Silja Europan jouluristeily oli monipuolinen, ei vain ruokailut vaan ihan se mitä kaikkea voi tehdä maissa sekä laivalla. Koska olin / olen kipeänä, keskityin kerrallaan vaan tiettyihin asioihin ja jätin monet muut pois. Mieheni ja poikani sitten pääsivät nauttimaan menosta ja meiningistä kun minä tutusin hytissä ja keräilin voimia seuraavaan koitokseen.
Meillä oli tälle matkalle varattu buffa, Tavolata sekä Grill house. Lopulta Grill housen varaus otettiin pois, sillä en olisi millään jaksanut syödä siellä. Pojat kävivät syömässä myös Fast Linella mutta minä en jaksanut kun nukuin lähes koko ajan hytissä kun olimme laivalla.

Olin mukana kaksilla illallisilla, buffan joulumenuu oli minulla kalavoittoinen ja Tavolatan myös. Söin siis kalaa minkä ehdin. Lapset haluavat aina buffaan syömään, yleensä ensimmäisenä iltana ja muina iltoina syödään ravintolassa. Itse en juurikaan pidä buffassa syömisestä, johtuen useasti juuri aikuisten toiminnasta. Tuupitaan, etuillaan, käyttäydytään kuin ruoka loppuisi kesken. Joukossa on sellaisia ahneita sikoja, jotka tekee mitä tahansa saadakseen ruokaa heti.
Mutta kalatiski oli monipuolinen ja sain todella hyvät syötävät siitä, muuta ei juurikaan sitten tullut syötyä, en halunnut jonottaa, eikä ollut nälkäkään kun katsoi miten ihmiset juoksi linjastolla. Täytyy kuitenkin sanoa se puolustukseksi, että aikuisten riehuminen oli nyt paljon maltillisempaa mitä useampana muuna kertana.

Olen muutama vuosi sitten ottanut tämän luonnonvalkoisen neuletakin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Neuleessa ei ollut mitään lappuja, joista voisi sanoa mitä materiaalia se on. Neule painaa paljon, vaikka onkin lyhyt. Saumat olivat repeytyneet monesta kohdasta mutta halusin silti ottaa neuleen mukaani ja antaa maustua kaapissa. Ihan hyvä, että annoin sen maustua pitkään, sillä muutama viikko sitten kun aloin siivota rojuja hallin lattioilta, löysin ison määrän kaikkea kivaa mikä kävisi tähän takkiin täydellisesti. Oli pitkää pätkää ja lyhyttä pätkää, kaikki vain iloisesti kiinni jakkuun.
Minua ei haitannut edes värierot, vaan se oli juuri parasta. Värivivahteet ovat vain hauska lisä. Ainakin minun mielestäni. Parasta tässä hommassa oli se, että sain upotettua takkiin kaiken sen mille en ole keksinyt käyttöä ja jotka ovat olleet menossa askartelulaatikkoon odottamaan askarteluvimmaa. Siinä laatikossa on sama ongelma kuin monessa muussakin laatikossa, ne vain jää kaappiin odottamaan…Vuosiksi. Nyt eivät jääneet nämä pitsin pätkät odottamaan, vaan hyvin sain ne upotettua jakkuun. Ja tästähän tulikin sitten yksi lemppareistani.

Neulejakun kanssa yhdistin valkoisen kauniisti kuvioidun puuvillapaidan, joka on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, risat vaaleat farkut sopii myös hyvin, takiksi hauska vihertävä villakangastakki, joka on myös löytynyt ilmaisosastolta, takin vuoren korjasin tosin, se oli kainalosta rikki. Ei mikään iso työ mutta sain ilmaiseksi aika hienon takin. Saapikkaat oli yli 10 vuotta vanhat, jotka ovat silmäteräni, en ole koskaan oikein raskinnut niitä käyttää. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Hiuksiin laitoin itse tehdyn pannan.