Aina sitä luulee, että parveke on kunnossa mutta ei sitten olekkaan, vaan saa päähänsä mitä vielä se parveke tarvitsee ollakseen lähempänä sitä parveketta, joka kuvaa minun sieluani, minua itseäni. Ei siis auttanut muu kuin hypätä lumppulaatikkoon kaivelemaan ajatukselle vaihtoehtoja.
Olen kerännyt kestokauppakassiin kaikki farkkujen jämät mitä tuunauksista on jäänyt jäljelle. Näistä jämistä on tarkoitus tehdä erilaisia juttuja vaatteista muihin asioihin. Tällä kertaa valitsin farkkujen yläosia, joita jää aina jäljelle kun helpointa on käyttää lahkeet. Leikkasin noin 10x20cm kokoinen pala, se on aika hyvä koko viiriin. Viirit yhdistin sisäsauman osilla (niitä jää myös valtavat määrät yli tuunauksissa).

Mies yleensä motkottaa valtavasta farkkuvuoraamisesta mutta tällä kertaa oli ihan hiljaa ja kun laitoin viirit parvekkeelle niin tykästyi kovasti. On niin meidän tyyliset nuo nyt. Muita materiaaleja ei edes kannata ajatella meidän parvekkeelle. Farkku on siellä muutenkin vallitseva osa, niin nämä viirit toimii hyvin.
Olen jo tyytynyt siihen, että parveke elää meidän mukana ja sinne lisätään joka vuosi jotakin pientä aina. Se ei ole koskaan niin valmis mitä haluaisimme. Nytkin suunnittelen jo seuraavaa ajatusta, sillä ainakin tyynyjä tarvitsen lisää…Tarvitsen aina lisää tyynyjä ja mies ei oikein siitä ideasta koskaan tykkää.