Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa? Vai onko kyse jostakin ihan muusta? Ehkä tämä selviää minullekin ihan pian, kun vihdoin pääsen kuvauttamaan jalkani. Eli vihdoin mennään eteen päin asioissa ja ehkä selviää mikä jaloissa on vialla. Ehkä.

Mitäs nyt, Vanhuusko kolottaa?

Pikainen historia siitä, mistä oikein on kyse. Minulle pyöräilystä on tullut tärkeä asia, koska samban olen joutunut unohtamaan työn vuoksi, ei aika riitä enää treeneihin, joten pyöräily on ottanut paikkansa elämässäni. Meidän pyöräretkiä on saanut seurata blogissa jo monen vuoden ajan. Mutta muutama vuosi sitten kesken pyöräreissun vasemmasta jalasta lähti tunto kokonaan. Levättiin hetki ja lähdettiin kotiin päin. Koko matkan jalkaan sattui ja vasemman jalan reiteen tuli sellainen kuuma kipupiste.

Lepäilin muutaman päivän ja halusin sen jälkeen jälleen lähteä pyöräilemään, kipu paheni ja sain unohtaa pyöräilyn lopulta kokonaan. Mutta lepo ei hellittänyt kipua, joten päätin mennä lääkäriin. Sieltä sain lähetteen suoraan fysioterapiaan, josta sainkin ajan nopeasti. Minut tutkittiin, korkkarit sain unohtaa ja sain jumppaohjeita, joita tehdä kotona. Tilanne helpottui paljon eikä toista käyntiä tarvittu. Meni rapiat puoli vuotta ennen kuin kipu ilmestyi uudelleen, soitin heti fysioterapiaan ja sain ajan. Tutkittiin uudelleen ja selvisi, että homma lähtee lonkista ja sain uudet jumppaohjeet, mukana oli kuitenkin vanhoja liikkeitä myöskin.

Nykyhetki

Joulukuussa tilanne paheni niin paljon, että molemmat lonkat ovat todella kipeänä, jalkoja ei oikein pysty liikuttamaan, toisesta jalasta lähtee myös välillä tunto, välillä en saa liikutettua jalkaa ja meinaan kaatua. Lääkärillä eilen tehtiin päätös, että lantio kuvataan ja minä saan tulehduskipulääkkeet ja lähetteen fysioterapiaan jälleen. En niin tällä hetkellä luota fysioterapiaan, mutta kaipa sinne on mentävä. Lääkkeet taas tekee minut uniseksi ja aivot on vatkulia. Eli pitää soittaa lääkäriin lääkkeistä. Mutta nyt jalat toimii paremmin, kipua on kyllä, mutta ei niin pahaa mitä oli ja jalat liikkuu kyllä. Niksun ja naksun kuitenkin lähes joka askeleella ja välillä tuntuu kuin jalka pullistuisi ulos kuopastaan.

Minä siis itse epäilen vahvasti, että minulla on lonkan nivelrikko, lääkäri on taas toista mieltä, mutta toivon, että tämä vihdoin saadaan tutkittua ja minä saisin pyöräillä ja vihdoin treenata ride for the living -ajoihin. Niihin osallistuminen on minulle tärkeätä, se on minun matka, joka pitää tehdä. Mutta näillä kintuilla ei pyörän selkään nousta. Yritetty on viime kesänä. Kuului vain kunnon rusahdukset lonkista ja oli pakko nousta pois pyörän selästä ja niksauttaa lonkkia, että pääsee taas liikkumaan. Näillä mennään!

Rentoa iltaa kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Terveydelliset haasteet ovat olleet nyt elämässäni. Siltikään, vaikka voisimme osoittaa, että kaikki ongelmat ovat rokotuksista lähtöisin, en kadu rokotteitani, enkä pelkää ottaa niitä. Totuus on se, että emme voi tietää miten elimistö reagoi mihinkin. Mutta koska emme voi varmaksi sanoa mihinkään mitään, niin hengitellään vain.

