Epäonnistunut kuva vai aito hetki?
0
Epäonnistunut kuva vai aito hetki? Näin virheet kuvissa kertovat vahvempaa tarinaa. Kaikki kuvat eivät ole täydellisiä, mutta entä jos ne ovatkin merkityksellisimpiä?
Epäonnistunut kuva vai aito hetki?
Kuvittele tämä hetki: olet meren rannalla, aurinko laskee horisonttiin ja valo heijastuu kultaisena veden pinnasta. Otat kuvan, mutta tuuli puhaltaa juuri samalla hetkellä hiukset kasvoillesi ja tarkennus menee pieleen. Kuvasta ei tule sellainen kuin ”pitäisi”. Mutta silti siinä on jotain, tunnelmaa, tunnetta, liikettä.
Onko kuva epäonnistunut? Vai kenties aidompi kuin mikään muu siitä hetkestä?
Tässä blogipostauksessa sukelletaan siihen, miten epäonnistuneet kuvat voivat olla arvokkaita osia tarinaa, miten ne voivat tuoda syvyyttä visuaaliseen viestintään ja miksi ne ovat tärkeä osa autenttista sisällöntuotantoa erityisesti blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.
Miksi epäonnistuneita kuvia ei julkaista?
Suurin syy on yksinkertainen: pelko siitä, etteivät ne ole ”tarpeeksi hyviä”. Visuaalinen kulttuuri, jota kulutamme somekanavilla, on usein täynnä huolellisesti rajattuja, käsiteltyjä ja täydellisesti valaistuja kuvia. Kun oma kuva ei vastaa tätä ideaalikuvaa, se jää helposti julkaisematta. Meistä moni, varsinkin sisällöntuottajana, miettii kuvien teknistä laatua: onko tarkennus kohdillaan, onko tausta siisti, onko valo oikea. Mutta samalla unohdamme, että kuvan tärkein tehtävä on kertoa tarinaa.
Epäonnistuneet kuvat kertovat tarinaa, joka tuntuu
Kun katsot vuosien päästä vanhoja kuvia, et muista, oliko kuvakulma oikea tai oliko paita silitetty. Muistat tunteen. Muistat, millainen tuuli sinä päivänä oli tai mitä mietit, kun kuva otettiin. Tarinankerronta kuvilla ei ole pelkästään esteettisten normien täyttämistä vaan hetkien dokumentointia, silloinkin kun ne eivät ole täydellisiä.
Kuvien aitous voi jopa koskettaa enemmän kuin siloteltu lopputulos. Kun julkaiset kuvan, jossa on jotain ”epäonnistunutta”, annat seuraajillesi tilaisuuden nähdä vilauksen oikeasta elämästä. Se luo yhteyden. Epäonnistuneissa kuvissa on liikettä, tunnetta ja sattumaa.
Epäonnistunut kuva voi olla kuva, jossa liike on sumentanut ääriviivat. Mutta se sama liike voi myös kertoa elämän virrasta. Se voi näyttää, että hetkessä tapahtui jotain, jotain, mikä ei ollut pysähtynyttä, vaan elävää. Toisinaan epäonnistunut kuva syntyy sattumasta: valo osuu oudosti, kamera tarkentaa väärään kohtaan tai katse ei osu linssiin. Mutta juuri näissä sattumissa piilee elämän tuntu. Ne kertovat tarinaa tavalla, johon lavastettu täydellisyys ei pysty.
Aitous on uusi visuaalinen vetovoima
Sosiaalisen median kenttä on muuttumassa. Yhä useampi seuraaja etsii aitoutta, tarinoita, rehellisyyttä, ei täydellisyyttä. Sisällöntuottajana tai bloggaajana aidot hetket ovat sinun vahvin valuuttasi. Kun otat mukaan myös niitä kuvia, jotka eivät ole ”täydellisiä”, osoitat uskottavuutta ja inhimillisyyttä. Ne voivat vahvistaa brändiäsi enemmän kuin viimeisen päälle hiotut otokset.
Erityisesti blogeissa, joissa lukija viihtyy pidempään ja palaa sisältöön yhä uudelleen, tällaiset kuvat tekevät lukukokemuksesta syvemmän. Ne tuovat tekstin rinnalle visuaalista kerrontaa, joka jää mieleen.
Miten käyttää epäonnistuneita kuvia sisällöntuotannossa?
Tässä muutama vinkki, miten voit ottaa epäonnistuneet kuvat osaksi visuaalista tarinankerrontaa:
- Käytä niitä tunnelman luomiseen. Taiteellinen epätarkkuus voi vahvistaa tekstin sanomaa.
- Näytä prosessi, ei vain lopputulos. Making of -kuvat ovat usein inhimillisiä ja kiinnostavia.
- Kerro kuvien taustatarina. Mikä meni pieleen, ja miksi se on silti tärkeä hetki?
- Käytä niitä karusellipostauksissa. Anna yleisölle vaihtoehtoinen näkymä tilanteeseen.
- Tee niistä oma postaussarja tai teema. Esimerkiksi “Vedokset joista pidän” tai “Kuvat joita en ensin aikonut julkaista”.
Jokainen kuva voi olla osa suurempaa tarinaa. Epäonnistuneet kuvat eivät ole roskakoriin kuuluvia, ne ovat mahdollisuus kertoa toisenlainen tarina. Tarina, jossa ei ole vain täydellisyyttä vaan liikettä, tunnekuohuja ja sattuman suloista epäjärjestystä. Nämä kuvat muistuttavat meitä siitä, että elämän kauneus ei löydy pelkästään tarkennuksesta vaan hetkessä olemisesta.
Miten sinä suhtaudut epäonnistuneisiin kuviin? Jäävätkö ne sinulla arkistojen pohjalle, vai otatko ne mukaan kertomaan tarinaa?
Kommentoi alle, julkaisetko joskus ”epäonnistuneita” kuvia? Millaisia tarinoita niihin liittyy?
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Eläinkuosinen hame ja pinkki neule
Eläinkuosinen hame ja pinkki neule, asu, joka ei yritä liikaa mutta toimii silti täydellisesti. Joskus tekee mieli pukeutua kuin omaa olotilaa silittäisi. Tänään päädyin yhdistelmään, joka tuntui samalta kuin kupillinen iltapäiväteetä ja yksi kerrallaan löytyneet villasukat: juuri sopivan epätäydellinen.
Eläinkuosinen hame ja pinkki neule, asu, joka ei yritä liikaa mutta toimii silti täydellisesti
Tiedätkö sen hetken, kun seisot vaatekaapin edessä ja mietit, pitäisikö pukeutua järkevästi vai kerrankin vain mukavasti? Minä en miettinyt kumpaakaan. Nappasin henkariin takertuneen eläinkuvioisen maksihameen, vedin sen päälleni ja päätin, että tänään mennään sillä, mitä tuntuu.
Pinkki neule valikoitui ylle lähinnä siksi, että se oli tuolinselkätestissä eli jo valmiiksi puoliksi puettuna. Se on juuri sopivasti liian lyhythihainen ja vähän muodoton, mutta jollain oudolla tavalla se tekee tämän kokonaisuuden. Ihanan epätäydellinen. Ja kyllä: se on juuri sitä pinkkiä, josta pienet tytöt haaveilevat ja aikuiset naiset varovat, paitsi jos sattuvat olemaan minä.
Pinkki virkattu pussilaukku, käsityö, joka ei selittele
Kainalossa kulkee pinkki virkattu pussilaukku, jonka virkkasin joskus yön hiljaisina tunteina, kun piti rentoutua ja lopulta päädyin stressaamaan lankajännitteestä. Mutta se toimii. Pieni, pehmeä, juuri sopivan hölmö, eikä kukaan toinen kanna samanlaista. Pisteet siitä. Virkattu laukku ei ehkä pidä sateesta, mutta se pitää minut kasassa. Siinä kulkee huulirasva, särkylääke, kivi taskusta ja pieni muistutus siitä, että käsityö on enemmän kuin harrastus, se on olemassaolon muoto.
Mustat nilkkamallin Converset, vähän katu-uskottavuutta, kiitos. Jotta ei mene ihan keijuksi koko homma, jalkaan sujahti mustavalkoiset Converset, nilkkamallia, totta kai. Ne tuovat asuun vähän asennetta ja tasapainottavat kaiken muun pehmeyden.
Tämä kombo, eläinkuosi, pinkki neule, virkattu laukku ja Converset, voisi ehkä olla jonkun mukaan tyylirikko, mutta minulle se on persoonallinen harmonia. Vähän kuin laittaisi kahvimaitoon kauramaitoa ja se olisi juuri oikein.
Ei filttereitä, ei sääntöjä, vaan oma olo
Jos joku tulkitsisi tämän asun perusteella persoonallisuuttani, saattaisi tulla vähän villi kuva. Mutta hei, se on ihan oikein. Rakastan värejä, kuoseja ja kaikkea, missä näkyy tekemisen jälki. En kaipaa minimalistista mustavalkoista maailmaa, jos voin olla villapinkki eläinkuvioisella pohjalla. Tämä asu ei yritä miellyttää ketään, paitsi ehkä minua. Ja se riittää. Joskus on hyvä pukeutua niin, että oma olo tuntuu kevyemmältä. Ei siksi, että olisi trendikäs, vaan siksi, että tietää olevansa oma itsensä.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: