Rätti ja lumppu -projekti
2
Tästä lähtee Rätti ja lumppu -projekti. Se uusi, uuden asunnon luoma projekti. Ylijäämäprojekti kun katosi kuin taivaan tuuliin. Se vilkuttelee minulle välillä sumuverhon takaa, vaikka en haluaisi sitä edes katsoa.
Rätti ja lumppu -projekti
On olemassa kaksi kassia, jotka eivät suostu pysymään hiljaa. Ne supisevat keskenään, vaikka sulkisin kaapin oven, ehkä vielä enemmän juuri silloin. Ne puhuvat kankaista, jotka ovat nähneet maailmaa, muotoutuneet mekoiksi ja housuiksi, olleet mukana juhlapäivissä, arjessa ja ehkä sydänsuruissakin. Ne ovat pullollaan värejä, kuluneita nurkkia, jämäpaloja, hihansuita ja kankaisia tarinoita, jotka eivät ole valmiita loppumaan.
Nämä kaksi kassia ovat nyt saaneet yhteisen nimen. Rätti ja lumppu -projekti.
En tiedä miksi nimi tuntuu niin oikealta. Ehkä siksi, että siinä on jotain pehmeän anarkistista, jotain rehellistä ja silti lempeää. Se ei kaunistele, se hellii. Se ei vähättele, se kertoo totuuden juuri sellaisena kuin se on, mutta pitsireunuksella.
Rätti ja lumppu on uusi ompeluprojektini, jonka säännöt ovat yksinkertaiset, mutta armollisesti rajatut:
- Käytän vain näissä kahdessa kassissa olevia materiaaleja.
- En yhdistä mitään muuta uutta, ei uusia kankaita, ei vastaleikattuja nappeja.
- Vain se, mikä on jo olemassa.
- Vain se, mitä on joskus purettu talteen, säästetty ehkä joskus tätä hetkeä varten.
Uusi projekti ja uudet kujeet
Näissä kasseissa on paitoja, jotka ovat haalistuneet auringossa. Verhokankaita, jotka olivat liian pieniä ikkunaan. Mekko, jonka helma ratkesi eräänä tanssittuna iltana. Villakangaspaloja, joita en raaskinut heittää pois, ja epämääräisiä suikaleita, jotka ovat kuin muistikirjan repaleisia sivuja. Jokaisessa on tarina, joka kutkuttelee jatkoa.
Tämä projekti ei ole nopea. Eikä sen tarvitse olla. Ompelen kun ehdin. Leikkaan, kun huvittaa. Ja annan materiaalien kertoa, mitä niistä haluavat tulla. Ehkä rätti onkin salaa keijujen viitta. Ehkä lumppu piilottaa sisäänsä tarinan, joka löytyy vasta kun kaikki langanpäät ovat solmittu yhteen. On lohdullista katsoa kaikkea tätä sekamelskaa ja tietää, että mitään ei tarvitse ostaa. Että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Että käsissäni on kaksi kassillista mahdollisuuksia, ei ongelmia. Vain mahdollisuuksia.
Rätti ja lumppu ei ole vain projekti, se on lempeä kapina kertakäyttöä vastaan. Se on hidas hymy maailmalle, joka kuluttaa liikaa ja liian nopeasti. Tule seuraamaan matkaa. Tiedä vaikka jostain rätistä kasvaisi taikaviitta, ja lumpusta ompelisin satumetsän mekon. Tai ainakin uuden lempityynyn, joka tietää enemmän tarinoita kuin minä koskaan ehdin kirjoittaa.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia
Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia, pieniä hetkiä elämästä. Oli ne sitten suuria taikka pieniä. Tämä postaus on kaikkea muuta kuin siloteltu, se on läjä kuvia, joiden takaa löytyy jokaisesta oma tarina, mutta kaikkia tarinoita emme voi niin vain kertoa, varksinkin kun ne unohtuu arjen jalkoihin. Mutta jokaisella kuvalla on oma merkitys, oma ajatus.
Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia
Oletko koskaan katsonut kännykkäsi kuvavirtaa ja huomannut, että siellä on enemmän kuvia kahvikupista kuin itsestäsi? Tai mallinukesta, joka on saanut uuden nahkan mutta silti seisoo olohuoneessa kuin outo sukulainen? Tervetuloa minun arkeeni, tänään puhutaan räpsyistä, niistä elämäni sekasikiöistä, jotka eivät mahdu asukuva tai sisustusvinkki -laatikoihin, mutta ovat juuri siksi kaikkein rehellisimpiä.
Kirpparille lähtevä identiteetti
Ensimmäinen räpsy:
- kasallinen vaatteita, jotka lähtevät kirpputorille. Entisiä minä-kuviani, joihin en enää mahdu, fyysisesti tai henkisesti. Osa niistä on ollut mukana blogin asukuvissa joskus 2012, kun luulin olevani tyyli-ikoni. (Spoiler: en ollut.) Mutta niissä on silti tarinoita, lankanyppyjä, joiden syntyhetki liittyy johonkin tärkeään tai turhaan. Kierrätys ei ole vain ekologinen teko, se on myös irtipäästämisen rituaali.
Takkutukka ja lankaläjä
Toinen räpsy:
- minä, takkutukka ja silmät ristissä, lanka kasana sylissä. Ei, tämä ei ole estetiikkaa. Tämä on elämää. Olenko ainoa, jonka “luova kaaos” tarkoittaa käytännössä sitä, että sohva on lankojen hautausmaa ja kahvikuppi on unohtunut neuleen alle? Käsityöt ovat ihania, mutta joskus ne myös hajoavat käsiin, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Seuraava projekti on jotain, mistä “puukottaa kirjasta” tulee ehkä saamaan uuden merkityksen… Mutta totuus on, että kasa on kaukana langasta.
Mallinuken uusi nahka
Kolmas räpsy:
- mallinukke, joka sai uuden päällisen. Näyttää vähän siltä kuin se olisi herännyt henkiin tai joutunut epäonnistuneeseen makeover-ohjelmaan. Mutta tiedätkö mitä? Siinä se seisoo ylpeänä. Jos mallinukke voi saada toisen mahdollisuuden, ehkä me kaikki voimme. Ehkä uusi pinta ei muuta sisältöä, mutta se antaa luvan katsoa itseä uusin silmin.
Päivän asu, mutta ei sillä tavalla
Neljäs räpsy:
- päivän asu, mytyssä sängyllä. Tämä ei ole mikään #ootd vaan ehkä #todaysmess. Elämä ei aina jaksa poseerata, ja hyvä niin. Vaatteet kertovat tarinan silloinkin, kun ne eivät ole päällä, joskus juuri silloin. Tiedätkö tunteen, kun farkut ja neule makaavat vierekkäin sängyllä kuin väsynyt pariskunta? Niin minäkin joskus.
Kahvia, croissant ja geisha, elämän kolminaisuus
Viides ja kuudes räpsy:
- kahvikuppi, croissant, geishaleivos. Pöytä, johon on kaatunut sekä maitoa että ajatuksia. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin elämä tuntuu hetken verran elokuvakohtaukselta. Tai ainakin hyvältä mainokselta. Kaikki ei tarvitse tarkoitusta, joskus se vain on. Ja se riittää.
Lopuksi:
- räpsyt eivät ole epäonnistuneita kuvia, ne ovat aitoja.
Jos odotat viimeisteltyä sisältöä, tämä ei ole se postaus. Tämä on pala elämää. Villanannan näköinen, vähän takkuinen, vähän provosoiva, mutta täysin totta. Räpsyt ovat muistiinpanoja arjen reunalta, muistutuksia siitä, että elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen kuvauksen arvoista. Ja hei, jos joku kysyy, miksi julkaisit kuvan ruttuisesta paidasta ja vanhasta mallinukesta, voit sanoa: “Koska se kertoo enemmän minusta kuin täydellinen flatlay koskaan voisi.”
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: