Päivä ilman somea, miten meikkänaisen kävi?
18
Päivä ilman somea, miten meikkänaisen kävi? Ainakin olen hengissä edelleen. Todellisuudessa päivä ilman somea, oli vahinko. Vahinko sattui heti aamusta kun pakattiin tavarat kasaan ja suunnattiin kohti Pasilan asemaa. Tällä kertaa emme päässeet lähtemään autolla, sillä vanhempi poika ajoi kolarin sillä, joten Turkuun piti lähteä junalla, oli mukavaa vaihtelua sekin. Mutta siis, minun puhelin unohtui kotiin, joten someen pääsin vasta yöllä. Voisi siis totuudenmukaisesti sanoa, että olin teillä tietämättömillä kaksitoista tuntia.
Päivä ilman somea, miten meikkänaisen kävi?
Hengissä vielä ollaan, onneksi. Osan aikaa ei edes huomannut sitä, ettei puhelinta ollut mukana ja välillä taas harmitteli sitä kovastikkin. Varsinkin junassa, olisi ollut kiva olla puhelin mukana, niin matka olisi kulkenut hiukan helpommin…Ehkä. Jotenkin kuitenkin oli helpompi olla kun se puhelin ei piippaillut koko ajan ja sai kameraa käytettyä enemmän, eikä tehdä mitään turhia räpsytyksiä. Tavallaan olin aika hämilläni siitä, että mitä sitä pitäisi tehdä kaikella sillä ajalla mitä sain nyt kun en räplännyt puhelinta joutoaikana. Homma oli aika helppo, pakkokin oli olla kun puhelin oli muualla mitä minä. Tosin osan ajasta olisin mielelläni huilinut ja räplännyt sitä puhelinta.
Turku
Turku on ja voi hyvin. Kun itsellä ei ollut puhelinta, niin tuli seurattua muita ihmisiä myös. Varsinkin vanhempia on syytetty siitä, että lapset ovat heitteillä ulkona ja aikuiset räplää puhelinta. Näin varmasti voi ollakkin mutta Seikkailupuistossa tuli huomattua, ettei siellä aikuisilla puhelinta ollut. Jos ei sitten ollut puhelimessa puhumassa. Jos joku räpläsi puhelinta, niin toinen vanhemmista oli lapsen kanssa. Toki kyseessä vain yksi otanta, mutta nyt asiaa tuli seurattua kun itsellä ei ollut puhelinta.
Kun itsellä ei ollut puhelinta, niin tuli seurattua muita ihmisiä myös. Varsinkin vanhempia on syytetty siitä, että lapset ovat heitteillä ulkona ja aikuiset räplää puhelinta.
Miksi kävimme Turussa, taas johtuu ihan siitä, että tyttäreni asuu siellä ja oli syy miksi tytön luona käytiin. Käynnin syy selviää myöhemmin. Tosin Instassa kyllä jo tiedetään syy käynnille. Jokatapauksessa oli kiva viettää Turussa minun viimeinen vapaa lauantai hetkeen. Nauttia vielä ulkoilmasta ja syödä nauttien. Toki nyt on tuo pikku herra Härdelli saanut pahan astmakohtauksen reissusta. Toivottavasti hän tuosta tokenee huomiseksi.
Turkua oli kiva kiertää, käytiin Kupittaanpuistossa, siellä oli kirppishommat käynnissä mutta mukaan ei lähtenyt mitään, Seikkailupuisto käytiin läpi myös mutta Härdelli ei enää innostunut samoin kuin ennen, ruokailu tapahtui jokirannassa, ihanassa Tårget -ravintolassa.
Asuni
Minusta paras asu matkustamiseen on aina housut, toki hameessakin tulee välillä mentyä mutta housut on silti ne mukavimmat. Tällä kertaa siis laitoin housut ja mukaan lämmintä, sillä vaikka elokuu on kesäkuukausi, niin illat ovat todella kylmiä. Asuni koostui sellaisista vaatteista, mitä sattuu kaapissa olemaan ja moni näistä on teille myös erittäin tuttuja juttuja.
- Paita, 15 vuotta vanha, ostettu Lindexiltä
- Housut, itse tehdyt, kaavana Burdan pöksykaava 7/2011
- Farkkutakki on tehty fakkujen palasista, kaavana käytin myös Burdan Peplum-jakun kaavaa.
Minusta oli mukava laittaa pitkästä aikaa nämä viskoosihousut jalkaan. Tein nämä aikanaan meidän Krakovan reissulle, jonka teimme tyttäreni kanssa. Tytär on käynyt usemman kerran Puolassa ja ollut siellä myös Comenius-projektin vaihdossa. Silloin kiersi Varsovaa, Krakovaa ja kävi kolua Sanokissa. Erittäin mielenkiintoinen kokemus kaikin puolin.
Herra Härdellin aurinkoinen asu
Herra Härdelli halusi olla eilen aurinko ja pukeutui sen mukaan. Isoveljen vanha takki on hänelle erittäin tärkeä ja rakas ja sitä vedetään perässä mentiin sitten minne tahansa. Takin isoveli on aikanaan hankkinut ensimmäiseltä Tallinnan reissultaan. Kyseinen reissu oli isoveikalle hyvin rankka, sillä hän tosiaan oli ekaa kertaa ikinä ulkomailla, matkustellut oli paljon ja laivareissut olivat tuttuja mutta nyt ekaa kertaa ja tunne oli voimakas. Sen jälkeen matkustelu on kuulunut hänen elämäänsä ja toivookin kovin, että kaveritkin innostuisivat matkailusta, niin pääsisi muidenkin kanssa matkoille, ettei vian meidän kanssa.
Ihanaa päivää kaikille!
-Melissa-
Lue myös nämä: Asun hinta 8€, Sisarukset Turussa
Kazimierz, sydämeni valittu
Kazimierz, sydämeni valittu,
se on intohimoni ja historiani. Se on minun kotini, jossa levoton sieluni rauhoittuu, siellä tunnen kuuluvani tähän maailmaan, maailman kaikkeuteen. Kazimierz on minun keskipisteeni, se on kaikki mitä on ja kaikki mitä ei ole. Kazimierz on Krakovan sykkivä sydän, sen veri on virtaava Veiksel, kadut kertoo tarinaa menneestä ajasta, ajasta jota emme saa enää takaisin.
Kazimierzin sielu muistaa menneen ja antaa tarjottimella meille nykyisyyden. Kazimierz on elossa ja se sykkii aamusta aamuun.
Kun ravintolat sulkee aamutuimaan ovensa, kuulet torimyyjien huhuilun. Aamu on alkanut Kazimeirzissa. Tämä osa kaupungista sykkii koko vuorokauden, se ei nuku koskaan. Ihanaa tunnelmaa aamusta aamuun, tunnista tuntiin, hetkestä hetkeen. Kazimierz kietoo sinut upottavaan syleilyyn, jossa vuorottelee ilo ja suru, historia ja nykyisyys.
Klezmer-musiikki huumaa, se juovuttaa ja viettelee, ravintoloiden herkulliset tuoksut pyytää nauttimaan heidän antimistaan. Hasidi-pojat rientävät iloisesti rupatellen kouluun. Aurinko kutittaa nenää ja lämmin tuuli halaa. Tässä on hyvä olla, katukivetyksellä katsellen ihmisiä ja syöden zapiekankaa. Jokainen nauttii tavallaan, minä hengittämällä elämää, elämää, joka kerran oli täällä, elämää, joka on täällä nyt.
Aika nousta ja lähteä kiertämään katuja. Rosak perheen tarina on kerrottu talon seinustalla. Synagogien historia on avoinna. Jokainen kadunkulma muistuttaa meitä siitä ajasta, kun Kazimerzissa sykki toisenlainen elämä, se elämä, joka sinne kuuluu. Tämä elämä on osittain keinotekoista, mutta tärkeää. Elämä on palannut Kazimierziin.
Kazimierz, sydämeni valittu,
tarjoilee meille mirhaa ja rakkautta. Pöytä katetaan runsaasti ja monipuolisesti erilaisia herkkuja. Pöydän antimista nauttii joka solulla, korvat kuulee, silmät näkee ja kieli maistaa. Täältä ei koskaan lähde pois, ei koskaan. Kazimierz viettelee, se huumaa, se antaa kaikkensa ja antaudun kaikkeen suosiolla. Annan sen hyväillä itseäni koko vierailun ajan. Hitaasti mutta varmasti. Ja kun lähdön aika koittaa, tunnelma on todella haikea, surumielinen. En halua lähteä, tarraudun jokaiseen hetkeen tiukasti kiinni. Mutta silti, lähdön hetki on nyt, katselen loittonevaa rakkauttani taksin takaikkunasta, kyyneleet valuvat pitkin poskia. Me kohtaamme pian, lupaan sen. Minä palaan pian kotiin, enkä enää lähde luotasi!
Rakkaudella,
Melissa