Yritän nyt vielä kovasti pysyä keväässä, enkä hypätä kevään yli kesään. Se on äärimmäisen vaikeaa mutta on ihan pakko yrittää malttaa mielensä ja koittaa ensin esitellä muutamia kevät juttuja, joita olen säästellyt tässä.
Kevät on ihanaa aikaa monin eri tavoin, lumi sulaa, luonto alkaa heräillä, linnut palaavat pesimään meille, ihana sirkutus kuuluu heti aamusta ikkunoiden takaa. Ja kevään tuoksut, ei se koirankakka vaan mennään sen yli ja haistellaan kevään ensikukkien huumaavaa tuoksua, puiden lehtien silmut tuoksuu ihanalle…ja koitetaan nuuhkia niin, ettei tarvitse aivastella seuraavaa viikkoa. Ja se kun aurinko sulattaa lunta tai kun kevät sade ropisee maahan. Kaikella on erilainen tuoksunsa ja nämä tuoksut tekee keväälle oman makean tuoksunsa.

Tuo tekee olon vähän levottomaksi, odottavaksi. On mieletön fiilis kun avaa vaatekaapin ja alkaa etsiä ihania kevät vaatteita, keveämpiä värejä ja ne suloiset kevätkengät, ne työntyy väkisinkin ulos laatikoistaan ja talvikengät saavat väistyä kevätkenkien tieltä. Kirppikset täyttyvät toinen toistaan suloisemmista vaatteista, materiaalikaapista löytyy iso määrä juttuja, joista tehdä kaikkea uutta ihanaa. Alkaa miettiä mitkä on omat top -asut tänä keväänä ja mitkä siirretään kaapissa taaemmaksi odottelemaan uutta inspistä. Välttämättä ei tarvitse ostaa mitään uutta jos ei halua vaan pukee vaatteet eri tavoin, yhdistää ne toisin. Muuta ei tarvita.

Huijasin, minun on ihan pakko päästä kiertämään kirppiksiä, etsiä uusia ajatuksia pukeutumiseen vaikka en mitään löytäisi tai ostaisi…huijasin taas, aina jotain lähtee mukaan, aina. Mutta se ei ole aina vaate tai kengät, se voi olla jotakin ihan muuta myös. Mutta nykyään mukaan lähtee todella vähän kun en enää oikeasti mitään tarvitse, kaikki löytyy kaapista jo.

Muutama kuukausi sitten käytiin Fidan outletissa hakemassa muutamia matskuja, joita tarvitsen myös lumppisprojektin toteuttamisessa. Mutta reissusta lähti mukaan myös vaatteita, joita käytän tällä hetkellä paljon ihan sellaisenaan. Toimivat hyvin työvaatteina sekä kevätasuina. Myös Kierrätyskeskuksesta on lyötynyt kivoja kevätvaatteita, joita on helppo yhdistellä toisiinsa. Pari ompelujuttuakin on tullut tehtyä lumppis-projektin tiimoilta. En siis ihan hirmuisesti noita kevätvaatteita koskaan hanki kun se tuntuu hiukan turhalle kaudelle muutoinkin kun hyvin kelpaa nuo kaikki vanhat releet näihin ”väli”kausiin.
Keräsin tähän postaukseen kaapistani ne tämän kevään jutut, jotka ovat saaneet minut super iloiseksi ja kevät tuuliseksi. Vain Fida outletin vaatteet ovat ihan uusia. Muut ovat vanhempia juttuja, vuoden takaisia suurin osa ja osa on joulun jälkeen löytyneet.

Mulla on…..vaatteita ja paljon.

Fida outletista löytyi neuletakki, raitapaita sekä mustat korkeavyötäröiset farkut

Kierrätyskeskuksesta löytyi suloinen röyhelöpaita sekä ilmaisosastolta hyväkuntoiset kävelykengät

Paita ja neule on löytyneet vuosi sitten Kierrätyskeskuksesta.

Tein rintarossin itse, kukka oli joskus aikanaan sukan koristeena. Kun se tippui, otin talteen ja nyt se on tuunattu rintarossiksi.

Paidat Kierrätyskeskuksesta, jakku tehty itse, ruusu farkut tehty itse ja korkkarit on Kierrätyskeskuksesta. Kukkafarkut löytyy täältä.

Kesämekon voi pukea hiukan lämpimmällä kelillä pitkien saapikkaiden kanssa ja villapelleriinin kanssa. Hauska keväinen yhdistelmä. Mekko sekä pelleriini on ilmaisosastolta.

Pääsiäisen jälkeen postipoika toi minulle uuden uutukaisen kirjan käsityökirjakokoelmaani. Tätä kirjaa jo odottelinkin ja se päivä meni aika pitkälti kirjaa tutkiessa. Ja kirjaa on tullut selattua vielä paljon sen jälkeenkin. Palaan kirjaan lähes päivittäin. Olen muutama vuosi sitten osallistunut käsityökirja- haasteeseen, jota voi käydä vilkaisemassa täällä. Tarkoituksena olisi tehdä uusi postaus aiheesta, sillä kirja määrä on kasvanut valtavasti. Varsinkin kirpparilta on löytynyt mielettömän ihania kirjoja ja mies on ostanut lahjaksi muutamia. Mutta palataampa takaisin tämän uuden kirjan pariin.
Kustantamo lähetti minulle kirjan, että voin tutustua siihen ja tehdä halutessani postauksen.Kun ensimmäisen kerran selasin kirjaa tiesin, että tästä on kerrottava teille kaikille. Sen verran ihana kirja tämä on.

Kyseessä on Taito- lehden entisen päätoimittaja Tiina Aallon toimittama Vaatteen uusi elämä- kirja,  Maahenki 2018. Kirja on koottu 12 käsityötaitajan ideoista mitä kaikkea voi tehdä vaatteille, joita ei jostain syystä käytä ja vaatteet on jääneet sinne vaatekaapin perukoille.
Kirja on minulle aika ajankohtainen, sillä olen pitkään suunnitellut opettelevani yhden uuden käsityöalueen, kirjan inspiroimana siis hankin tarvikkeita ja otin lankajämäni kainaloon. Vaikka kirjassa on paljon ihania ideoita ja muutama neuvokin, niin tähän hommaan olisin kyllä tarvinnut jotakin isompaa opastusta mutta ymmärsin, että kirja on ideakirja ja siinä se toimittaa kyllä hyvin virkaansa.
Istuin siis yhden päivän koneella, selasin kirjaa ja selasin malleja netistä. Mikä olisi tarpeeksi helppo eikä niin vakava malli, josta voisin aloittaa ja testata. Sitten löytyi ”Satumetsä” aiheisia asusteita ja uskalsin alkaa tekemään omaa satumetsää. Jälki ei ole kaunista, se ei ole ammattilaisen tekemää, se ei ole vielä kokonaan valmis ja työ on täynnä koirankarvaa mutta ei se haittaa tahtia, minä tein sen! Vihdoinkin selätin pelkoni ja tein ja teen lisää ja opettelen lisää ja opin lisää. Vielä joskus osaan kirjoa vanhan kauluspaitani suloisin kirjailuin. Se on tarkoitus.

Kirjalle on siis paikkansa minun hyllyssäni tai oikeammin sen paikka on sängyn vieressä, sillä lähes joka päivä sitä selailen ja suunnittelen uusia juttuja kirjan ja mielikuvitukseni kanssa.

Muutama kuukausi sitten kävimme pienellä reissulla Fidan outletissa. Tarkoituksena oli kerätä hieman meteriaalia tuunauksia varten, mutta aina löytyy myös asioita, jotka jää käyttöön kuten nyt tämä shaali, jonka otin tähän kirjonta harjoitteluun. Tarkoituksena olisi koristella myös takakakappaleen helma samalla satumetsä idealla kuin tuo etukappale. Homma ei ole minulle mitenkään helppo, sillä olen täysin mukavuusalueeni ulkopuolella ja käsinompelu on minulla ollut aina harakanvarvasta (sama juttu kirjoittaessa). Mutta en luovuta vaan keskityn tähän tänä kesänä. Joka päivä ompelen muutaman kuvion ja uskoisin, että pikku hiljaa kädenjälki alkaa muuttua. Samalla etsin oikeaa kirjontalankaa kirppiksiltä niin pääsen opettelemaan ohuempiin materiaaleihin myöskin.
Minulle aina motkotetaan siitä, että en tee ohjeita ja vastaan siihen joka kerta, että kokeilemalla löytää itselleen parhaan tavan tehdä ja näin teen itsekkin. Kokeilen, mokaan, kokeilen uudelleen. Kyllä se hyvä tapa sieltä jossakin vaiheessa löytyy. Eli ei muuta kuin tekemään ja kokeilemaan!

Valitettavasti koirankarvat rakastuivat niin paljon tuohon shaaliini, että en saanut niitä millään harjoilla tai rullilla pois. Seuraaviin kuviin lupaan putsata shaalin niin, ettei noin paljon karvaa näy (ja tuostakin on jo poistettu paljon).