Olenko vielä normaali vai jo kenkähullu?
4
Olenko vielä normaali vai jo kenkähullu? Tätä kysymystä kysyn itseltäni aika useasti, mutta lähiaikoina yhä enemmän. Miksi? Minäpä kerron: Kun olin Erasmus+ nuorisovaihdossa Tanskassa, mieheni rakensi minulle yllätystä. Ei suklaata, ei ruusuja, vaan rautaa ja ruuveja: kenkähyllyn. Ja kyllä, rakkaus voidaan joskus näyttää porakoneella, ei pelkillä sanoilla.
Olenko vielä normaali vai jo kenkähullu?
Kuvittele tämä: palaan kotiin reissusta, laukussa tuliaisina teini-ikäisten unelmia ja vähän liian monta sipsipussia, ja ensimmäinen asia, jonka näen, ei ole tyhjä jääkaappi tai tiskivuori, vaan huone täynnä kenkiä, siististi aseteltuna Lindbergsin hyllyille. Minulle! Kokoelmalleni! Tai no, ainakin osalle siitä…
KENKIÄ ENEMMÄN KUIN JÄRKEÄ?
Tässä vaiheessa lienee hyvä myöntää: kaikki kengät eivät edes mahdu tälle hyllylle. Osa on laatikoissa sängyn alla. Osa kaapeissa. Ja osa (ehkä ihan muutama) vielä laatikoissa pinossa hyllyn edessä. Olenko jo menettänyt kontrollin? Ehkä. Mutta jokaisella on paheensa, minun ei haise eikä huuda, mutta kyllä se klonksuu ja kipittää koroilla.
Kenkähyllyn rakentaminen ei ollut vain rakkauden ele, se oli myös puhdas välttämättömyys. Kun yksi pari menee ostoskoriin ihan vaan koska “näissä on täydellinen sävy turkoosia”, ja toinen koska “ihan kuin olisi paljain jaloin, mutta paremmalla asenteella”, on jossain vaiheessa myönnettävä, että tavallinen kenkäkaappi ei enää riitä.
Kengät kuin henkilögalleria
Kenkäkokoelmani ei ole vain kokoelma tavaroita, se on kuin oma elämäntarina pohjepituisten sandaalien ja platformien kautta. Siellä on:
- Punaiset polka dot -kiilakorot, jotka huutavat 1950-luvun pin-up-henkeä
- Neonkeltaiset statement-sandaalit, jotka eivät kysy “miksi”, vaan “miksi ei”
- Käsintehdyt espanjalaiset punotut unelmat, joissa on kukkia ja voimaa yhtä aikaa
- Napitettavat ruskeat Mary Janes -kengät, suoraan jostain Jane Austenin maailmasta (paitsi mukavammat)
- Koko rivi tanskalaisia puukenkiä, koska mikään ei sano ”olen vakavasti otettava aikuinen” niin kuin tukevat, punaiset klopit.
- Ja kyllä, siniset, vihreät, nahkaiset, mokkaiset, korkeat ja matalat. Joka mielialalle, jokaiselle päivälle, jokaiselle minälle. Ne ovat vaatekaappini lempikirjoja, joita voin lukea jaloillani.
Mutta miksi?
Rehellisesti? En edes yritä puolustella enää. Jokainen pari on joskus “se viimeinen”, joka “vielä tarvitaan”. Jokainen värisävy “ei löydy entuudestaan”, vaikka samankaltainen olisi jo kolmessa eri materiaalissa. Ja jokainen aleprosentti tuo mukanaan uuden perustelun, miksi juuri nyt tämä pari täytyy saada.
Itseironisesti voin sanoa: kyllä, olen se ihminen, joka pakkaa lomamatkalle neljät kengät kolmen päivän reissulle. Kyllä, olen testannut kenkiä kotona vain kävelläkseni niissä olohuoneen ympäri viisi minuuttia ja sitten laittanut kengät kauniisti esille jonnekin. Ja kyllä, olen harkinnut järjestäväni kengilleni nimenantojuhlan.
Kenkäkaappi kertoo meistä enemmän kuin kuvittelemme. Miehen rakentama hylly ei ole pelkkä säilytysratkaisu, se on muistutus siitä, että joskus rakkaus ei ole sanoja vaan jakoavaimia. Että joku näkee sinun tarpeesi (tai paheesi) ja sanoo: “Rakennetaan sille oma paikka.” Ja ehkä se onkin se todellinen rakkauden kieli. Ei se, että vähentää kenkiä, vaan se, että antaa niille tilan kukoistaa.