Terveydelliset haasteet

Hiukan taustaa, sairastan basedowin tautia, joskin minua hoidetaan vajiksena, sillä minulla ei ole enää kilpirauhasta. Kuitenkin leikkauksesta huolimatta minulla on voimakkaita silmäoireita. Kilpirauaslääkitys on jo vuosia ollut sama, ja veriarvot ovat olleet hyvät. Olokin on ollut hyvä, jos ei silmäoireita oteta lukuun. Silmäoireet on kuitenkin todettu johtuvan erittäin kuivista silmistä, ei niinkään basedowin taudista.

Otin ensimmäisen koronarokotteen keväällä ja aika pian elimistöni meni sekaisin ja aloin saamaan erilaisia kilpirauhasvaivoja ja verikokeessa huomattiin, että lääkitystä on muutettava, pienennettävä ja pian tilanne rauhoittuikin vaikka muutamia kummallisuuksia vielä tunsinkin. Sovittiin lääkärin kanssa vielä toinen kontrolli seuraavaan kuukauteen.

Tässä hötäkässä sitten ompelin sormeeni, 30 vuoden ompelun jälkeen ompelin sormeeni. Nähtävästi ompelukone ei erottanut ommeltavaa nahkaa minun nahastani, joten jälki oli sitten sen näköistä. Sain siis jäykkäkouristusrokotteen. Samana iltana sain oireita, jäykistymistä, huonovointisuutta ja superhikoilua. Tämä hikoilu ei sitten jättänyt minua rauhaan ollenkaan. Flunssakin iski ja oli siirrettävä korona rokotetta eteen päin. Superhiki jäi päälle, mikään ei siihen auttanut. Tiistaina minulle lyötiin tehosterokote. Ensin rokotekohta turposi ja alkoi punottaa, kättä oli vaikea nostaa. Olin yhteydessä lääkäriin ja sovittiin lisäverikokeet samalla kertaa kun otetaan kilpparikokeet. Seuraavana päivänä sain hillittömät silmäoireet ja migreenin tyylisen kohtauksen, hiki virtasi niin, ettei muu enää toiminut. Mikään ei pysynyt sisällä, kaikki tuli suun kautta ulos. Suoraan päivystykseen.

Paita: Novita syksy/2018. Housut: Tuunattu jumpsuitista. Baskeri: Kierrätyskeskus.

Mitä päivystyksen jälkeen?

Nyt päivystyksen jälkeen olen lopulta nukkunut koko torstain ja perjantain, ensimmäisen kerran hoipertelin ylös eilen iltapäivällä ja vihdoin sain vähän syötyä jotakin. Nyt lauantai aamulla kaikki edellä mainitut oireet ovat poissa ja olo on aika normaali, tosin erittäin väsynyt. Rokotekohta kutisee erittäin kovin, mutta turvotus on laskenut ja punaisuus on myös hiukan vaalentunut, kiitos hyvien allergialääkkeiden. Vaikka haastetta on ollut, en voi sanoa, että kaikki johtuu rokotteista vaikka mahdollisuus siihen onkin. Koska autoimmuunisairaana on aina mahdollisuus sairastua uuteen autoimmuunisairauteen, niin toivon kuitenkin, ettei näin tapahdu. Toivon myös, että kaikki on vain sattumaa, eikä liity rokotteisiin ollenkaan. Toivon luonnollista selitystä näille. Tokikin olen erittäin herkkä lääkkeille, jonka vuoksi minua pääasiassa aina hoidetaan lääkkeettömästi.

Onneksi nyt istun ilman vaappumista ja huoneen heilumista ja voi pitää silmiä vihdoin kunnolla auki. Liikkuminenkin on normaalia ja tavarat pysyvät käsissä. Uskon, että selviän tästäkin haasteesta. Vaikka miten uskoo, että asiat on kunnossa, ne eivät aina ole. Vielä menee aikaa, ennen kuin asiat ovat oikeasti ihan kunnossa, mutta hitaasti mutta varmasti eteen päin. Tänään lähden pienelle happihyppelylle vihdoinkin.