Ihanat pastellisävyt – vanha neule uuteen uskoon
8
Kesän ihanat värit loistaa jos ei vielä maassa, niin vaatekauppojen hyllyillä. Hempeät pastellivärit sulostuttavat katunäkymää, eivätkä kalpene kirkkaampien värien joukossa. Minulle pastellivärit tuovat mieleen oman nuoruuteni, jolloin kirkkaiden neon värien joukossa hempeili kauniit pastellivärit. Kyllä, minun nuoruuteni aika oli 80 -luku.
Ihanat pastellisävyt
Vaikka muoti saa tänä vuonna vaikutteita 1920 -luvulta, 1970 -luvulta sekä 2000-luvulta, niin minä sonnustaudun edelleen siihen 1980 -luvun muotiin. En osaa päästää siitä irti. Mutta jos katselemme muotia noin yleisesti, niin päälle voikin pukea ihan mitä vain. Kaikki riippuu omasta tyylistä ja siitä, miten kaiken pukee päälleen. Itselle pastellit eivät ole ihan ensimmäinen väri, jonka valitsen mutta koska niiden hempeys kuitenkin ihastuttaa minua, niin muutamia pastellisävyisiä vaatteita kuitenkin löytyy kaapista.
Onko se muoti sitten tärkeää?
Ei ole, tärkeää on se, miltä vaate tuntuu päällä, miltä itsestä tuntuu kun vaate on päällä. Jaksan aina sanoa samat viisaat sanat, jotka oma vaatetusalan opettajani hoki meille: Muoti ei luo tyyliä, vaan tyyli muodin. Ja tästä olen pitänyt kiinni. Mutta toki sitä saa katsella mitä muotimaailma touhuaa ja innostua joistain trendeistä, kuten nyt vaikka pastelliväreistä. Itselläni tosin pastellivärejä on kaapissa ollut jo pidempään, kirpparit ovat tällä tavoin hyvin monipuolisia ostospaikkoja, koska siellä on ihan kaikkea. Aivan kaikkea.
vanha neule uuteen uskoon
Koska kirppareilla on kaikkea maan ja taivaan välissä, niin sen vuoksi satuin tämänkin härpäkkeen löytämään Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. En tiedä onko kyseessä jokin keskeneräinen työ vai valmis, enempää osia en löytänyt. Löysin nimittäin söpön hempeän keltaisen kasarineuleen, hihattoman ja laatikkomallisen. Minä niin rakastan näitä kasarilankoja, jotka olivat epätasaisia ja loivat kivan elävän pinnan vaatteisiin, eikä kuvioita tarvinnut tehdä. Se olikin se ensimmäinen syy miksi halusin napata tällaisen itselleni täysin sopimattoman vaatteen.
Toinen syy oli tietenkin väri, minulla ei juuri ole tuollaista ihanan hempeää keltaista kaapissani ja minusta se toimii hyvin mintun vihreän värin kanssa. Mintun vihreää minulla on kaksi vaatetta ja mietin näitä kahta kun nappasin vaatteen mukaani. Kotiin päästyäni, pesin vaatteen ja purin langan, sillä tarkoitukseni oli virkata siitä itselleni toppi. Kyllä, kuulit oikein! Minä halusin topin, mitä 50v vatsakas täti-ihminen. Ohjeen löysin kivasti Novita kesä 2/2020 -lehdestä.
Langan jämistä virkkasin kännykkäpussukan, vuosiksi hyödynsin tilkkuja. Lankaa on vielä reilusti jäljellä ja mietin, että teenkö päähän huivin vaiko pannan. Mitä mieltä olette, kumman virkkaisin? Saattaa toki olla, että lanka riittäisi molempiinkin. Onhan sitä sen verran jäänyt yli. Mutta saatte nyt sanoa kumman tekisin.
Ihanat pastellisävyt – vanha neule uuteen uskoon
Tähän asuun sopii hyvin myös iki-ihana junk journal muistilehtiö, jonka kansi on valmistettu itse tehdystä paperista. Näiden kirjojen ja vihkojen teko on oikeasti aivan ihanaa puuhaa.
Junk journal
Kuvissa vilahtaa yksi muistikirja, jonka olen tehnyt kokonaan itse. Kansi on valmistettu paperiroskasta. Paperimassan valmistus on helppoa ja itse tehtyä paperia voi käyttää lähes mihin tahansa. Meidän paperi on aika jämäkkää ja paksua, joten se kelpaa hyvin juuri kansiksi päiväkirjaan. Tämä versio on lähinnä muistikirja, jonka sivuille laitan muistiin joitain tärkeitä asioita. Mutta se ei ole päiväkirja, sivuja on sen verran vähän.
Mutta kannattaa tosiaan kokeilla tehdä itse paperia lasten kanssa. Se on hauskaa puuhaa ja lapset tykkää tehdä paperista kaikenlaista kivaa. Antaa mielikuvituksen vain lentää. Artikkelini: Ihanat pastellisävyt – vanha neule uuteen uskoon päättyy siis tähän askarteluun ja toivottelen suloista sadepäivää kaikille, joilla sade kopsuttelee ikkunan takana!
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Upslaakit ei sovi lyhyelle
Upslaakit eivät kuulemma sovi lyhyelle, sillä lyhyt näyttää entistä lyhyemmältä. Se on kyllä totta, mutta onko sen sitten niin väliä, että lyhyt näyttää entistä lyhyemmälle? Itse ainakin mielelläni näytän myös lyhyelle tällä 158 cm varrellani. Tosin upslaakit ovat aika maskuliiniset ja vaikka olen hyvin tyttömäinen ja tykkään röyhelöistä ja hörhelöistä, niin myös maskuliininen pukeutuminen on mun juttu.
Upslaakit ei sovi lyhyelle
Niin kuin olen kertonut, minulta löytyy oman nuoruuteni ajoilta kaavalehtiä, joita edelleen käytän ompelutöissäni. Yksi paljon käytetty kaavalehti on Miss B 4/92. Tästä kyseisestä lehdestä tein housunikin. Minulle tärkein asia tässä iässä on se, että housut ovat korkeavyötäröiset, koska istuvat parhaiten jalkaani ja pysyvät päällä valumatta niin, että takapuoli vilkkuu. Voi olla huolettomasti eikä mikään kiristä. Kankaaksi valikoitui ruskea jämäkkä housukangas, joka on lojunut kaapissa ikuisuuden. Ehkä jopa sen 20 vuotta, mene ja tiedä näistä kaikista. Nyt vihdoin kangas tuli käyttöön, vielä jäi aika monta metriä jäljelle, että saa nähdä mitä lopusta keksin.
Housujen kaveriksi väsäsin paidan, jonka kangas oli maksihameen ylijäämää, jos haluat testata tehdä maksihameen ilman kaavaa, niin klikkaile tänne. Paitaan ei ole olemassa kaavaa, mutta mikä tahansa joustavaan kankaaseen tarkoitettu paidan kaava toimii, kaavaa vain pitää hiukkasen muokata. Olen toki kuullut tuossa, että tämän kaltaiset paidat ovat niin aikansa eläneitä, ettei niitä pidä enää käyttää. Itse kun en välitä muodista, niin tietenkin teen heti vaatteen, joka ei muotiin enää lukeudu, ihan vaan koska voin tehdä niin. Kangasta oli lopulta sen verran, että jos housuja ei olisi jalassa, näkyisi napani. Eli aika lyhyt paita tuli. Mutta onneksi helman saa hienosti piiloon housujen vyötärön alle.
Olen ollut poika
Kun olin lapsi, kuvittelin aina, että kun kasvan aikuiseksi muutun pojaksi. Luulin ihan oikeasti, että minulle kasvaa pippeli, vai onko alanenä parempi sana kuvaamaan tuota miehistä matoa? Joka tapauksessa jossakin vaiheessa ymmärsin, että sellaista vempainta ei minulle kasva, mutta maskuliininen pukeutuminen jäi kuitenkin jollakin tavoin itselleni käyttöön. Vaikka tyttömäisyys korostuu monessa asiassa, niin siltikin nuo miesten vaatteet seuraa mukanani aina. Nytkin kaapissa on monen monta miesten vaatetta, kuten housuja, farkkuja, paitoja, bleisereitä. Olen myös tehnyt paljon maskuliinisia naisten vaatteita ja nyt onkin minulla villitys, että tekisin liituraitapuvun, johon kuuluu bleiseri, liivi, paita sekä housut. Tietenkin kunnon vaalea hattu kuuluu asiaan sekä maskuliiniset kengät, jotka minulta jo löytyykin.
Minussa asuu siis kaksi mies ja nainen, en ole yksi olen kaksi. Maskuliininen sekä feminiininen, vaikka se feminiininen on ollut enemmän esillä, niin en ole unohtanut sitä toista puolta minussa. Siksi molemmille minulle pitää olla omat asut ja asusteet. Joskus on myös kiva sekoittaa niitä keskenään, tulee aika hienoja asukokonaisuuksia. Uskokaa pois.
Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: