Kirppareita on tullut kierrettyä kun ei oikein muuta ole kyennyt.

Muutama vuosi sitten raotin hiukan elämääni basedowin -taudin kanssa ja kerroin miten tilani oli heikentynyt hetkessä ja lääkkeiden kanssa tilaani saatiin vähän parannettua. Mutta en ole siitäkää huolimatta missään kohtaa ihan parhaaksi oloani tuntenut. Erilaisia kummallisia oireita on tuon jälkeen ilmestynyt. Nyt kun Terveyskeskuksessa vaihtui lääkäri, niin asiat alkoi rullata. Niin refluxiani alettiin tutkia tarkemmin sekä tätä oloani. Vihdoin minulle määrättiin labroihin myös rauta-arvot, jossa todettiin, että rauta onkin tippunut sitten todella alas ja sain viime viikolla rautatabut auttamaan. Jalkasäryt ovat pikku hiljaa kadonneet, vaikka saattaa vielä tulla tykytyksiä silloin tällöin mutta ne ovat kadonneet, yöunet parantuneet ja toivottavasti myös tämä harmaus minusta katoaa myös pikku hiljaa.

Mitä sitten refluxilleni on sattunut? Lääkäri laittoi niin nopeasti rattaat pyörimään, että nyt huimaa, Ensin lähete vatsantähystykseen ja torstaina sain katetrin nenän kautta vatsaan ja ensi viikolla kirurgin juttusille. Kaikki on tapahtunut muutamassa kuukaudessa, enkä ole oikein ehtinyt asennoitua koko hommaan. Toki ennen koko hommaa on kokeiltu vielä lääkehoitoa ja mietitty ruokaa mutta niistä ei ollut apua ja suostuin sitten lopulta leikkaukseen kun kivut eivät hellittäneet. Joten onko minulla parin vuoden jälkeen mahdollista elää kivuttomasti? Lupaan, että tämä postaus sairastamisesta on hetkeen aikaan viimeinen…

Se mikä oikeastaan harmittaa on se, ettei tässä olla ehditty viettää ollenkaan hiihtolomaa, käytiin tosin Oodissa ja ostettiin Ligretto korttipeli (ihan huippu peli) mutta siinä tohinassa sai vanhempi poikani kätensä pakettiin ja jonotti päivystyksessä kahteen asti yöhön, käsi ei onneksi ollut murtunut vaikka kaikki murtuman oireet löytyikin. Käsi paketissa, poika sairaslomalla. Nuorimman astma-ja allergia kontrolli hommat hoidettiin viikolla myös ja sitten tämä minun projekti. Oli sitten pakko eilen käydä pikkuisen kävelyllä Vanhassakaupungissa ja istahdettiin Koskenrannan ravintolaan. Poika pääsi HIFKIN matsiin ja ehkä hiihtolomaa voi näinkin viettää.

Loppukuusta tuleekin iso tarina siitä miten tämä kuukausi meni ostamisen kohdalla, kuukausi on monessa kohtaa ollut vaikea, joten ostaminenkin on ollut vähän niin ja näin. Mutta siitä sitten enemmän viimeinen päivä. Tässä postauksessa kuitenkin esittelen uusimman löytöni, keinoturkis takin, joka nähtävästi on itse ommeltu. Pieniä virheitä mutta se ei haittaa nyt tahtia yhtään kun virheet on sisäpuolella. En lähde edes sitä korjaamaan mitenkään.
Kuvissa vilahtaa myös paljon vaatteita, jotka ollaan täällä blogissa nähty useampaan kertaan. Tämä onkin hyvä siinä mielessä, että sopii hyvin tuohon muutama päivä sitten kirjoitettuun postaukseen.

Söpö nukkuu vaatteiden päällä aina. Heti kun ne laittaa sängylle esiin, Söpö hyppää niiden päälle makoilemaan.

Pipo: Itse neulottu

Virkattu laukku: Itse tehty

Pitkävartiset maiharit: Kierrätyskeskus

Meillä on hiihtoloma käynnissä mutta kovin hiihtolomalta tämä ei kyllä tunnu. Johtuen ihan minun voinnistani, josta en ole pitkään aikaan täällä kirjoittanut mitään. Enkä meinaa kertoa vieläkään sen enempää tai sen ihmeellisempää. Avauduin sairaudestani jokin aika sitten ja tilani koheni lääkitystä muuttamalla mutta tila romahti jälleen, yksi syy on varmasti tämän vatsaongelma mutta monta muutakin ongelmaa on. Kaiken päälle olen rautalääkityksessä nyt ja menossa vatsaleikkaukseen. Ja koska minulla on tämä ihana nenäkatetri mittaamassa vatsantoimintaa, niin päätin istahtaa hetkeksi alas hengähtämään ja kertomaan toisesta asiasta, nimittäin siitä, että pitääkö blogissa olla aina jotain uutta esiteltävää, vai voiko vanhoja vaatteita esimerkiksi kierrättää blogissa.

Tämäkin puoli kuuluu ekologiseen kysymykseen ja shoppailuhurmokseen. Monasti lukee kommentteja keskustelupalstoilla siitä, että miten bloggaajat koko ajan ostavat uutta ja näin osaltaan aiheuttavat ekologisen ongelman. Mutta onko tämä kuitenkaan jokaisen kohdalla näin? Tätä kysymystä pohtii tällä hetkellä monet bloggaajat, joiden ajatus on ekologisessa kuluttamisessa. Ja tietenkin myös minun, sillä teen käsilläni niin paljon. Toki puolustukseni on se, että teen vanhasta ja jo olemassa olevasta materiaalista. En osta uutta kuin äärimmäisessä hädässä mutta toki minunkin ostokseni menee yli tarpeen. En ole minimalisti ja se näkyy kyllä. Toki minulla on rajat, joita en voi ylittää ja näin joudun luopumaan myös, jotta voin tehdä uutta. Siksi hyvälaatuinen tavara menee Hope -Yhdistykselle aina. Välillä vien myös Kierrätyskeskukseen, varsinkin niinä aikoina kun Hope ei ota vastaan tavallisia lahjoituksia. Tarkoituksenani kuitenkin on se, että käytän itse loppuun sen minkä kotiin roudaan…
Vaatemäärät johtuu osaltaan myös siitä, että minulla on kolme samaan aikaan käytössä olevaa tyyliä, sekä työtyyli. Mutta nyt pitäisi jollain aasinsillalla päästä asian ytimeen, siihen, että onko blogissa pakko olla koko ajan jotain uutta esillä. Itselläni on suunnitelma siitä, että tulisitte näkemään vaatteitani useamminkin blogin postauksissa, eri tavoin yhdisteltynä. Se kuitenkin kuuluu osana pukeutumisleikkiin. Eri tilanteisiin yms. Ei pelkästään sovituskuvia tai patsastelukuvia, vaan edelleen näitä kuvia, jossa mukana jotain muuta myös. Ja juuri niin, että voi laittaa linkkiä, että näin puin tämän saman mekon päälleni tähän tilanteeseen yms. Koska jo pienillä kenkien vaihdoilla ja laukuilla saa jo mekon nättämään ihan toiselle.

Ja ampukaa vain minut nyt, sillä minä teen lohdutus kirppiskierroksen…tämä nenämonitori ei ole parasta fiilistä ollenkaan, olo on kammottava ja siksi valitsin asukseni mahdollisimman mukavan mutta tyyliseni asun. kotiasuni on tällä kertaa yhdistetty secondskin leggareihin, alle laitoin harmaan poolopaidan lämmittämään, takiksi valikoitui takki, jonka olen hankkinut aikaa sitten ilttishommiin ja lajkaan sujahti mun lemppari talvinilkkurit. Rento kipulaisen asu… Kaikki näistä vaatteista on nähty blogissa, osa useammin, osa muutaman kerran.