Trashlook tyylin huipentuma
2
Onko Trashlook tyylin huipentuma vai kierrätyshenkisen kapinallisen kunnianosoitus? Tässä sitä taas ollaan, portaita nousemassa ja tyylissä lujana. Päällä trashlookin kuningatarasu, joka voisi yhtä hyvin olla taideinstallaatio tai luontopolitiikkaa puhuvan aktivistin sotisopa. Tervetuloa VillaNannan maailmaan, jossa tyyli ei ole koskaan sattumaa, mutta joskus se on kyllä sattumanvaraista.
Trashlook tyylin huipentuma
Trashlook sanana se voi herättää närkästystä tai virnistyksiä, mutta minulle se on enemmän kuin look, se on asenne. Trashlook ei ole ”roskaa”, vaan kierrätettyä historiaa, elettyä elämää ja pientä kapinaa kertakäyttökulttuuria vastaan. Jokainen vaatekappale kertoo tarinan, ja juuri se tekee trashlookista upeaa.
Kierrätyskeskuksesta catwalkille
- Aloitetaan hatusta, koska miksei. Se on jonkun käsin virkkaama, en tiedä kenen, mutta jos luet tätä ja tunnistat hattusi: kiitos. Löysin sen Kierrätyskeskuksesta ja rakastuin heti. Se on kuin jäätelöpallo sateenvarjon alla, virkattu suojakuori, joka ei ota itseään liian vakavasti. Sinivalkoinen raita käy täydellisesti yksiin tennareiden kanssa, jotka muuten ovat myös Kierrätyskeskuksen aarteita vuosien takaa.
Tämä onkin yksi trashlookin ihanuuksista: värit loksahtavat paikoilleen, vaikka niiden ei pitäisi. Tyyli ei pyydä lupaa, se vain tapahtuu.
Takki, joka kuiskuttelee italiaksi.
- Seuraavaksi tämä ihana valkoinen takki. Italialaista alkuperää ja UFFin löytölaarista. Se lepattaa tuulessa kuin elokuvissa, mutta samalla siinä on tiettyä robustia charmia. Se ei ole trendikäs, mutta se on minä. Ja ehkä vähän sinäkin, jos uskallat päästää irti ”sääntömuodista”. Trashlook ei nimittäin katso sesonkia eikä siluettia, se katsoo peiliin ja virnistää.
Paidasta paita syntyy, leikkuujätteestä rakkaudella
- Paidan tarina on ehkä lempiosani. Se on tehty leikkuujätteestä, pienistä kangaspaloista, jotka olisi muuten heitetty menemään. Yhdistelin niitä käsin, vähän kuin elämässäkin yhdistellään hetkiä, ihmisiä, muistoja. Pitsiosuus tuo ripauksen romantiikkaa, ja yläosan ruutukuosi on kuin karkkipaperi lapsuuden kesistä. Tämä paita ei huuda “muotia”, se kuiskaa “merkitystä”.
Farkkushortsit ja rosoisen rehellinen helma
- Ja kyllä, farkut ovat lyhentyneet kesän mittaan shortseiksi. Jämäpaloista kootut, vähän epäsymmetriset, mutta sitäkin rakkaampia. Ne muistuttavat siitä, että täydellisyys on tylsää. Trashlookissa juuri virheet tekevät vaatteesta elävän. Nämä shortsit eivät istu kuin hansikas, vaan kuin vanha ystävä, mukava, helppo ja hiukan kulunut.
Trashlook ei ole laiska valinta
Usein kuulee sanottavan, että trashlook on ”helppo” tapa pukeutua. Että se olisi muka vain kasa sattumia. Mutta se on itse asiassa hyvin tietoinen valinta. Valinta olla kuluttamatta uutta. Valinta rakastaa vanhaa. Valinta olla juuri sellainen kuin on ilman filtteriä, ilman vaatekaapin paineita. Trashlookissa on ripaus punkkia, hippimeininkiä, vintageunelmia ja tämän päivän ekologista järkeä. Se ei pyri miellyttämään, vaan kertomaan. Siitä, kuka olet ja mistä tulet ja ehkä vähän myös siitä, mihin suuntaan maailma voisi kulkea.
Tyylissä on pilke silmäkulmassa ja se näkyy
Trashlook ei ota itseään liian vakavasti. Se ei silitä vaatteita suoriksi eikä yritä sulautua massaan. Se on kuin tuo vanha italialaistakki tuulessa, vähän ryppyinen, mutta niin elossa. Joten jos joskus tuntuu, että vaatekaappi huutaa tylsyyttään tai kaupat pursuavat samaa tusinamuotia, suuntaa Kierrätyskeskukseen. Kokoa oma tarinasi. Pue päälle vähän menneisyyttä ja paljon asennetta. Trashlook on villi, valloittava ja vapaa, aivan kuten sinäkin.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Onko käsityö enää kapinaa
Onko käsityö enää kapinaa vai pelkkää sisustushyggeä? Muistatko ajan, jolloin neulottiin barrikadeilla, virkattiin vallankumousta ja parsittiin paitoja, koska parempaa ei saanut? Nyt puikot kilisevät lähinnä minimalistisissa olohuoneissa, kynttilänvalossa. Missä on käsityön voima ja mihin se katosi?
Onko käsityö enää kapinaa vai pelkkää sisustushyggeä?
Käsityö on muutakin kuin mukavaa tekemistä. Nykyään käsityö näyttäytyy Instagramissa filttereiden läpi: beigejä sävyjä, boheemeja makrameeseiniä ja hitaasti nautittua teetä. Onko tämä käsityön tulevaisuus? Ehkä. Mutta jos katsotaan vähän taaksepäin ja syvemmälle, nähdään toinenkin todellisuus. Käsityö on ollut monessa kulttuurissa elinvoiman ja selviytymisen ehto. Neulottiin sodassa rintamalle, ommeltiin lasten vaatteet kierrätysmateriaalista, parsittiin sukat niin kauan kuin langanpätkä riitti. Käsityö ei ollut trendikästä, se oli pakollista.
Neulojat barrikadeilla – käsityö vastarintana
Harva ehkä tietää, että käsityö on ollut myös poliittinen teko. Suomessa Lotat neuloivat rintamalle villasukat, ja eri puolilla maailmaa naiset ovat käyttäneet käsitöitä vastarinnan välineenä. Ajattele vaikka Pussyhat Projectia, jossa naiset neuloivat pinkkejä pipoja protestoidakseen Yhdysvaltojen naisvihamielistä politiikkaa. Tai katso palestiinalaisia kirjontamalleja: jokainen pistos kertoo tarinaa identiteetistä, perinteestä ja vastustuksesta. Käsityö on ollut ja voi yhä olla ääni niille, joilla ei ole ääntä.
Hyggeä vai halua muuttaa maailmaa?
Tänä päivänä käsityö esitetään usein tapana hidastaa, hiljentyä ja ”olla läsnä hetkessä”. Eikä siinä ole mitään pahaa. Me kaikki tarvitsemme lepoa ja turvaa. Mutta onko käsityöstä tullut vain sisustushyggeä, väline oman elämäntavan kiillottamiseen, eikä enää tapa ottaa kantaa?
Kun seuraan käsityöblogeja ja somekanavia, huomaan usein, että kriittiset kysymykset puuttuvat. Missä on keskustelu siitä, kuka tekee langat, missä ne valmistetaan, millä hinnalla ja kenen kustannuksella? Entä mitä tapahtuu, kun käsityöyrittäjä tekee tuotteensa 3 euron tuntipalkalla, koska ”näin on tapana”? Myös minä kompastun tähän samaan asiaan.
Käsityö on kulttuuria ja joskus myös vallankumousta
Olen sitä mieltä, että käsityö on kulttuuriteko. Se voi olla rakkautta perinteeseen, yhteyttä esivanhempiin tai halua säilyttää taitoja, joita koneet eivät korvaa. Se voi olla tapa rakentaa yhteisöjä, löytää oma ääni tai antaa turvaa traumaattisten kokemusten jälkeen.
Mutta se voi olla myös väline muuttaa maailmaa. Jokainen itse neulottu sukka on pieni vastalause kertakäyttökulttuurille. Jokainen korjattu vaate on ele ekologisen ja eettisen elämäntavan puolesta. Jokainen jakamisen, opettamisen ja yhdessä tekemisen hetki rikkoo yksilökeskeisyyden kuplaa.
Miksi Villananna on käsityöaktivismia?
Minulle Villananna ei ole vain nimi blogissa, se on käsityöaktivismin kotipesä. Ei sellaista mielenosoituskyltteihin sidottua huutoa (vaikka niillekin on aikansa ja paikkansa), vaan sellaista arjessa tikuttavaa, hiljaista mutta sitkeää vastarintaa. Se näkyy siinä, mitä valitsen tehdä, miten ja miksi.
- Se näkyy, kun käytän kierrätysmateriaaleja, vaikka olisi helpompaa ostaa uutta.
- Kun opetan toisia korjaamaan, vaikka nopeammin saisi kaupasta uuden.
- Kun kieltäydyn tekemästä halpatyötä käsilläni ja puhun avoimesti siitä, että luovasta työstä kuuluu saada reilu korvaus.
- Minulle käsityö ei ole irrallaan maailmasta. Se on kytköksissä siihen, miten kohtelemme toisiamme, maapalloa, eläimiä, aikaa ja työtä.
- Teen käsitöitä, jotka kantavat tarinaa, eivät vain kaunista sisustusta.
- Siksi Villananna on käsityöaktivismia. Pieniä pistoja kohti lempeämpää, hitaampaa, oikeudenmukaisempaa maailmaa.
Villanannan kapinallinen silmukka
Minulle käsityö on vähän kaikkea tätä. Rakkautta lankaan, yhteyttä isoäitiin, leikkiä väreillä ja kyllä, joskus myös kapinaa. Kun teen neuleen itse, valitsen langan huolella. Kysyn, missä se on tehty, mitä se maksaa ja kenelle siitä jää käteen enemmän kuin murusia. En tee käsitöitä ollakseni trendikäs. Teen niitä, koska se tuntuu merkitykselliseltä. Koska maailmassa, jossa kaikki halutaan nopeammin, helpommin ja halvemmalla, on radikaalia tehdä hitaasti, käsin ja rakkaudella.
Mitä sinä ajattelet? Onko käsityö enää kapinaa vai pelkkää sisustushyggeä? Onko meidän aika herättää käsityö eloon, ei vain trendinä, vaan tietoisen valintana, kulttuurisena voimannäytteenä ja ehkä jopa vallankumouksena? Jätä kommentti, jaa omat kokemuksesi, tai vaikka kuva siitä käsityöstä, joka sinulle on eniten merkinnyt.
Tämän työn tekemiseen käytin 140 tuntia. Se vastaa yli kolmen täysipäiväisen työviikon verran.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS: