On ollut todella ihanaa, että meillä on syysloma olemassa. On saanut levätä, levätä ja ommella. Tosin minulla on ollut muutakin jännää tänä aikana. Etelä-Koreassa on tarkoitus julkaista kirja, joka kertoo suomalaisesta secondhand kulttuurista ja minä pääsin kirjan sivuille myöskin. Tapasin lauantaina kirjan kirjoittajan ja meillä oli mielenkiintoinen monen tunnin keskustelu. Annoin oman näkemyksen ja miten kirppiskulttuuri on muuttunut omasta nuoruudestani ja mitä toivoisin lisää ja tietenkin myös vaatteiden muokkaamisesta. Kirjan sivuille tulee myös muutama suosikki vaatteeni.
Etelä- Koreassa ei ole minkäänlaista kierrätyskulttuuria ja siellä ajatellaan, että vain köyhät käyttävät toisten vanhoja lumppuja sekä kirpputorit ovat pimeitä ja likaisia paikkoja. Heillä on siis paljon matkaa siihen mitä meillä täällä on. Tosin näin paljon yhtäläisyyksiä Suomeen, siihen aikaan kun olin itse nuori. Ei silloin kirppikset olleet valoisia ja tangoilla viimeisten muotien vaatteita. Silloin ei myöskään ollut niin nopeasti vaihtuvaa muotia kuin nyt. Kirppikset olivat pimeitä ja tunkkaisia siihen aikaan. Nyt kirppiskulttuuri on katu-uskottava.

Tosin edelleen jotkut ajattelee noin, että kirppikset ovat tunkkaisia ja myyvät lumppuja ja kamalaa tavaraa, sellaista mikä ei kelpaisi oikeasti kenellekkään. Olen tällaisille ihmisille sanonut, että ei muuta kuin katsomaan millaisia paikkoja kirppikset nykyään on. Monet ovat kuin vaatekaupat, vaatteet järjestetty nätisti ja omille paikoille, värien ja materiaalien mukaan. Löytöjä on kiva tehdä ja kirppiksiä on mahtava myös kiertää. Se on aarteen etsintää.
Itse nautin suunnattomasti mennä kirppikselle pyörimään, viettää pitkään aikaa siellä, etsiä ja etsiä, kiireettömästi ja kiertää kaikki rekit tarkkaan. Myös miesten sekä isojen kokojen tangot. Koska mitoitukset ovat muuttuneet paljon niin voi useasti tehdä löytöjä eri kokojen puolelta, vaikka ei tämän hetkisten mittojen mukaan olisikaan sen kokoinen kun lappu näyttää mutta vaate voi silti sopia päälle hyvin. Tämä oli todella mielenkiintoinen reissu. Oppi uutta toisesta maasta ja sai kertoa omasta rakkaasta harrastuksesta.

Pitää muuten vihdoin tunnustaa, että sunnuntaina oli ainutlaatuinen kerta kun kirppikseltä ei tullut yhtään mitään mukaan, ei mitään. Etsin tällä hetkellä vain tiettyä asiaa ja siksi en halua kotiin laahata mitään muuta kuin sen yhden ainoan. Toki perjantaina kun tulin töistä kotiin, oli ihan pakko poiketa nopeasti Fidassa ja sieltä tuli mukaan saapikkaat sekä ihana neule. Lauantain haastattelussa minulla olikin jo saapikkaat jalassa ja ovat muuten aivan ihanat. Haastatteluun olin muutenkin valinnut kirppis vaatteita sekä tietenkin tuunattua. Kassi-Alma tyylillä edettiin niin kuin tähänkin asti.

P.S. Lohilaatikko sopii syksyyn…

Baskeri ja huivi: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Takki: Itse tehty Saapikkaat: Fida, Maunula

Neule: Kierrätyskeskus, Nihtisilta Ranteenlämmittimet: Tehty tilkusta Farkut: UFF T-paita: Tuunattu

Tein jokin aika sitten mahtavan ilmaisosasto löydön: pitkä toppatakki. Nyt tosin tajuan miksi se oli siellä ilmaisosatolla mutta eipä minua haittaa tällainen isohko moka mikä takkiin on tehty. Sopii hyvin töihinkin ja tykkään käyttää tätä muutoinkin. Esittelen takin myöhemmin kunnolla.

Valkoinen trikoopaita, farkkupaita, neuletakki sekä kengät: Kierrätyskeskus, ilmaisosato Kynsikkäät ja pipo: Itse tehty Huivi: Pojan kaapista

Sanotaan näin, että kun ne syksyn kamalat kelit tulee, niin minä tosiaan kaivaudun omaan pikku maailmaan ja jään sinne nyhjöttämään. Eipä juuri halua mennä kuvaamaan uusia juttuja ulos tai ei halua ylipäänsä siirtyä lämpimän peiton alta mihinkään, koskaan ikinä, milloinkaan. Haluaa vain nyhjöttää siellä peiton alla hiljaa. Blogi on siis myös päässyt maistamaan syysuinumista ja vaikka kuvattavaa olisi niin mitään ei saa aikaiseksi, ei mitään. Onko kyse sitten syysalakulosta vai alkaako super kiireinen syksy töissä levitä jalkoihin? Mene ja tiedä.
Muutama postaus sitten kerroin ihanista löydöistä, jotka olen tehnyt Kierrätyskeskuksesta ja silloin mainitsin siitä miten juuri lanseerattiin uusi Lidlin mallisto ja jo nyt löytyi ensimmäisiä kyseisen malliston vaatteita ilmaisosastolta, miten nopeaa on muodin kierto, ihan päätä huimaa. Siitä huolimatta muoti on tänä päivänä moninaisempaa mitä koskaan ennen. Voit laittaa päälle mitä tahansa ja olet siitä huolimatta muodikas, aina. Kierrätys on alkanut olla isompi juttu ja kirpputoreilta on ihan ok hankkia nykyään vaatteet ja muut tarvikkeet. Ennen se tuntui olevan häpeä mutta nyt enemmän hyve. Minusta on ollut ihana seurata Facebookin kirppisryhmiä ja heidän mahtavia löytöjään, tutustua uusiin kirppiksiin ja saada vinkkejä omaan kirppistelyyn. Suosittelen ryhmiä kaikille kirppistelystä kiinnostuneille.

Helpoin tapa muodistaa vanha vaate on lisätä jotakin, neuletakkiin ompelin keinoturkisreunan huppuun ja se riittää hyvin tuomaan uudenlaista ilmettä takkiin. Vai mitä tuumaatte?

Miksi vaatteet menee niin valtavan nopeasti kiertoon? Ostetaanko sovittamatta ja siksi ne menee käyttämättömänä eteenpäin vai onko ne heräteostoja, joita ei tule sitten kuitenkaan käytettyä? Koitin muistella omaa shoppaja holistin aikoja mutta en muista, että olisin koskaan laittanut muutaman hetken päästä vaatetta kiertoon jos en sitä käyttänyt. Paljon oli kyllä sitä, että vaatteet jäivät roikkumaan kaappiin vuosiksi. Mutta en niitä heti laittanut kiertoon. Lopulta kaverit kävi ostamassa isot määrät vaatteita pois nurkista, mikä oli iso helpotus.

Miksi sitä vaatetta ei voi käyttää kuin kerran? Mikä tekee vaatteesta niin epämukavan ettei sitä halua laittaa päälleen useampaa kertaa? Minullakin on niitä lempivaatteita, joita käytän aina uudelleen ja uudelleen ja sitten on niitä joita käytän vähemmän mutta sellaista vaatetta ei ole, jota olisin käyttänyt vain kerran. Eikä enää myöskään sellaisia, joita en ole käyttänyt yhtään. Kaikkein vähiten käytetyt siirtyy aina lopulta Hope-Yhdistykselle mutta kaikkia niitäkin vaatteita on tullut paljon käytettyä. Paljon kysymyksiä joihin koskaan tuskin tulee mitään kunnollisia vastauksia koskaan.

Tämän kaiken myötä on tullut myös esiin se, että mitä vähemmän vaatteita on, sen luontoystävällisempi henkilö on. Itse olen soimannut itseäni tästä asiasta todella paljon ja olen myös saanut noottia paljon siitä, että roipetta on lahjoituksenkin jälkeen vielä muille jakaa. Asia on ahdistanut minua todella todella paljon ja olen tuntenut itseni myös sen vuoksi huonoksi ihmiseksi. Pohtinut miten saisin varastoa pienemmäksi ja miten paljon vähemmän kenkiä pitäisi olla. Siitä on tullut suuri stressin kierre ja välillä pelottaa kertoa täällä blogissakin siitä, että hei, nyt nämä roskat saivat uuden paremman elämän toisessa muodossa tai että hei, tarvitsin tällaisia ja löysin kirpparilta.
Minua kritisoidaan siitä, että en ole ekologinen enkä eettinen kun minulla on paljon vaatteita mutta onko se oikeasti niin? Katson, että tällä tavoin olen eettisempi ja ekologisempi kuin jos hankin vain uutta koko ajan tai uusia kankaita ja materiaaleja. Itse en lähde siihen, että sanon toiselle, että hei, sinä et ole tarpeeksi sitä ja tätä. Valinta on aina ihmisellä itsellään ja jokainen ottaa luonnon huomioon omalla tavallaan. Arkijärki on kirjoittanut erittäin hyvin ja osuvasti tästä samaisesta asiasta, ”Onko hyvällä ihmisellä vain vähän vaatteita?” Kannattaa käydä lukemassa. En ole tämän jälkeen enää jaksanut stressata siitä, että minulla on vaatteita paljon, vaan laitan runsaasti kiertoon jos käyttöä ei tarvitse täällä meillä jatkaa. Laitan kaksi pois jos yksi uusi tulee sisälle. Minulla on puhdas omatunto.

Miksi näin avauduin yllättäen? Johtuu varmaan siitä mitä tuossa alussa sanoin, haluaa vain olla peiton alla piilossa ja antaa syyssateen piiskata ikkunoita rauhassa. Mutta tavallaan haluaisin päästä myös siihen aiheeseen, että vihdoinkin löysin kirpparilta mahtavat vaatteet töihin. Se kun on todella vaikeaa hommaa. Olen yhden kevyen toppatakin löytänyt viime syksynä mutta kenkiä ei sitten löytynyt ollenkaan mutta nyt löytyi Tammiston SPR Kontin myymälästä.