytät luodaksesi jotain itse. Jotain, joka on juuri sinun näköisesi. Jotain, joka saa sinut hymyilemään. Ja hei, jos minä pystyin tekemään tämän, sinäkin pystyt! Tarvitset vain koukun, kerän chenille-lankaa ja ripauksen uteliaisuutta. Anna itsellesi lupa kokeilla, epäonnistua ja onnistua. Koska seikkailu alkaa juuri siitä hetkestä, kun uskallat aloittaa.
Virkkaa, rakasta, seikkaile
Pehmeä chenille-pussukka on kuin taskullinen rakkautta. Se on tehty omin käsin, ajatuksella ja ilolla. Ja vaikka se saattaa näyttää pieneltä, sen tarina on suuri, juuri siksi se ansaitsee tulla nähdyksi. Jos sinäkin haluat lähteä tälle virkkausseikkailulle, kurkkaa ohje TikTokista nimellä Sofia Tivinen. Ota koukku käteen, valitse oma väri ja anna seikkailun alkaa!
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.)
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.) Joskus sitä miettii, kuka nämä pukeutumissäännöt oikein on laatinut. Että tietyn iän jälkeen pitäisi käyttää hillittyjä värejä, siirtyä neutraaleihin bleisereihin ja piilottaa printit ja pitsit vaatekaapin perälle. Että boheemi tyyli olisi nuorten juttu, ja että ilo näkyisi enää sisustuksessa, ei enää vaatteissa. No, minä en ole koskaan ollut sääntöjen ystävä. Etenkään sellaisten, jotka yrittävät rajata itseilmaisua.
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.)
VillaNanna ei ole muotiblogi – Se on elämää, jossa saa pukeutua iloon.
Rakastan virkkausta, boheemeja kimonoita, isoja korviksia ja printtivaatteita, joita joku voisi pitää ”rohkeina”. Rakastan kerroksia, kierrätettyjä aarteita, väljyyttä, väljyyden vastakohtaa, ja ennen kaikkea – sitä tunnetta, kun vaate tuntuu omalta. Ja tiedätkö mitä? Ikä on tuonut siihen vain lisää varmuutta.
En pukeudu kapinoidakseni. Pukeudun, koska vaatteet ovat minun tapani olla olemassa. Ne kertoo tarinoita: missä olen ollut, mihin menossa ja miltä minusta tuntuu juuri nyt. Vaate ei ole pelkkä kangas, se on tunne. Se on muisto, tunnelma, näkymä hetkeen.
”Tyyli ei kuulu yhdelle ikäryhmälle – se kuuluu jokaiselle ihmiselle”
Joskus joku vihjaa, että ehkä pitäisi “jo” pukeutua aikuisemmin. Mutta mitä se edes tarkoittaa? Olen aikuinen. Ja juuri siksi pukeudun niin kuin haluan. Olen ollut nuori, nyt olen keski-ikäinen – ja jokaisessa iässä oma tyylini on elänyt mukana. Mutta en ole koskaan kokenut tarvetta piilottaa sitä, kuka olen.
Pukeutuminen on minulle ilo, eikä ilo ole ikäkysymys. Ilo kuuluu kaikille, eikä sen tarvitse näyttää hillityltä, harmaalta tai sovinnaiselta.
Elämän mukaan, ei iän mukaan
Olen oppinut vuosien varrella, että suurin tyylirohkeus ei ole paljasta pintaa tai trendikkyyttä – vaan uskallusta olla oma itsensä. Ja joskus se tarkoittaa virkatun oloasun käyttämistä lähikauppaan tai pitsihameen yhdistämistä lenkkareihin. Joskus se tarkoittaa sitä, että laitan värikkään huivin tukkaan, vaikka tiedän sen saavan päät kääntymään. Mutta sehän on vain hyvä asia!
Vuosien myötä vartalo on muuttunut, elämä on muuttunut – mutta en minä ole kadonnut. Päinvastoin. Nyt minä näen itseni selvemmin. Ja haluan pukeutua sen mukaan. Haluan pukeutua niin, että näytän ulospäin siltä kuin sisällä tuntuu: vähän hullunkuriselta, vähän romanttiselta, ja aika onnelliselta.
Miltä ikä näyttää sinulla?
Tämä postaus ei ole vastaus, vaan kysymys. Miltä sinun ikäsi näyttää? Miten se tuntuu? Miten pukeudut siihen? Ja ennen kaikkea – miten haluaisit pukeutua, jos kukaan ei kommentoisi tai odottaisi mitään?
Jos vaate tuntuu oikealta, se on oikea. Ei ole ikärajaa ilolle, väreille tai pehmoisille neuleille. Ei ole ”sitten kun” tai ”enää ei”. On vain nyt. Ja juuri nyt minä puen päälleni elämää – sitä oikeaa, elettyä, ihanaa elämää.
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.)
Kerro mulle, jos olet saanut joskus kuulla, että ”tuon ikäisen ei ehkä enää pitäisi…” – ja miten siihen vastasit. Vai vastasitko? Jätä kommentti, ja jaetaan yhdessä ajatuksia siitä, miten pukeutua rohkeasti ja rennosti, juuri niin kuin haluaa.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua: