Alunperin minun ei pitänyt tänä vuonna pitää mitään projektia mutta tarkemmin kun aloin miettiä, niin olisi syytä astua askeleen eteen päin näissä hommissani. Aloitin Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteen vuonna 2013 ja silloin lähdin liikkeelle siitä, että lopetan kaupoissa kiertelyn ja lopetan älyttömän shoppailun, eka vuosi mentiin sillä tavoin ja seuraavana vuonna alkoi pelkkä tuunaus ja vanhojen korjaus. Viime vuonna en osallistunut enää ollenkaan ja asiat muuttui muutoinkin aika valtavasti. Koskaan en täällä kuitenkaan ole noita asioita jakanut ja se onkin yksi asia miksi haluan pyörtää päätökseni olla osallistumatta mihinkään ja tehdä asiat ihan eri tavoin kuin silloin 2013.

” Käsityblogit -ryhmässä myös nyt kiivaasti suunnitellaan omaa vuoden kestävää projektia, johon olen osallistumassa. Julkaisen siitä tiedot kunhan on päätetty mitä vuosiprojekti pitää sisällään.”

Minun lupaus tänä vuonna on se, että en osta vaatteita edes kirppareilta. Pyrin myös tekemään tarkempaa kirjaa tästä hommasta. Mutta siitä huolimatta, että en osta kirpparilta juttuja (paitsi jos on ihan pakko), ompelen siitä mitä minulla kotona on. En hae materiaalia ilmaisosastolta kuin äärimmäisessä hädässä, jos on tarvetta. Nämä raportoin aina tänne. Yritän tosin tässäkin hommassa kaivaa omia kaappeja ihan ensin. Pakko saada nämä kaapit tyhjäksi.
Raportointi olisi jokaisen projektin kohdalla jokaisen kuukauden viimeinen päivä. Ja minun on pakko pysyä tässä projektissa koko vuosi. Samalla avaan muutoinkin ajatuksiani meidän ekologisesta elämästä ja vaatteista ylipäänsä. Avaan teille koko vaatekaappini, näyttää sen ilot ja surut.
Tämän lisäksi tulen keskittymään myös Zero Waste -ajatteluun kunnolla. Vaikka tähän asti olen tehnyt paljon tuolla ajatuksella vaatteita sekä myös ruokaa, niin nyt olen päättänyt kirjoittaa aiheesta enemmän, mennä syvemmälle aiheeseen. Huh, monta projektia samaan aikaan…
Sain juuri ison määrän tavaraa äidiltäni ja keräsin uuden projektin, jossa on erinäisiä materiaaleja niin äidiltäni kuin sellaisesta materiaalista, jolle ei ole ollut paikkaa ja ovat jääneet pyörimään hallin lattialle. Tähän kuuluu niin tilkut, kaverilta saadut vaatteet sekä äitini rättikassi.

Vuoden 2019 projektit:

Takki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Saapikkaat: Kierrätyskeskus Puuvillapaita: Kierrätyskeskus Farkkuhame: Itse tehty kassi: Tyttären vanha lapaset: Itse tehdyt

Olen muutama vuosi sitten ottanut tämän luonnonvalkoisen neuletakin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Neuleessa ei ollut mitään lappuja, joista voisi sanoa mitä materiaalia se on. Neule painaa paljon, vaikka onkin lyhyt. Saumat olivat repeytyneet monesta kohdasta mutta halusin silti ottaa neuleen mukaani ja antaa maustua kaapissa. Ihan hyvä, että annoin sen maustua pitkään, sillä muutama viikko sitten kun aloin siivota rojuja hallin lattioilta, löysin ison määrän kaikkea kivaa mikä kävisi tähän takkiin täydellisesti. Oli pitkää pätkää ja lyhyttä pätkää, kaikki vain iloisesti kiinni jakkuun.
Minua ei haitannut edes värierot, vaan se oli juuri parasta. Värivivahteet ovat vain hauska lisä. Ainakin minun mielestäni. Parasta tässä hommassa oli se, että sain upotettua takkiin kaiken sen mille en ole keksinyt käyttöä ja jotka ovat olleet menossa askartelulaatikkoon odottamaan askarteluvimmaa. Siinä laatikossa on sama ongelma kuin monessa muussakin laatikossa, ne vain jää kaappiin odottamaan…Vuosiksi. Nyt eivät jääneet nämä pitsin pätkät odottamaan, vaan hyvin sain ne upotettua jakkuun. Ja tästähän tulikin sitten yksi lemppareistani.

Neulejakun kanssa yhdistin valkoisen kauniisti kuvioidun puuvillapaidan, joka on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, risat vaaleat farkut sopii myös hyvin, takiksi hauska vihertävä villakangastakki, joka on myös löytynyt ilmaisosastolta, takin vuoren korjasin tosin, se oli kainalosta rikki. Ei mikään iso työ mutta sain ilmaiseksi aika hienon takin. Saapikkaat oli yli 10 vuotta vanhat, jotka ovat silmäteräni, en ole koskaan oikein raskinnut niitä käyttää. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Hiuksiin laitoin itse tehdyn pannan.