Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.)
10
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.) Joskus sitä miettii, kuka nämä pukeutumissäännöt oikein on laatinut. Että tietyn iän jälkeen pitäisi käyttää hillittyjä värejä, siirtyä neutraaleihin bleisereihin ja piilottaa printit ja pitsit vaatekaapin perälle. Että boheemi tyyli olisi nuorten juttu, ja että ilo näkyisi enää sisustuksessa, ei enää vaatteissa. No, minä en ole koskaan ollut sääntöjen ystävä. Etenkään sellaisten, jotka yrittävät rajata itseilmaisua.
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.)
VillaNanna ei ole muotiblogi – Se on elämää, jossa saa pukeutua iloon.
Rakastan virkkausta, boheemeja kimonoita, isoja korviksia ja printtivaatteita, joita joku voisi pitää ”rohkeina”. Rakastan kerroksia, kierrätettyjä aarteita, väljyyttä, väljyyden vastakohtaa, ja ennen kaikkea – sitä tunnetta, kun vaate tuntuu omalta. Ja tiedätkö mitä? Ikä on tuonut siihen vain lisää varmuutta.
En pukeudu kapinoidakseni. Pukeudun, koska vaatteet ovat minun tapani olla olemassa. Ne kertoo tarinoita: missä olen ollut, mihin menossa ja miltä minusta tuntuu juuri nyt. Vaate ei ole pelkkä kangas, se on tunne. Se on muisto, tunnelma, näkymä hetkeen.
”Tyyli ei kuulu yhdelle ikäryhmälle – se kuuluu jokaiselle ihmiselle”
Joskus joku vihjaa, että ehkä pitäisi “jo” pukeutua aikuisemmin. Mutta mitä se edes tarkoittaa? Olen aikuinen. Ja juuri siksi pukeudun niin kuin haluan. Olen ollut nuori, nyt olen keski-ikäinen – ja jokaisessa iässä oma tyylini on elänyt mukana. Mutta en ole koskaan kokenut tarvetta piilottaa sitä, kuka olen.
Pukeutuminen on minulle ilo, eikä ilo ole ikäkysymys. Ilo kuuluu kaikille, eikä sen tarvitse näyttää hillityltä, harmaalta tai sovinnaiselta.
Elämän mukaan, ei iän mukaan
Olen oppinut vuosien varrella, että suurin tyylirohkeus ei ole paljasta pintaa tai trendikkyyttä – vaan uskallusta olla oma itsensä. Ja joskus se tarkoittaa virkatun oloasun käyttämistä lähikauppaan tai pitsihameen yhdistämistä lenkkareihin. Joskus se tarkoittaa sitä, että laitan värikkään huivin tukkaan, vaikka tiedän sen saavan päät kääntymään. Mutta sehän on vain hyvä asia!
Vuosien myötä vartalo on muuttunut, elämä on muuttunut – mutta en minä ole kadonnut. Päinvastoin. Nyt minä näen itseni selvemmin. Ja haluan pukeutua sen mukaan. Haluan pukeutua niin, että näytän ulospäin siltä kuin sisällä tuntuu: vähän hullunkuriselta, vähän romanttiselta, ja aika onnelliselta.
Miltä ikä näyttää sinulla?
Tämä postaus ei ole vastaus, vaan kysymys. Miltä sinun ikäsi näyttää? Miten se tuntuu? Miten pukeudut siihen? Ja ennen kaikkea – miten haluaisit pukeutua, jos kukaan ei kommentoisi tai odottaisi mitään?
Jos vaate tuntuu oikealta, se on oikea. Ei ole ikärajaa ilolle, väreille tai pehmoisille neuleille. Ei ole ”sitten kun” tai ”enää ei”. On vain nyt. Ja juuri nyt minä puen päälleni elämää – sitä oikeaa, elettyä, ihanaa elämää.
Pitäisikö mun pukeutua iän mukaan? (En aio.)
Kerro mulle, jos olet saanut joskus kuulla, että ”tuon ikäisen ei ehkä enää pitäisi…” – ja miten siihen vastasit. Vai vastasitko? Jätä kommentti, ja jaetaan yhdessä ajatuksia siitä, miten pukeutua rohkeasti ja rennosti, juuri niin kuin haluaa.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Somen ChatGPT villitys
Somen ChatGPT villitys on jälleen tuonut uuden hauskan ilmiön tässä viikolla esille. Facebook täyttyi käyttäjien nukeista ja osa oli kyllä niin täydellisen itsensä näköisiä, ettei tosikaan. Esimerkiksi työkaverini pyysi tekoälyä tekemään itsestään nuken ja se oli aivan hänen näköisensä. Ihan mieletöntä. Ja tietenkin minun oli otettava osaa tuohon samaan hömpötykseen.
Somen ChatGPT villitys
ChatGPT on tällä hetkellä aika hyvin esillä eri tavoin ja ihmiset kyselee ja pyytelee tekoälyä tekemään erilaisia kuvia mutta myös avustamaan somessa. Myös minä olen ottanut tekoälyn auttamaan minua muutamissa asioissa. En yleensä ole lähtenyt näihin muihin hassutuksiin mukaan ollenkaan, mutta nyt lähdin. Ja innostuin vähän enemmänkin lopulta ja tein itsestäni monenlaisia juttuja, en vain tuota nukkea. Nukke tosin on mun suosikki, muuten minusta nuo muut eivät ihan onnistuneet, niissä ei ole minun näköä ollenkaan.
Kaikkein hulluin oli kun pyysin tekoälyä parantamaan kuvaa, niin tekoäly muutti kuvan ihan toiseksi, myös minä muutuin ihan toiseksi. Se oli samalla kertaa hassua mutta hiukan myös pelottavaa. Miten helppoa on muokata kuvaa ja käyttää kuvaa myös väärin. No joo, mutta hauskaa tämmöinen muuten on, kunhan kukaan ei ota hommaa tosissaan. Itse kuitenkin koen tekoälyn tärkeäksi työvälineeksi ja hyödynnän tulevaisuudessakin sitä, esimerkiksi juuri Instagramissa.
Tekoäly vs minä itse
Vaikka tulen käyttämään omassa somessa tekoälyä hyödykseni, niin en kuitenkaan kuvissa, paitsi ehkä joskus voin taas tehdä jonkin nuken, jolla on samanlainen asu kuin se minkä olen tehnyt itselleni. Sitä olisi hauska testata. Mutta käytän enemmän tekoälyä antamaan inspiraatiota, komennan sen tutkimaan profiiliani ja antamaan vinkkejä eri asioista ja vinkkaamaan sellaisesta sisällöstä mikä sopii toimintaani, mutta en ole itse asiaa vielä tuonut esille omassa somekanavissa. Eli tekoäly on vähän kuin assistentti minulle. En muokkaa kuviani tekoälyllä, se ei ole mun juttu. Nuo nuket oli nyt poikkeus.
Olen oikeastaan lopettanut kokonaan peresttienkin käytön, muokkaan toki kuviani, lähinnä värejä, valoisuutta yms. mutta teen senkin ihan puhelimen omilla muokkaustyökaluilla, en käytä enää oikein ollenkaan ulkoisia muokkausohjelmia. Tällä hetkellä villityksenäni on aika harmaat tummat kuvat, mutta joskus sekin varmasti muuttuu. Olen tällainen tuuliviiri sen asian kanssa. Toki tiedän, että parasta olisi kun kuvat olisi kaikki samanlaisia, mutta itse kun en oikein jaksa kattella sellaista ja haluan tehdä omaa someani myös itselleni, siksi siis minulla on eri tyyppisiä kuvia some täynnä.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: