Perjantaina olimme kuuntelemassa mitä merelle kuuluu ja samalla päästiin seikkailemaan Helsingin historiassa. Kohteena oli Jollaksen porvariskuninkaan uimaranta sekä sen vieressä oleva puisto. Kun nousimme autosta ulos, meren pauhuna kuului parkkipaikalle asti. Parkkipaikka ei ole kovin kaukana rannasta mutta sen verran kaukana, että oli aika erikoista kuulla meren mylvintä niin voimakkaana. Meren mahti ja voima tuntui luissa ja ytimissä, meri on kuin minun kuohuava veri. Nautin niin olla lähellä merta.
Kun ranta oli tutkittu ja mitä pauhunan yli kyettiin toisillemme puhumaan, käännyimme lopulta nousemaan porvariskuninkaan puistoon. Puisto on palanen Helsingin historiaa ja puiston paikalla on komeillut upea huvila joskus aikanaan. Nyt paikalla on mielenkiintoiset rauniot. Halusin niin päästä kuvaamaan huvilan pääportaita, jotka johtavat terassille. Eipä portaita tarvinnut kuvata. Harmittaa niin paljon, että rauniot on päästetty rappeutumaan sellaiseksi mitä ne nyt ovat. Portaiden ympärillä oli varoitusnauhaa sekä varoituksia, ei päässyt ollenkaan kuvaamaan kaunista näkymää. Alueen kunnossapidosta on tehty suunnitelmakin mutta mitään ei ole tehty, onkohan rahat loppuneet kesken vai mikä on tullut, että hanke ei ole edennyt. Sama koskee myös rantaa. Porvariskuninkaan kartanosta itsestään löytyy hyvin vähän mitään infoa mistään mutta kyseessä on arkkitehti Paul Olssonin (1890-1973) suunnittelema puutarha ja huvila. Arkkitehdista löytyy kyllä historiikkia kun googlettelee. Itse en nyt keskity häneen. Hirveintä oli nähdä, että puistossa on käynyt varkaita jotka ovat vieneet esimerkiksi omenapuutarhasta puita. En voi ymmärtää moista touhua.

Vaikka tuon puiston tila madalsi meidän fiilistä todella paljon, niin siitä huolimatta nautimme suunnattomasti siitä mitä näimme. Paikka on upea, vielä upeampi olisi, jos kaupunki alueen kunnostaisi. Tosi iso harmistus tämä, että annetaan alueen rapistua ja kadota, emmekä saa nauttia alueen tuomasta historiasta ja toiminnasta.

Kun lähtee viileänä päivänä kuuntelemaan meren kertomuksia, kannattaa laittaa päälleen lämpimästi ja yksi tärkeä elementti on pipo. Koska olemme olleet paljon sisätiloissa sairaan lapsen vuoksi niin olen sitten aika paljon neulonut. Kun kyllästyin neulomaan sukkaani niin oli aloitettava pipon neulominen mutta ei minkä tahansa pipon vaan lumbejack tyyppisen pipon. Tämä innostus ei myöskään jää tähän yhteen pipoon… Lumberjack on metsuri ja näkyvin osa tässä on juurikin tuo ruutukuvio, josta sitten nimikin juontaa juurensa. Tyyliin kuuluu ruutupaita (panainen flanelli), farkut, metsurinhattu ja maiharit tai timberlandin tyyliset kengät.
Minun lumberjack pipoon yhdistetään farkkupaita, leggarit, kelsiturkki ja maiharit. Niin mainio yhdsitelmä. Niin rento ja toimiva ja on lämmin meren sylissä. Eri tyyleillä on hauska leikkiä ja parasta on kun sen voi tehdä ihan itse.

Olen aina rakastanut haalareita, aina. Jo nuorena tyttönä 80- luvulla, äitini teki minulle hienoon haalarin. Mutta toki minun piti joka tavalla olla tykkäämättä siitä, teini kun olin. Nyt viimeiset kymmenen vuotta on haalariasuja valmistunut joka vuosi vähintään muutama. Harvoin talvella mutta on niitäkin muutamia.
Haalarit ovat yhtä helppoja asuja kuin mekotkin. Ei tarvitse miettiä pitkään mitkä ylä-alaosat sopii toisiinsa, riittä, että vetää asun päälleen ja se on siinä. Ja joka lähtöön löytyy upeita haalareita ja jos ei löydy niin se tehdään. Tai minä ainakin teen. Vanhoista vaatteista olen saanut vaikka millaisia haalareita ommeltua, joten kannattaa sitäkin kokeilla. Vaikka muutama talvinenkin haalari minulta löytyy niin enemmän käytän haalareita kesällä.

Haalarit ovat tulleet jäädäkseen ja yhä useampi innostuu niistä joka kesä. Mahtava vaihtoehto mekoille kyllä. Facebookin tyyliryhmissä on paljon puhuttu haalareista ja tietenkin minä olen jutuissa mukana omine hömpötyksinine. Samaa hömpötystä ajattelin jakaa täälläkin. Vähän ideoita teille millaisia voisi tehdä itselleen. On sitten kesä tai talvi.
Materiaalina voi käyttää vanhoja vaatteita, tilkkuja tai kankaita. Mikä vain on itselle hyvä. Ja ei, näiden kanssa ei ole vaikea käydä vessassa, pitää olla joko hyvin avonainen pääntie tai sitten vetoketjuja, nappi, nauha tai muita vastaavia.
Jos jotakin vaatetta siis haluan kesäksi tai talveksi niin se on haalari, muuta sellaisia must have- juttuja minulla ei ole, haalari sen olla pitää ja kokoelmaa pitää kasvattaa. Viime kesänä tein muutaman haalarin ja ainakin yksi jäi esittämättä teille, se asia pitää korjata heti kun kelit sallivat, nimittäin kyseessä on uusi voimavaatteeni. Valitettavasti sen kuvaamiseen ei tullut viime kesänä mahdollisuuksia kun oli niin paljon muuta puuhaa ja se jäi kokonaan. Mutta elättelen toiveita, että ensi kesänä tilanne olisi ihan toinen…