Miten olen voinut elää ilman tätä ideaa? Ihan käsittämätöntä miten pienellä vaivalla sitä sai todella kivan tavan säilyttää isoa määrää peittoja. Tosin on minulla peittoja korissakin vielä mutta tähän mahtuu nyt ne isot, paksut, rakkaimmat peitot. Ennen meidän peitot jouduttiin laittamaan sohvien päälle mutta nyt kun toinen sohva on kuollut ja kuopattu niin astui iso ongelma esiin…Minne laittaa kaikki peitot? Ensin peittoja pidettiin koreissa olohuoneessa mutta lopulta tämä säilystysratkaisu ei toiminut ollenkaan ja oli ihan pakko miettiä toista vaihtoehtoa. Lopulta tulin siihen lopputulokseen, että tarvitaan Lidliä apuun. Tämä apu tuli kestokassin muodossa, josta sain hyvin idean sekä kaavat tähän omaan tekeleeseen. Materiaalit löytyi omasta kaapista. Jykevää villakangasta ja nahkanauhaa. Nappikin on jostain neuleesta, joka on toisena elementtinä nykyään.

Näistä yhdessä sain vallan suloisen säilytysratkaisun peitoille. Toimii hyvin. Samalla kertaa ompelin Kierrätyskeskuskuksen ilmaisosastolta löytyneesta verhokapasta meidän avohyllylle verhot, ettei koko sekasotku sieltä ole aina esillä. Täytyy sanoa, että on aika söpöä nyt meidän olohuoneessa, vai mitä mieltä olette?

Meidän pikkuinen koti on hauska sekoitus kaikenlaista hömppää. Valtava määrä ilmaiseksi saatua huonekalua ja myös ilmaisosastolta haettua tavaraa. Nautitaan elellä meidän sekametelisopassa. Ainut huono asia tässä on se, että työtila on niin isosti esillä olohuoneessa ja sitä ei piiloon saa. Se on sellainen iso harmitus. Mutta ehkä joskus on kyseinen tila jossakin järkevämmässä paikassa. Toivotaan.

 

Maailman rumin peitto valmistui upeasta kasasta leikkuujätettä, jotka ovat peräisin läjäprojektista. Vähän tuntuu sille, ettei koko projekti oikein tahdo päättyä. Mutta vähitellen, lupaan sen. Koko ajan mennään eteen päin tässä hommassa. Ehkä vielä joskus ollaan siinä vaiheessa, ettei materiaalia ole enää enempää ja otetaan projektiksi seuraava kasa.

Maailman rumin peitto-DIY

Keräsin kaikki mahdolliset neuleijämät yhteen kasaan ja aloin ommella niitä yhteen. En välittänyt siitä mihin mikäkin pala menee tai sopiiko koko pala toisen palan kanssa yhteen. Ompelin vain ja näin sain kaikki palat peitoksi. Hassun hölmöksi ja rumaksi peitoksi, joka sopii täydellisesti meille kotiin. Tähän sekametelisoppakotiin.

Näin sitä näköjään sitä voi oikeasti seota lopullisesti. Urakan jälkeen huomasin, että paloja jäi edelleen paljon, en vain enää enempää jaksanut vääntää tätä peittoa. Peittoon ommeltiin siis leikkuujätettä sekä epäonnistuneita tuunauksia. Parasta on se, että näkee miten pienistäkin palasista voi tehdä jotakin. Toivon, että en enää tällaiseen hulluuteen enää ryhdy mutta kuka tietää mitä taas keksin seuraavaksi.

Sekametelisoppa sisustus

Peitto sopii todella hyvin parvekkeelle, vilpoisemman päivän lämmikkeeksi. Mutta niin kuin kuvista näkee, peitto on omittu muiden toimesta heti. Maailman kauneinta ei peitosta saa kun yhdistää kaikki mitä laatikossa on yhteen, se on oikeastaan täysin mahdotontakin. Olen kuitenkin pitkään unelmoinut neulepeitosta, joka on tehty vanhoista paidoista mutta en ole jaksanut kerätä tarpeeksi samanlaisia paitoja nurkkiin. Tämä oli siis erittäin hyvä vaihtoehto ja sopii myös meidän kummalisesti sisustettuun kotiin.

Loppu leikkuu-ja ompelujäte on helppo piiloittaa tyynyjen sisälle. Farkkutyynyt sopii meille hyvin ja uusi peitto tykkää kovasti näistä hauskoista tyynyistä. Jos ette ole vielä huomanneet, niin meikäläinen tykkää tyynyistä ja paljon. On ihana tehdä sängystä kunnon löhösohva, jossa voi nautiskella elämästään kirjaa lukien, leffoja katsoen tai neuloen tai tehdä kaikkia samaan aikaan. Varsikin talvella on ihana hautautua lämpimään peittojen ja tyynyjen joukkoon teekuppi kädessä. Jaa, että miksikö sänky on mun lempipaikka?