Somen ChatGPT villitys
4
Somen ChatGPT villitys on jälleen tuonut uuden hauskan ilmiön tässä viikolla esille. Facebook täyttyi käyttäjien nukeista ja osa oli kyllä niin täydellisen itsensä näköisiä, ettei tosikaan. Esimerkiksi työkaverini pyysi tekoälyä tekemään itsestään nuken ja se oli aivan hänen näköisensä. Ihan mieletöntä. Ja tietenkin minun oli otettava osaa tuohon samaan hömpötykseen.
Somen ChatGPT villitys
ChatGPT on tällä hetkellä aika hyvin esillä eri tavoin ja ihmiset kyselee ja pyytelee tekoälyä tekemään erilaisia kuvia mutta myös avustamaan somessa. Myös minä olen ottanut tekoälyn auttamaan minua muutamissa asioissa. En yleensä ole lähtenyt näihin muihin hassutuksiin mukaan ollenkaan, mutta nyt lähdin. Ja innostuin vähän enemmänkin lopulta ja tein itsestäni monenlaisia juttuja, en vain tuota nukkea. Nukke tosin on mun suosikki, muuten minusta nuo muut eivät ihan onnistuneet, niissä ei ole minun näköä ollenkaan.
Kaikkein hulluin oli kun pyysin tekoälyä parantamaan kuvaa, niin tekoäly muutti kuvan ihan toiseksi, myös minä muutuin ihan toiseksi. Se oli samalla kertaa hassua mutta hiukan myös pelottavaa. Miten helppoa on muokata kuvaa ja käyttää kuvaa myös väärin. No joo, mutta hauskaa tämmöinen muuten on, kunhan kukaan ei ota hommaa tosissaan. Itse kuitenkin koen tekoälyn tärkeäksi työvälineeksi ja hyödynnän tulevaisuudessakin sitä, esimerkiksi juuri Instagramissa.
Tekoäly vs minä itse
Vaikka tulen käyttämään omassa somessa tekoälyä hyödykseni, niin en kuitenkaan kuvissa, paitsi ehkä joskus voin taas tehdä jonkin nuken, jolla on samanlainen asu kuin se minkä olen tehnyt itselleni. Sitä olisi hauska testata. Mutta käytän enemmän tekoälyä antamaan inspiraatiota, komennan sen tutkimaan profiiliani ja antamaan vinkkejä eri asioista ja vinkkaamaan sellaisesta sisällöstä mikä sopii toimintaani, mutta en ole itse asiaa vielä tuonut esille omassa somekanavissa. Eli tekoäly on vähän kuin assistentti minulle. En muokkaa kuviani tekoälyllä, se ei ole mun juttu. Nuo nuket oli nyt poikkeus.
Olen oikeastaan lopettanut kokonaan peresttienkin käytön, muokkaan toki kuviani, lähinnä värejä, valoisuutta yms. mutta teen senkin ihan puhelimen omilla muokkaustyökaluilla, en käytä enää oikein ollenkaan ulkoisia muokkausohjelmia. Tällä hetkellä villityksenäni on aika harmaat tummat kuvat, mutta joskus sekin varmasti muuttuu. Olen tällainen tuuliviiri sen asian kanssa. Toki tiedän, että parasta olisi kun kuvat olisi kaikki samanlaisia, mutta itse kun en oikein jaksa kattella sellaista ja haluan tehdä omaa someani myös itselleni, siksi siis minulla on eri tyyppisiä kuvia some täynnä.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Viikko sitten paistoi aurinko
Viikko sitten paistoi aurinko ja meidän muutto virallisesti alkoi. Koko viikon olen tyhjentänyt säkkejä ja laatikoita ja eilen oli sitten toinen virallinen muuttopäivä. Tämän viikonlopun aikana on sitten saatava asunto kokonaan tyhjäksi ja siivottua. Maanantaina on muuttotarkastus ja sitten alkaa uuden asunnon laitto siihen kuntoon, kuin se halutaan olevan.
Viikko sitten paistoi aurinko
Viikko sitten oli ihanan keväinen keli, aurinko paistoi ja oli aika lämminkin. Oli ihanaa tepastella pitkin rantaa koirien kanssa ja tutustua paremmin alueeseen. Alkoi todella odottamaan kevättä ja kesää. Voi kun kesä olisi lämmin ja aurinkoinen, sitä odotan kovin. Mutta vielä joutuu odottamaan sitä ihanaa kesää ja tätä kesää odotankin kovasti. Kesällä on matkoja tiedossa, vähän erilaista matkustamista ja sitä odotan kovasti.
Kesäsuunnitelmia on siis tehty ja kädet syhyää kovin myös ompeluhommiin. Tytön mekko edistyy hitaasti ja alkaa olla jo kiire tällä hommalla, jos meinaa kesäkuuksi saada mekon valmiiksi. Eli kesäisiä neuleita itselle ei pääse vielä pitkään aikaan tekemään. Mutta vähitellen tässä edetään. Työhuone on täynnä tavaraa ja huonekalut vähän siellä täällä. Voin luvata, etten ihan heti ole muuttamassa täältä pois.
Täältä tullaan uusi maailma
Täältä tullaan uusi maailma tekisi mieli huutaa kun pääsee ulos. Tämä on juuri se osa, jonne alunperinkin olemme halunneet muuttaa ja nyt tässä sitä ollaan ja innolla odotan tulevaa tässä uudessa talossa. Naapurit tuntuvat olevan hyvinkin miellyttäviä ja täällä näköjään kaikki tuntee toisensa. Vähän myös ongelmallista meikäläiselle, joka tunnetusti ei niin välitä muista ihmisistä. Täällä on siis opittava moikkaamaan ja juttelemaan naapureiden kanssa. Toiset jäävät höpisemään pidempään ja toiset taas sanoo moikka ja poistuu äkkiä paikalta.
Itse ilmeisesti vain virnistän naamaani kun kuvittelen, että hymyilen nätisti. Mieheni yleensä jää höpisemään, minulle tulee kiirus sujahtaa ovesta joko sisälle tai ulos. Riippuen tilanteesta, kumpaan suuntaan ollaan menossa. Aikaisemmassakin talossa moikkailtiin toisillemme, mutta ei niin kauheasti jääty höpöttelemään naapureiden kanssa. Toisin kuin tässä talossa. Ehkä tähänkin sitten tottuu vielä. Mutta tämä asunto kuitenkin tuntuu enemmän kodille mitä muut on tuntuneet. Tosin Ogelin asunto oli kaikkein eniten sellainen meidän asunto ja ajatus oli asua siellä, mutta pakko oli muuttaa muualle.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: