Eilen oli aivan ihana päivä Helsingissä, aurinko paistoi, oli hieman pakkasta ja tuuli ei tuivertanut. upea, raikas ulkoilusää. Monet ihmiset näyttivät olleen samaa mieltä asiasta kanssamme, koska niin monet olivat lähteneet ulkoilemaan. Härdelli ei vieläkään päässyt mukaan kovan yskän vuoksi vaan vain me kaksi, mies ja minä lähdimme pienelle reippailuretkelle kuvaamaan ihanaa Vantaanjokea.
Olen tarvinnut erittäin paljon nyt veden äärellä olemista ja meren tyrkyistä kun pääsee joelle, niin maailma on ihan toinen. Joen virtaus oli mieletöntä, sitä ei samanlailla nää kuvissa miten sen näkee luonnossa. Vesi tekee upeita kuvioita virtauksen vuoksi. Millainen voima se onkaan, joki on yhtä kesytön kuin merikin, ei samalla voimalla mutta kuitenkin.
En tarkentunut ottaa takkia pois niin ette valitettavasti saa nähdä ihanaa neulettani, jonka olen ommellut aikaa sitten. On todella ihana tehdä löytöretkiä omaan vaatekaappiin ja ottaa käyttään vaatteita, joita ei ole aikoihin käyttänyt. Yleensä kun laitan sellaiset vaatteet hope-yhdistykselle, joita en siivouksen välissä ole käyttänyt mutta muutamia en siitä huolimatta laita. Tätä kyseistä paitaa en ole käyttänyt pariin vuoteen mutta en ole halunnut laittaa sitä pois. Eikä ole kannattanutkaan. Sama juttu leggareitteni kanssa. Ne ovat ohutta villasekoitetta ja käytän niitä vain talvisin, kun ovat muulloin aivan liian kuumat. Pipo on teille tuttu juttu, olen sen neulonut aikaa sitten lankajämistä. Kaulaliina sekä kengät ovat Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Tällainen päivän asu on kyllä ihana. Itse tehtyä ja kierrätettyä, niin minun juttuni.

Olen tässä kotona lusmuillessani kovasti miettinyt mitä tarvitsen kevään ja kesän aikana ja etsinyt myös vähän punaista lankaa tyyliini. Pinterest on ollut kovassa käytössä ja nyt kun aloitan kaappien tyhjennyksen, niin on hyvä tutkia ideoita miten voisin yhdistää näitä omia vanhoja vaatteita uudelleen ja eri tavoin. Ideoita on tullut ja sen mukaan myös uudenlaista tyyliä olen alkanut testailla. Minä kun laitan puulle roikkumaan oman yhdistelmän jostain ideasta, jonka olen löytänyt Pinterestistä. En siis juuri ole tuunauksia katsellut mutta monen monta muuta juttua. Vaikka innostuin uudenlaisesta pukeutumisesta niin edelleen boheemi pukeutuminen on enemmän mun juttu ja siinä pitäydyn. Mutta on kiva leikitellä tyyleillä.

Perjantaina olimme kuuntelemassa mitä merelle kuuluu ja samalla päästiin seikkailemaan Helsingin historiassa. Kohteena oli Jollaksen porvariskuninkaan uimaranta sekä sen vieressä oleva puisto. Kun nousimme autosta ulos, meren pauhuna kuului parkkipaikalle asti. Parkkipaikka ei ole kovin kaukana rannasta mutta sen verran kaukana, että oli aika erikoista kuulla meren mylvintä niin voimakkaana. Meren mahti ja voima tuntui luissa ja ytimissä, meri on kuin minun kuohuava veri. Nautin niin olla lähellä merta.
Kun ranta oli tutkittu ja mitä pauhunan yli kyettiin toisillemme puhumaan, käännyimme lopulta nousemaan porvariskuninkaan puistoon. Puisto on palanen Helsingin historiaa ja puiston paikalla on komeillut upea huvila joskus aikanaan. Nyt paikalla on mielenkiintoiset rauniot. Halusin niin päästä kuvaamaan huvilan pääportaita, jotka johtavat terassille. Eipä portaita tarvinnut kuvata. Harmittaa niin paljon, että rauniot on päästetty rappeutumaan sellaiseksi mitä ne nyt ovat. Portaiden ympärillä oli varoitusnauhaa sekä varoituksia, ei päässyt ollenkaan kuvaamaan kaunista näkymää. Alueen kunnossapidosta on tehty suunnitelmakin mutta mitään ei ole tehty, onkohan rahat loppuneet kesken vai mikä on tullut, että hanke ei ole edennyt. Sama koskee myös rantaa. Porvariskuninkaan kartanosta itsestään löytyy hyvin vähän mitään infoa mistään mutta kyseessä on arkkitehti Paul Olssonin (1890-1973) suunnittelema puutarha ja huvila. Arkkitehdista löytyy kyllä historiikkia kun googlettelee. Itse en nyt keskity häneen. Hirveintä oli nähdä, että puistossa on käynyt varkaita jotka ovat vieneet esimerkiksi omenapuutarhasta puita. En voi ymmärtää moista touhua.

Vaikka tuon puiston tila madalsi meidän fiilistä todella paljon, niin siitä huolimatta nautimme suunnattomasti siitä mitä näimme. Paikka on upea, vielä upeampi olisi, jos kaupunki alueen kunnostaisi. Tosi iso harmistus tämä, että annetaan alueen rapistua ja kadota, emmekä saa nauttia alueen tuomasta historiasta ja toiminnasta.

Kun lähtee viileänä päivänä kuuntelemaan meren kertomuksia, kannattaa laittaa päälleen lämpimästi ja yksi tärkeä elementti on pipo. Koska olemme olleet paljon sisätiloissa sairaan lapsen vuoksi niin olen sitten aika paljon neulonut. Kun kyllästyin neulomaan sukkaani niin oli aloitettava pipon neulominen mutta ei minkä tahansa pipon vaan lumbejack tyyppisen pipon. Tämä innostus ei myöskään jää tähän yhteen pipoon… Lumberjack on metsuri ja näkyvin osa tässä on juurikin tuo ruutukuvio, josta sitten nimikin juontaa juurensa. Tyyliin kuuluu ruutupaita (panainen flanelli), farkut, metsurinhattu ja maiharit tai timberlandin tyyliset kengät.
Minun lumberjack pipoon yhdistetään farkkupaita, leggarit, kelsiturkki ja maiharit. Niin mainio yhdsitelmä. Niin rento ja toimiva ja on lämmin meren sylissä. Eri tyyleillä on hauska leikkiä ja parasta on kun sen voi tehdä ihan itse.