Onko sinulla oma paheesi, jolle kaipaisit rakkaudella rakennettua hyllyä? Vai löytyykö kenkähulluja lisää? Jaa kommenttisi, tai kuvat omasta kenkärivistöstäsi!
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Romanttinen unelma pitsikerroksin
Romanttinen unelma pitsikerroksin on päivän asu, joka syntyi rakkaudesta käsityöhön, vanhan ajan estetiikkaan ja vastuulliseen muotiin. Tässä blogipostauksessa kurkistamme vaatekaappipäiväkirjaan ja esittelen asukokonaisuuden, jonka osat ovat sekä itse tehtyjä että hellästi tuunattuja aarteita.
Romanttinen unelma pitsikerroksin
Aika tekee vaatteista tarinoita. Vaatteet eivät ole vain kankaita tai vaatekappaleita, parhaimmillaan ne ovat tarinoita, muistoja ja identiteetin jatkeita. Tämän päivän asu on osa henkilökohtaista vaatekaappipäiväkirjaani, jossa jokaisella vaatteella on oma menneisyytensä ja sielunsa. Tämä mekko ja neule ovat olleet kanssani jo pitkään, mutta nyt ne saavat arvoisensa hetken valokeilassa.
Itse tehty kukkamekko: kesän kestokukkija
Sinipohjainen kukkamekko on itse ommeltu muutama vuosi sitten. Kankaan löysin sattumalta käsityötarvikkeiden vaihtoillasta, ja siitä syntyi nopeasti lempimekkoni: kepeä, iloinen ja helppo yhdistää eri tyyleihin. Mekossa on 60-luvun henkinen kukkakuosi, joka tuo mieleen mummolan kesäpäivät, kukkaniityt ja aurinkoiset aamukahvit puutarhassa. Tämän mekon kaava on yksinkertainen, ja sen juju on juuri siinä, kuosi saa loistaa.
Kierrätyskeskuksesta löytynyt neule: uusi elämä pitsikerroksin
Neule on löytö Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, juuri sellainen pehmeä, hieman elämää nähnyt neuletakki, joka huusi uutta mahdollisuutta. Tuunasin sen käyttämällä pelastettuja pitsiliinoja ja pitsinauhoja, jotka olen vuosien varrella löytänyt eri kirpputoreilta. Jokaisella pitsillä on oma historiansa: jonkun isoäidin käsin virkkaama liina, pöytäliinan reunapitsi tai vanhan tyynyliinan koriste, nyt ne elävät yhdessä tässä takissa, osana nykypäivän vaatetta.
Pitsin kerroksellisuus antaa neuleelle romanttisen, boheemin ja jopa hieman satumaisen tunnelman. Neuleen helmassa oleva suuri pitsiliina tuo mieleen viktoriaanisen ajan alushameet, ja hihansuiden virkatut yksityiskohdat tuovat kokonaisuuteen rauhallista nostalgiaa.
Tyyli, joka kertoo enemmän
Tämä asu ei ole vain vaatteita, se on kertomus kierrätyksestä, käsityötaidosta ja rakkaudesta vanhaan. Jokainen valittu yksityiskohta heijastaa arvojani: hitaampaa muotia, ainutlaatuisuutta, ekologisuutta ja herkkyyttä.
Yhdistin asuun kevyet sukat ja keltaiset vintage-henkiset aurinkolasit, jotka korostavat kokonaisuuden leikkisyyttä. Tyyli on kepeä ja iloinen, valmis juhlimaan kesäpäivää, puistopiknikkiä tai vain hyvää mieltä.
Vaatekaappipäiväkirja, muodin muisti
Kirjoitan vaatekaappipäiväkirjaa siksi, että haluan muistaa, miten vaatteeni ovat kulkeneet kanssani. Ne eivät synny kaupasta kotiin, matkalla, vaan hitaasti, käsin ja ajatuksella. Jokaisella ommellulla saumalla ja ommeltavalla pitsillä on paikkansa elämässäni. Ja kun aika on oikea, joku vaatekappale saattaa taas muuntua uudelleen, aivan kuten tämä neule teki.
Inspiroidu, kierrätä, luo
Toivon, että tämä asu ja tarina inspiroivat sinua katsomaan omia vaatteitasi uudella tavalla. Ehkä juuri sinun kaapissasi odottaa jokin neule, joka kaipaa pitsiä. Tai mekko, joka ansaitsee uuden elämän. Romanttinen tyyli ei vaadi uutta, vain tunnetta.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: